Haaste ja tuuppailut kahden hevosen kanssa

Sain haasteen peruspaiva-tallipaiva.blogspot.fi -blogin pitäjältä. Lämpimät kiitokset, tämä ilahdutti ja piristi päivää. 

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

FAKTAT

1. Olen tällä hetkellä anoppilassa käymässä. Kati hoitaa tänään Jetterin liikuttamisen. 

2. Mulla on aina vesilasi tai vesipullo käden ulottuvilla, ihan joka paikassa.

3. Olen töissä S-Marketissa, ja tiedättekö mitä: pidän työstäni!

4. Lapsena rakastin dinosauruksia, ja mulla on edelleen tallessa monta dinosauruksista kertovaa kirjaa. Haaveilin, että mulla ois tyrannosaurus Rex lemmikkinä. Nikkaroin sitten itse puusta sellaisen.

5. Kun katson jotain TV-sarjaa tai elokuvaa, jossa on hevosia, arvostelen aina hyvin kriittisesti ratsastajien taitoja. Kaikkein räkäisimmin nauran Barbie-elokuvien muka taitaville ratsastajabimboille. The Lord of the Rings -leffassa on sekä henkeänsalpaavan upeita hevoskohtauksia että vähän huonompaakin  ratsastusta..

6. Syvänmeren eläimet ovay hirrrrrmu kiinnostavia. Luen ihan innoissani kirjoja ja nettijuttuja niistä. Saa linkkailla! ;)

Barreleye Fish. Kalan iho on läpikuultava, aivot näkyvät. Huu :)

7. Näen Jetteriä seuraavan kerran vasta lauantaina... pidän silloin Katille tunnin, ja varmaan itsekin käväisen selässä.

8. Haaveilen omasta autosta. Väri on ykkönen, mieluiten sininen... :D Vanha Toyota Corolla olisi unelma. Mutta missään tapauksessa ei harmaata!

Okei... en jaksa keksiä enää faktoja....

KYSYMYKSET

1. Oletko aamu- vai yöihminen, miksi?

 - Aamuihminen. Tykkään herätä suunnilleen hyvissä ajoin, paras aika olisi klo 9. Silloin kerkeää ottaa ilon irti lyhyistä talvipäivistä. Illalla mua alkaa nukuttaa aina yleensä yhdeksältä, mutta kaverien seurassa/tietokoneella jaksaa puoliväkisin valvoa puoleenyöhön, mutta harvoin yhtään pidempään... :D

2. Apple vai Samsung?

 - Öö, en tiedä. Jos nyt tunnustaisin ujosti, että mulla ei juurikaan ole kokemusta kummankaan merkin vempeleistä, ei iPadeista, kännyköistä tai läppäreistä. :D Tällä hetkellä mulla on Nokian normaali tylsä näppäinpuhelin. Oon ajastani jäljestä, enkö?

3. Mielipide pakkoruotsista Suomen kouluissa? 

 - Ei se ruotsinopiskelu pahaa tee, ei se nyt niin kauheaa ole.

4. Koetko itsesi liian pitkäksi tai lyhyeksi? 

 - Noh, joskus tunsin itseni ihan liian pitkäksi, pienessä savolaisessa lukiossa olin koko koulun pisimpiä tyttöjä 177 cm:n pituudellani. Onneksi sitten tapasin mukavan pitkän ja erittäin komean miehenroikaleen, jonka kanssa tunnen itseni juuri sopivan kokoiseksi.

5. Tekstaatko vai soitatko mielummin?

 - Tekstaan. Oon loppujen lopuksi vähän ujo soittamaan kellekään, edes ystävilleni. Mutta kun täytyy saada jostain asiasta nopeasti tietoa, niin soitan kyllä ihan aikuisen topakasti. :)

6. Lempilaulusi? 

Ei yksinäinen unta saa

Jubel

Eva

I love Rock N' Roll 

Siinä tämän hetken hittejä Spotifyssa.

7. Soitatko jotain soitinta?

 - En osaa soittaa yhtään mitään. Ups. Siis joskus, sanotaanko 10 vuotta sitten, opettelin ulkoa pianolla pimputtelemaan jotain joululauluja. Laulaa en ole koskaan oikein osannut.

8. Oletko koskaan värjännyt hiuksiasi? Jos olet niin minkä väriseksi ja miksi?

 - Mulla on aika vaaleanruskea tukka luonnostaan, mutta oon tykännyt värjätä viimeiset 3 vuotta pesussa pikkuhiljaa lähtevillä väreillä. Tällöin juurikasvu ei erotu juurikaan, ja värjäysvälit voivat hyvin olla 2-4 kk. Viimeksi  muutama viikko sitten värjäsin hiukset tummanruskeiksi, hieman kylmänsävyisiksi.

9. Kissa vai koira?

 - Koira. Kissat ovat ärsyttäviä ja itserakkaita otuksia, jotka ajattelevat vain itseään. Yksi poikkeus kyllä löytyy: Maatiaiskissa Viiru. Herttaisempaa, kiltimpää ja kiitollisempaa uroskissaa saa hakea. <3 Sen täysveli Tiikeri on sitten sieltä ärsyttävimmästä päästä: aina kovaan ääneen mouruamassa ruokaa ja sen jokaisesta ilmeestä ja käytöksestä näkee, että se pitää itseään maailman kuninkaana. Yööök.

Viiru, paras kissa minun maailmassani.

Nana, synnyinkotini koira. Saksanpaimen 3 vuotta.

Haaveilen poikaystäväni kanssa koirasta, esimerkiksi samojedi (turkistaan huolimatta) olisi tosi ihana. Odottaisin innolla, että pääsisin kouluttamaan sitä. Pentuaika olisi varmasti tosi... vaativaa, pikkupentu pissailisi tyyliin 10 minuutin välein, myös yöllä, ja kaikki tietokoneiden ja kaiuttimien johdot pitäisi nostaa ylös seinille teipillä tai piilottaa pahvien alle.... mutta olisi se varmasti sen arvoista. Vielä sopivaa aikaa odotellessa...

Pikkujääkarhun... eikun siis samojedinpentu.

10. Miksi aloitit bloggaamisen?

 - Useampien kaverien kannustamana. Ensin kehtuutti, enhän minä jaksaisi sitä postaustahtia pitää yllä... mutta tässä sitä vielä ollaan 2,5 vuoden jälkeen.

11. Oletko koskaan käynyt jossain ulkomailla? Jos olet, niin missä?

 - Venäjällä Petroskoissa koulun kanssa, ja Puolassa Krakowassa. Vielä puuttuu se unelmien rantaloma...

 

Itse olen tehnyt tämän haasteen jo useammankin kerran, joten jätän logien haastamiset väliin. Sen sijaan kannustan jokaista, joka ei ole tätä tehnyt koskaan tai ei ainakaan vähään aikaan. :)

Pääsin tosiaan ratsastamaan Justuksella toisenkin kerran, viime tiistaina. Kati oli silloin ratsastamassa Jetterillä kanssani. Tutustelin vähän lisää tähän nuoreen hienoon herraan: keskityin pitämään paremmin jalkojani, ja hakemaan tukevaa ohjastuntumaa. Pyrin myös ratsastamaan Justusta eteenpäin ja taipumaan. Vasemmalle poika tuntui jäykemmältä, mutta koska se reagoi herkästi istuntaan, kyse voi olla myös minun vinoudestani... Lisäksi mausteeksi mahtui höpsöä säikkyilyä, kameralaukku kentän laidalla oli kauhean pelottava, samoin pimeä metsä. Justus kyllä rauhoittui aina nopeasti, eikä siellä selässä tullut ratsastajalle mitään yhteistä paniikkikohtausta hevosen kanssa. Laukat nousivat paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla! :)

Kiitos Katille kuvista! Pahoittelen laatua, ehkä mun pitäisi hankkia vähän tehokkaampi kamera...

Maanantaina tein myös oikein kunnon koulutreenin Jetterin kanssa, paljon itselleni vaikeaa harjoitusravia ja Jetterin huomion vaatimista. Jeppe puksutti eteenpäin yllättävän tyytyväisenä vaatimuksistani huolimatta. Ehkä mä oon jotain tehnyt sen kanssa oikein! :) Pitäisi opetella joku kouluratsastusohjelma ulkoa, ja alkaa harjoitella sitä sitten itsekseen... näin mun ja Jetterin tulevaa kisakautta ajatellen! ;)

Prison Break ja varusteitta taas kerran

Mulla oli eilen lauantaina ihana heppapäivä usean päivän tauon jälkeen. Jetteri on kyllä hyvin saanut liikuntaa, kiitos Katille, ja minä sain sairastella rauhassa nuhakuumeen pois ja kääriytyä sohvannurkkaan peiton alle. Eilen nokka nyt oli vähän tukossa ja happi vähän vähissä, mutta se ei haitannut ollenkaan, kun tallille lähdöstä oli kyse.

Mulla oli diili tallikaverini Virpin kanssa, että vaihtaisimme hevosia tänään päikseen; hän menisi minun suklaapallollani ja minä pääsisin kokeilemaan hänen hienoa puoliveriruuna Prison Breakia, tutummin Justusta. Ai että, mitä onnea! Ja mikä parasta, uusi ystäväni Nea tuli vapaaehtoisesti kuvaamaan meidän ratsastusta. Ihan huippua! Voiko tallille lähtöä odottaa niin innoissaan?

Lämipät kiitokset kuvaajalle Nealle. Kuvat olivat erittäin laadukkaita, mutta niistä myös paljastui julma totuus... mun istunta! Yhyy. Tästäpä siis harjoittelemaan...

Nean blogi, josta löytyy myös kuvia tämänpäiväisestä: tupsujalka.blogspot.fi

Justus ja eskimotyttö

Virpi Jetterin selässä

Ja minä Justuksen selässä

Justus on nuori puoliveriruuna, jonka suvussa on puoliveristä ja emän puolelta täyttä verta, sekä englantilaista että arabialaista. Vähän kyllä kutkutti vatsanpohjaa, kun näin hienon tyypin kyytiin sain luvan nousta. Parhaani yritin tehdä, ja kiitos Virpin ohjeiden, lopussa sain vähän tuntumaa Justuksen upeisiin raviaskeleisiin. Vau mikä liito, enhän minä meinannu pysyä siinä kyydissä ollenkaan...

Justuksen mielipide ratsastajan tasapainon heittelystä kyllä näkyy.

Suurimman osan aikaa minä taisin vain epätoivoisesti kiikkua kyydissä ja ratsastaa sisäpohjetta läpi... En ole yhtään tyytyväinen istuntaani, vasta kuvista huomasin, miten etupainoinen olin. Eteenpäinnojaamsiesta seurasi pohkeiden siirtyminen taakse ja irtoaminen kyljistä, siis todellinen riipputuoli-istunta. Justus oli kyllä kovin hieno, mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että jos saan fiksattua itteni kuntoon, niin Justus on kuin ajatus. Hirmu mukavaa, kun onnistuin lopussa ratsastamaan sen kunnolla tuntumalle, ja herra vaikuttikin sitten erittäin tyytyväiseltä. Enkä edes sahannut kaulaa rullalle. Ensi kerralla (joka on jo ensi viikolla, can't wait) on sitten helpompaa. 

Oikeasti joka ratsastajan pitäisi säännöllisesti erilaisten hevosten selässä, koska muuten helposti jumahtaa siihen yhteen tyyliin ratsastaa hevosta, eikä sekään ole välttämättä paras sille yhdelle hevoselle. Justus tarvitsi yllättävän hyvän ulko-ohjan tuen, jotta se keskittyisi ja kantoi itsensä. Jetterin kanssa olen taas todennut suuren pehmeyden paremmaksi, vaikka ohjan pitää olla silti vakaa. Molempia hevosia ratsastaessa pohkeen on hyvä olla hollilla, lähellä kylkeä valmiina toimimaan.

Justukseen tutustumisen jälkeen menin vielä ikään kuin loppuverkaksi Jetterillä ilman varusteita. Poika totteli yllättävän hyvin, ainoastaan laukassa äijä halusi kaasutella kenttää ympäri eikä tehdä mitään tylsiä piiperryslaukkaympyröitä... Mutta muuten pysähdykset, ravi- ja käyntivoltit sujuivat suunnilleen kuten pyysinkin! Tuntuu niin hyvältä, kun uskaltaa kivuta oman heppansa selkään ja lähteä laukkailemaan varusteitta. Tällä kertaa mulla ei ollut edes hätävarana leipäpaloja taskussa. Ei ois kovin tarvetta ollutkaan... mutta kyllä Jetteri totteli niin hyvin, että se olisi ansainnut varsinkin niistä pysähdyksistä kunnon palkinnon. :)

Siirtymä ravista käyntiin...

...ja pysähdys. Täti on niin kauhian ylpee, kun hänen pikku heppansa pysähtyy niin topsakasti tasajaloille! 

Ja jälleen pysähdys tasajaloin! Apua, Jetteri ainakin poksahtaa ylpeydestä.

Hieno poika. Treenit ottivat vähän Jetterin voimien päälle, ja se oli ihan rento ja vähän uneliaankin oloinen - ainakin siihen asti, kunnes kuuli karsinaan melassikauhan kolinan ämpärissä. Piti vähän aikaa odotella, ennen kuin poika malttoi vähän höristää nätisti korviaan, eikä vaan hosunut päällään korvat puoliluimussa. Vasta nätisti pyytämällä sai herkkulimpparia. Yleensä pistän mukavan lämpöistä vettä sisältävään sankoon noin ½-1 desilitran verran sokerimelassia, ja tänään Jetteri hörppi onnessaan ainakin sen 50 litran edestä nestettä. Tekee hyvää näin talvipakkasilla, eipä pääse kroppa kuivumaan. 

Loppukäynnit

Lopuksi oli mukava viedä molemmat hevoset nautiskelemaan päiväheinistänsä ja lähteä kotiin lämmittelemään ja syömään.

***

Tänään minulta oli voimat päässeet loppumaan. Lyhytkin kävelymatka meinasi alkaa uuvuttamaan, vaikka lämpöä nyt ei ollut. Urheasti ja innokkaana huristelin illalla tietenkin tallille Jetteriä tervehtimään, kyllä tosi heppatyttö jaksaa... Jos olisin kerennyt valosan aikaan tallille, olisin lähtenyt rennolle maastolenkille ilman satulaa, mutta kun ei. No, jos mulla olisi ollut yhtään enempi ollut voimia, niin olisin ratsastellut Jetteriä kevyesti eteen-alas tms., mutta kun ei. Siispä tyydyin taluttelemaan Jetterin riimunnarussa kentälle hyvin lyhyillä ja hitailla mummoaskelilla.

Kentällä päästin Jetterin vapaaksi, ja puuhastelin sen kanssa maastakäsin työskennellen. Palautettiin mieliin kaikki väistöt ja peruutukset, otettiinpa joku kumarruskin. Lopuksi pyysin Jetteri ravaamaan kenttää ympäri välillä suuntaa vaihtaen. On se kyllä aika komean näköinen pikkuheppa. :) Häntä korkealla ja sieraimet tötteröllä liitelee maanpinnan yläpuolella. Jetterin lihakset pääsivät mukavasti vertymään, kun pyysin sitä laukkaamaan ja ravaamaan pitkin askelin, ja välillä pyysin sitä pysähtymään reippaasta ravista. Ja jätkä totteli, äänimerkistä välitön pysähdys! Ihana Jetteri. Se on maailman kultaisin.

Mun pieni lemmikki, terapiaeläin ja urheilukumppani.

Juuri noita ylläolevia asioita Jetteri merkitsee minulle. Heppahetket antavat ihan ihmeellisesti voimaa arkeen. Mulla on varsinkin viime kertoina ollut ihan lötkö olo, kun kaikki stressi on vaan valunut pois.

"Leipäautomaatti tulee, ou jea!" Ainakin voi aina toivoa...

Jetterillä on tuuppailtu hyvin ahkerasti viime viikkoina, ja meno on tuntunut tosi hyvältä. Minulta on vaatinut aika paljon malttia olla herkkä ja pehmeä ratsastaja. Oon kokeillut aina voimistuvien apujen sijaan "pitää pidätettä päällä", kunnes se menee läpi. Eli sen sijaan, että ottaisin voimakkaammin ohjasta Jetterin vain juostessa alta, jarrutan hiljaa istunnalla ja pidän ohjalla ihan hieman vastaan. Kun Jetteri kokoaa tai rauhoittaa askelta, rentoutan käden ja välillä annan runsaasti ohjaa. Jetteri kiittää ja kulkee. :)

Jälleen kerran todistettu: ohjasta väkisin nykimällä ei saa heppaa kulkeemaan oikein päin. 

Tuuppailua ja maastoilua on sen verran tulut harrastettua, että lähdin tänään kemian tentin ja kuntosalitreenien jälkeen oitis tallille, vielä kun oli valoisaa. Harjailin Jetteriä melkein tunnin verran (sisälsi myös antaumuksellista rapsuttelua, silittelyä, edelleen jatkuvan ripulin kauhistelua ja jutustelua). Sitten pistin Jetterille varusteet sävy sävyyn, liina kuolaimiin kiinni ja kentälle mars!

Jetteri oli aika energinen vapaapäivänsä jäljiltä. Laukka nousi välillä ihan ilman lupaa, kenttä kun oli vähän liukas. Voi voi poikaa...

"Moi Hellu, enkös olekin aika komee?! Vitsi, sen yhden Eevi-tamman pitäiis kyllä nyt oikeasti nähdä mut... Kävisitkö hakeen sen tuohon kentän laidalle?"

"Höh ei sitten. Tylsä muija."

Sivuohjat olisivat varmasti paremmat juoksutuksessa, kun piuhoilla Jetteri ei saa kaipaamaansa tukea. Kyllä onneksi noilla piuhoilla alias joustochamboneillakin pärjää, kun pystyn liikuttamaan Jetteriä muutenkin monipuolisesti. Tänään teki aika kovastikin mieli mennä taas ilman varusteita, mutta sitten olin ilon irti kauniista säästä. Kameran asetukset tosin heittelivät minne sattui.. Tosin mitä muuta voisi odottaa, kun toisessa kädessä on liina vuorovaikutuksessa hevosen suuhun.

Sitten loppuhoidot. Heti kentällä fleece niskaan, tallissa lämmintä melassivettä ja lumipussi pintelillä jalkaan. Ja lopuksi piti antaa kuivuneita limppuja, sellaisia oikein isoja leipäpaloja Jetterille ruokakippoon herkuteltavaksi. Siinä on pojalla vähän ajanvietettä, kun miettii, miten tuosta saisi haukattua oikein kunnon palan.

Lopuksi putsasin vielä suitset (kuten aina nykyään, minuahan voi melkein kutsua ahkeraksi) ja tällä kertaa myös satulan. Tallipuuhastelut tekevät niin hyvää, että kannoin vielä vedet valmiiksi ulkotalliin Jetterille ja sen karsinakaveri Vellulle. Siinä vaiheessa mulla alkoi olla jo kiire kotiin, ennen kuin mies tulisi kotiin. 

Mutta hepat. <3 Ei voi kyllästyä.

Mahtava sarjakuva.

I'm not suggesting big horses are stupid, just that ponies are the ones who have figured us out! 

Suomennokset: 
Liinakko: Ootko ikinä miettinyt, että ihmiset saattaisivat olla pieniä ja heikkoja?
Tyyppi: Ravia!!!
Ruunikko: Älä oo naurettava! Eihän ne muuten pomottelisi ja komentelisi meitä koko ajan!
Liinakko: Typerä ajatus joo... unohda että otin sen puheeksi.
Poni: Minua NIIIN houkuttaisi kertoa heille...

Ponit tietävät totuuden ihmisistä. :D Onko näin?