Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.
Tämä haaste on tullut vastaan monissa blogeissa, taidan olla viimeisiä, jota tämän tekevät. Kiitos Jillalle, joka kehotti kaikkia halukkaita hevosenomistajia ottamaan tämän tehtävän vastaan. Pst, Jillalla on todella ihana ja symppis blogi, jossa seikkailevat kaksi kovin komeaa ja hienoa suokkipoikaa.
Jetteri on 15-vuotias ravurisukuinen suomenhevonen, jota yritettiin kantakirjata työhevossuunnalle vuonna 2005. Tänä päivänä ukko on erittäin koulupainotteinen ratsu, tasoltaan HeB-HeA. Esteitä tämä tyyppi kyllä tykkää ylittää, ja 80 cm ylittyi mukavasti sekä rata- että maastoesteillä - silloin aikoinaan.
Luonteeltaan Jetteri on ystävällinen, peruskiltti ja (turhankin) puuhakas persoona, ja keksii itselleen ajanvietettä heittelemällä/tiputtelemalla tavaroita, jos ei saa mielestään tarpeeksi huomiota ihmiseltä. Ratsastettaessa Jetteri usein pyrkii touhottamaan eteenpäin, ja herkkyytensä vuoksi sitä pitää ratsastaa pehmeän peräänantamattomasti. Toisia hevosia kohtaan Jetteri on pomottava, verrattavissa hyvin koulukiusaajaankin: kun parempaa tekemistä ei ole, niin mennään härkkimään kaveria.
Hevoset vai ponit? Miksi?
Hevoset. Ponit ovat kyllä aika syötävän suloisia, mutta pituuteni puolesta mun pitäisi harjatakin pikkuponeja kyykyssä, saati sitten ratsastaa... Muuten mulla ei ole poneja vastaan mitään, hienoja yksilöitä löytyy sekä poneista ja että hevosista. Henkilökohtaisesti sellainen suuri, komea ja raamikas ratsu olisi sellainen unelmien hevonen.
Ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Perheemme ensimmäinen hevonen, suomenhevosori Helperi. Vuonna -91 syntynyt ori oli 161-senttinen jykevärakenteinen hopeaharja. Ravuriuraa oli takana useampia vuosia ja Helperi olikin ihan maastoiluratsuna.
Minä ratsastelin sillä ekoja kertoja 6-vuotiaana äidin ohjauksessa, mutta 2. luokalla osasin jo hakea sen laitumelta ja suurinpiirtein laittaa Helperin itse kuntoon (satula ja suitset olivat vaikeita, kun olin silloin vielä niin lyhyt) ja ratsastelin sillä ympäri isoja laitumia. Ravaaminen oli jännää - ja vaikeaa. Helperi ei oikein jaksanut ottaa todesta pikkuisia pohjeapuja, jos mulla ei ollut risua kädessä. Kerran halusin liinassa kokeilla laukkaakin, ja Helperi taisikin laukata pari askelta kiitoravista sortumisen jälkeen. Maastoon en saanut yksinäni lupaa lähteä. Helperi sairastui syksyllä 2005 ähkyyn ja lopetettiin ollessani 12-vuotias.
Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Tämä on kyllä tosi jännä kysymys. Ennen olisin vastannut että ehdottomasti kengällinen, mutta kuten tuosta viime postauksestakin varmaan huomasi, olen saanut asiasta paljon lisää tietoa. Kengättömän hevosen kaviomekanismi toimii (toisin kuin kengällisen), jolloin hevosen nivelet pysyvät paljon terveempinä ja koko hevonen voi paremmin. Jetterillä on ainakin toistaiseksi kengät jalassa, koska olen aina kauhistunut sen kavion murenevaisuutta. Uusien tietojeni pohjalta kavioaines lähtee kyllä vahvistumaan ja aluksi nopea kuluminen on normaalia.
Kengän koko taitaa olla... 3, jos oikein muistan.
Klippaus: puolesta vai vastaan?
Hevosen mukaan. Itse oon pyrkinyt pitämään Jetterin lyhyessä karvassa loimituksella, mutta voi olla, että on klippaus vielä edessä, sen verran reippaassa liikutuksessa poika on. Jos hevonen hikoaa runsaasti ja toistuvasti talvipakkasilla, on minusta ihan järkevää klipata heppa ainakin kevyesti. Kaikkein mieluiten kuitenkin antaisin hevosen olla omassa turkissaan mahdollisimman vähillä loimilla, jos vain mahdollista. Hevosen karva on lämpimämpi ja paremmin vettähylkivä, kuin arvaisikaan.
Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Jetteri saa luvan olla yksin, mokoma hepantappajaheppa. Edellisessäkin kodissa se täytyi pitää erillään jalkavaivaisesta Ossi-nimisestä heppakaveristaan, kun Jetteri paimensi tätä taukoamatta, ja Ossin jalka kipeytyi. Meiän Eemeli oli niin jörö suomalaisäijä, ettei tommonen Jetterinrenttu sen silmille päässyt hyppimään. :) Eemelin kuoltua Jetteriä kokeiltiin kaveriksi Kamille valvotusti, mutta huolellisesta tarkkailusta huolimatta kävi niin köpelösti, ettei kukaan olisi osannut arvata. Jetteri ilmensi harvinaisen aggressiivista ja hevoselle epäluonteenomaista käytöstä jahtaamalla Kamia ympäri isoa tarhaa ja puremalla. Kerrasta piti oppia.
Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö? (Esim väri?)
Luonne. Mieluummin hyvätapainen ja tylsännäköinen heppa kuin hirmuisen kaunis, mutta ihan ääliö kusipää. Sama pätee ihmisissäkin. Tietysti minäkin aina katselen kuolaten kauniita ja erikoisenvärisiä hevosia.... Ja unelmoin salaa, että osaisin taikasauvalla taikoa Jetterin samanväriseksi kuin tuossa alla:
Millainen on hyvä hevosblogi?
Paljon hyvälaatuisia kuvia, jotka on valittu huolella. Esim. ei kahta superhienoa kuvaa, eikä myöskään 30 pikaräpsyä, joista 1/3, tärähtäneitä 1/3 vinossa ja loput ovat ihan ok-katsottavaa. Tykkään myös asiallisesta, helppolukuisesta ja runsaasta tekstistä. Eniten minua ihastuttavat blogit, joista saa vinkkejä ja ideoita omaan hevoselämään. Esimerkkejä tällaisista ovat kouluratsastuksessa (Jillan blogi) tai esteillä valmentautuminen, hevosen ja ihmisen välisen suhteen kehittäminen tai ratsuprojektin seuraaminen.
Myös hevosen hyvinvoinnista tai kouluttamisesta kertovat tai muuten hyvin uutta tietoa jakavat blogit ovat hyvin mielenkiintoisia, oikeastaan blogien ehdotonta parhaimmistoa:
Tai huumoria kaipaaville http://pokaleploki.blogspot.fi/
Pahin tippumisesi?
Kesällä 2011 este-/kenttäleirillä maastoestetunnilla. Reitti kulki kahden hiekkakumpareen välistä, jossa loivassa ylämäessä oli poikittain massiivinen tukkieste. Innokkaana ja vähän jännittäen laukkailin puoliveriratsuni kanssa kohti estettä. Taisi hepalta puuttua ratsastajan tuki, varmaan olivat pohkeet irti ja laukka etupainoista, kun Viljo sotkeutui omiin jalkoihinsa kymmenen metriä ennen tukkia. Heppa lensi polvilleen ja minä heitin voltilla alas. Ilmat meni pihalle kunnolla, mut sitten mentiin topakasti uudelleen paremmassa rytmissä. Voi muistoja, ne oli ihan kunnon esteitä. :) <3 Mulle ei ole sattunut pahempia.
Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
3 fleeceä, yhden vuorellisen sade-/ulkoloimen, yhden paksun talvitoppaloimen ja yhden keskipaksun talliloimen. Ehkä jonkun muunkin mielestä näitä on aika niukasti, mutta näillä pärjää eikä ole yhtään liikaa.
 |
| Maastakäsin tehdyt väistöt ovat hyvää jumppaa ja mielenvirkettä hevoselle. |
Kuinka usein hevosesi liikkuu?
5-7 kertaa viikossa, annan korkeintaan kaksi vapapäivää, mutta esimerkiksi nyt Jetteri on saanut vaihtelevaa liikuntaa yhdeksänä peräkkäisenä päivänä. Toki esimerkiksi toissapäivänä oli ihan kevyt kävelypäivä.
Mulla ei ole mitään kauhean hienoa liikuntasuunnitelmaa Jetterin varalle. Aloitan vapaapäivän jäljiltä kevyesti esimerkiksi maastoreissulla tai taivuttelemalla Jetterin läpi, seuraavana päivänä harjoitellaan jotain vähän uudempaa asiaa sileällä, kuten projektina olleita sulkutaivutuksia. Sitten on maastopäivän vuoro. Itse en oikein edes jaksa vääntää kolmena päivänä koulua peräkkäin, vaan sitten pitää keksiä muuta. :D Lisää vaihtelua hevosurheiluun tulee juoksutuspäivistä, satunnaisista estehyppelyistä, maastakäsittelyhetkistä ja satulatta tai kokonaan ilman varusteita ratsastamisista.
Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Keskimäärin olen varmaan aika varomaton, jos vaikka ottaa esimerkiksi villit laukkailut maastossa ilman satulaa tai varusteitta ratsastamiset. Mua ei myöskään pahemmin jännittänyt esteillä, korkeintaan hullunkiilto oli silmissä. Nykyään oon ehkä vähän varovaisempi... aina voi toivoa. :D Ainakin kun pääsen hyppäämään, yritän kontrolloida hevosta liikaa, mistä seuraa puomien kolinaa.
Uusia yksityishevosia vähän arastelen, usein en ehkä vaadi niiltä asioita tarpeeksi, vaan pidän avut mahdollisimman kevyinä ja palkinnot runsaina. Taktiikka on toisaalta ihan hyvä rodeosukuisten kiukkupussien kanssa. Toisaalta en ole koskaan tullut hevosen selästä vapaaehtoisesti alas pukittelun tai ryöstämisen pelon takia. Jos saan alleni hitaaksi ja turtueeksi muuttuneen ratsun, niin sitä kyllä uskallan ratsastaa eteenpäin.
Jeejee, hyvä että otit haasteen vastaan, kirjoitat niin mukavalla tavalla :))
VastaaPoistaMukava jos kirjoitustyyli ei ole läpikuivaa potaskaa. Kiitoksia, tää kannustaa jatkossakin kirjoittamaan höpsönhupsulla tavalla. :)
PoistaWou, onpas Jetteri saanut pahannäköistä jälkeä aikaan hampaillaan vaikka niin hellyyttävältä näyttääkin!
VastaaPoistaKyllä, tuo kuva ja muistot jaksavat järkyttää. Olihan silloin mielessä, että onko tää hevonen vaarallinen ihmisellekin, mutta ei onneksi sentään. :) Ulkokuori kyllä hämää paljon.
Poista