Käsiongelma ja hevosen muoto

Sen siitä saa, kun ei käy valmennuksissa. Mut kun ei oo rahaa, kun oon opiskelija ja tuet on pienet ja ruokaakin pitää ostaa ja pälä pälä ja seli seli. Opintolainaa vaan nostais lissää, sitten voin maksella niitä valkkarahoja valtiolle takaisin, kun oon ympäristötieteen asiantuntija kovapalkkaisessa työssä... hyvä suunnitelma?

Kroppani on yleensäkin aika epävakaa, varsinkin jos ratsastan "puolitehoilla" enkä keskity. Kun väsyn, kroppa ei jaksa olla niin joustava, pehmeä ja vakaa kuin pitäisi, ja tuloksena on ohjasta roikkumista.

Marikan tunnilla joutu koville, ja tässä oli yksi suuri pieni tuskanhetki. Ohjat "väärinpäin": sisäohjasta kiskomista ja ulko-ohja lörpöttää kauniisti, ja sisäkäsi kiristyy kohti mahaa. Ja näin ratsastetaan hevonen väistämään takaosaa??

Kentällä yksin treenaaminen on aiheuttanut häijyjä, vaikeasti selätettävissä olevia ongelmia. Ehkä tuo pahin vika ratsastuksessani ovat käteni. Niiden ainoa plussa on niiden voima (ei oo tähän päivään mennessä hevonen päässyt ryöstämään maastossa vaikka yrityksiä on ollut, kiitos haballeni ja 48 kg:n puristusvoimalle), mutta se on myös heikkous. En hallitse mun käsiä! Ne tekevät mitä tykkäävät. Itkin tätä asiaa jo aiemmin, mutta Marikan viimeviikonloppuinen koulutunti auttoi tiedostamaan myös ulospäin karkailevat kyynärpäät (kuvassa). Masentavaa, lisää vikoja. Lohduttavaa, että tätä ongelmaa näkyy paljon kokeneemmillakin, jopa kansallisen tason ratsastajilla.

Käsien rentouttamiseen ja saamiseen oikeaan asentoon antoi seuraavia vinkkejä:

1. "Pyöräytä olkapäät ylös ympäri pari kertaa, anna niiden laskeutua rennosti paikoilleen kylkiin."

2. "Kuvittele että sulla on kärpänen nyrkin sisässä! Sun pitää tehdä niin pieniä pidätteitä, ettei se kärpänen lititsty sinne!"

3. (kun kärpänen oli kuollut muutamia kymmeniä kertoja) "Kuvittele että sulla on sun poikaystävä nyrkkisi sisällä! Sun pitää puristaa ohjaa niin varovasti, että et littaa sitä sun miestäs!"

Valitettavasti poikaystävänäkin taisi litistyä pahemman kerran. Surullista.

4. Harjoittelin käden oikeaa liikerataa hevosen selässä niin, että Marikan käsi sijaisti ohjaa. Mun kyynärpäät leviää sivulle siksikin, että reippaammin pidättäessä vedän nyrkkejä kohti vatsaa, "hakkaan mahaa". Siinä sitten vemputeltiin edes-takaisin, käsi suorana 90:n asteen kulmassa.

5. "Tarkkaile sun käsiäsi. Pidä ne samassa tasossa!" (oikea käsi on vahvempi, se nousee usein vasenta ylemmäs ja menee koukkuun)

Sitkeiden ongelmien poistoon tarvitaan tuhansia toistoja, ennen kuin keho oppii uuden tavan tehdä jotain asiaa. Positiivista. Siinäpä sitten harjoitellaan.

Voin kuitenkin pikkasen (ihan pikkasen) ylpeänä sanoa, että kehitystä on tapahtunut. 

1. Tiedostan suurimman osan ongelmista

2. Pyrin aktiivisesti korjaamaan niitä

3. Ja jos en onnistu, yritän uudelleen paremmalla meiningillä!

4. Ja jos en vieläkään onnistu, niin sitten nollataan aivot ja yritetään vielä, ja sitten se jo sujuukin.

Kuvia vertailun vuoksi:

23.9. -12.Tässä kuvassa näkyy erityisen hyvin vahva oikea käsi ja mun jännittyneisyys. Jetterikin on sitä mieltä että ei toi ihan osaa ratsastaa. Tais olla tällaisia parin sekunnin "hyviä" hetkiä...

27.12. -12. Äidin kopistama yritin istua oikein liioitellun korrektisti. Vähän tuoli-istuntaa, mutta ainakin Jetteri saa edetä vapaasti! 

Kittanen ravi, 25.11. 

20.1. -13. Rennommin, mutta kootusti tasapainossa eteenpäin, 20.1. Selkä on vähän tyhjä, mutta kädet eivät kramppaa pahemmin.

Olen myös paremmin oppinut hallitsemaan Jetterin ratsastamista eri muodoissa, niin tuntumalla, pitkässä muodossa kuin myös täysin löysällä ohjalla. Pitkässä muodossa ratsastus on erittäin tärkeää; mitä enemmän kootaan, sitä enemmän venytetään. Oon jo pitkään ratsastanut Jetteriä aluksi ja lopuksi eteen-alas, nykyään myös kokoavampien harjoitusten välissä annan sen venyttää itseään välillä, joskus se pyytääkin sitä. Jostain syystä koottu muoto on se vaikein, eihän siinä muuta ku kiskotaan hevonen ohjalla kasaan, eiku... Lyhyellä ohjalla jään helpoimmin roikkumaan Jetterin suuhun, ja tästä seuraa selän jääminen tyhjäksi ja kuolaimen taakse meneminen.

Rento hömpsöttelymuoto pehmeällä tuntumalla

Eteen-alas-venytys löysällä ohjalla, pohkeilla ratsastaen ja tarvittaessa sisäohjaa sivulle vieden.

Tälläisia mietteitä siis tänään. Seuraavaksi fysiikanlaskujen kimppuun, ja sitten jo lähteekin bussi kohtikotitallia... :)) 

Suurien tunteiden blogi - naurua estetunnilla

Palautepitoisen koulutunnin jälkeen oli hyvä mieli
ja selkä märkä hiestä

Ensin oli iloa, sitten kaiken matalaksivetävä suru, sitten hiljaisuutta bloginkirjoittamisessa ja jälleen onni. Mutta nyt on ikävä. Miksi piti lähteä jo nyt pois hevosten luota ja palata kaupunkikotiin?                                                                                           Ikävä.                                                                                               On ainakin ollu Jetterillä monipuoliset nämä viimeisimmät kolme päivää: perjantaina ihanan villi maasto ilman satulaa, lauantaina hyvin hallittu kouluvalmemnus tiukassa opissa ja eilen sunnuntaina sitten hypittiin hullunlailla esteitä! Entäs minä ihminen; naurua, uuden oppimista, ja kropan äärimmilleen vetämistä.

Marika mun ohjauksessa tänään, harjoiteltiin vastalaukkaa kaarevalla tiellä. Kuvassa myötälaukka :p

Mie ja Jetteri lumetuttiin erittäin tehokkaasti eilen päivällä. Kuva otettu alkuverkkojen aikaan, jolloin vielä erotti että siinä on ihminen ja hevonen eikä liikkuva lumiveistos.

Loppurata 70 cm

Sitten oli se estetunti, ekat kunnon esteet muutamaan kuukauteen. Jetteri oli ihan hirveän innoissaan, se kuumui jo verryttelyharjoituksessa ravipuomeilla. Voi raukka pieni, se oli niin tohkeissaan ja ylpeä itsestään jokaisen onnistuneen pikkuradan jälkeen.

Jetterin ilme ennen estettä :D

Jetteri tuntui hyvältä lauantain kouluvääntöjen jälkeen! :) Kiitos opelle.

Puomisarjoille ravivoltit alkuverkaksi

Alla tehdään tällaista kaarevan tien tehtävää

Lyhyt kaareva tie ristikolta pikkuokserille, tämä oli kiva verkkaharjoitus, joka pisti keskittymään

Sarjan a-osa

Sarjan b-osa

Onnistuneen radan jälkeen: "Hiiieno poika!!!"

Huah kun oli hauskaa, Jetterillä ehkä vielä enempi. Hypyt sujuivat hyvin, en säätänyt ihme kumma kovin paljon ylimääräisiä. Annoin Jetterin edetä sileällä, ennen estettä vähän pystympi asento ja "puolipidätteet", katse ja hyppyyn mukaan. Olin ihan varma, että oon jo ihan arka tätiratsastaja, mutta kummasti sytty hullunkiilto minunkin silmiini esteradalla. Surullista, kun pitää hillitä innostus Jetterin jalan takia. Kiitos vielä Marikalle muikeasta tunnista. :)) Ja kuvista!

PS. Pojat ovat poikia, ja Kami ja Jetteri ovat alkaneet leikkiä keskenään. Hyvä merkki, pieni aranpuoleinen Kamikin uskaltaa näyttää luonnettaan Jetterille (muistellen erästä surullista hevosennirhaustapausta viime keväänä...), ehkä ne jopa ovat jonkin sortin kamuja. Ilmeet voivat olla hevosten nahistellessa hurjia, mutta pojat eivät ota hampailla juurikaan kiinni, ja korvat käyvät luimussa vain kiivaimmilla hetkillä. Pelin nimi on "kumpi ehtii näpätä ekana toista, on voittaja"!

Pinttyneet ongelmat

Mä en varmaan pääse huomenna sängystä ylös, mulla oli kamala valmennus tänään. :D Kiitos Marika erittäin tehokakaasta tunnista!

Aamu alkoi Jetterin uudella psylliumkuurilla, ja jatkui karsinoiden siivouksella. Sitten jo harjailinkin Jetterin rakkaudella koulutuntia varten ja sitten marssittiin ulos kunnon lumisateeseen. Sää ei ollut pikkupakkasesta huolimatta parhaimmasta säästä, sillä myö lumetuttiin jo viidessä minuutissa aika lumiukoiksi. Myöhemmin vauhdissa lumisade ei haitannut.

Aloitin itsenäisesti verkkaamalla, ratsastin Jetterin kaikissa askellajeissa eteen-alas. Tämä oli se parhaiten sujunu vaihe, joka oikeesti sujui! Poika eteni reippaasti ja hyvin rentona ja tyytyväisenä ympyröillä ja volteilla, turpa välillä maata hipoen. Jeeee! Kaikissa askellajeissa. Laukassa oli vähän säätöä aluksi, poika ehdotti pientä pukkiesitystä ja suunnanvaihtoa, mut nap-nap-raipalla kaulalle ja se siitä.

Sitten tuli se oikea treeni ja se kauhean vaikea osuus. Simppeli harjoitus; ympyrällä väistätetään takaosaa ulos, ensin käynnissä, sitten ravissa. Helppoa Jetterille, vähän kootaan ravia ja sitten pohkeella takaosa liikkuu. Mutta entäs se ratsastaja? Marika vaati ehdottoman oikeaoppista istunnan, pohkeiden ja aivan erityisesti käsien käyttöä väistöihin kokoamisessa. Ei jestas.

Mun ongelma on kyynärpäiden sojotus ulospäin, toisin sanoen en malta yrittää tehdä pieniä pidätteitä nyrkillä, vaan käytän koko käsivartta, ja sitäkin ihan väärin. Jos kättä pitää viedä taakse pidätettäessä, se liikkuu suoraan taakse samassa asennossa, ei koukkua, ei nyrkkien paukutusta mahaan.

Marika antoi ovelia ohjeita kierojen ja kovien käsieni korjaamiseen; kuivaharjoittelin pidättämistä ottamalla Marikan kädestä kiinni, ja vetämällä siitä nätisti suoraan taakse, kyynärpää 90 asteen kulmassa. Se auttoi hahmottamaan itseänikin, milloin tein väärin. Hyvä mielikuvaharjoitus kärpäsraukasta nyrkkini sisällä auttoi ainakin keskittyneinä hetkinä pitämään nyrkin rentona, eikä rutistamaan ohjaa kuin henkeni kaupalla. Hölömöä. 48 kg:n puristusvoima käsissä ei oo hyvä.

Se tunti oli ihan minun kouluttamistani. Marika on hyvä, hän joutui toistamaan parisataa kertaa lausetta "kyynärpäät kylkiin" eri muodoissa ja keksimään useampia tapoja miten ne saisi pysymään siellä. Huh, pisteet Marikalle. Ja Jetterille. Melkeen liian hieno hevonen mun tasoselle puskailijalle, miten oon onnistunutkin kouluttamaan siitä  itseäni taitavamman ja paremman....

Ennen minä koulutin Jetteriä kouluratsuksi, mutta nyt se opettaa minua kouluratsastajaksi.

Ja jostain syystä Jetteri sekä ratsastaja olivat hiestä (ja osittan myös lumesta) aivan täysin läpimärkiä. Kiitos. :)

***

Päivä jatkui energiatankkauksen jälkeen ohjaamalla Marikan ratsastusta Kamin kanssa. Treenattiin vähän laukkaa suorilla teillä ilman aidan tukea, ja tuli monta kertaa nättiä kolmitahtista laukkaa sellaisen ex-ravurimenon sijaan.

Sitten saapui nuori ystäväni Kaisa auttelemaan tallilla. Hoidettiin Kami pois, vaihdettiin Jetterille hokit ja käytiin kävelemässä kuunvalossa kotitiellä. Jetteriraukka ei meinannut sitten millään kuivua, taluttelusta, loimien vaihdosta ja harjaamisesta huolimatta. Kami ja Jetteri saivat hyvää hoitoa, ja pellavansiemenöljyä iltakaurojen sekaan.

Tuntuu että mulla on kyltymätön hevoshimo. 10-19 tallilla, ihan kipeä ja väsynyt ja energiavajekin on, mutta huomenna uudestaan ja täysillä mennään, vielä kun kerkeää. Ihanaa, heppaheppaheppaaaa!

Hevoset ovat heroiinia

Kärttysiä ovat olleet nämä viime päivät. Pidin lepiviikonlopun tallista ja hevosista. Keräsin voimia ja yritin karistaa surua yltäni. Näin painajaisia Rusinan lähdöstä, mutta ikävää täynnä olevat unet Jetterillä ratsastamisesta kiusasivat myös minua. Karmaiseva, kiduttava ikävä hevosia.

Tänään alkoi sitten heppistelyviikonloppu. Voi Jetteriä, se sai paljon silityksiä ja rapsutuksia ja sai tuhistella minua vasten niin pitkään kuin halusi. Pitkien tervehdysseremonioiden jälkeen pistin Jetterille suitset, pintelit ja pari heijastinta, ja mentiin maastoon mars!

Eikä ole ollut pitkään aikaan niin hauskaa. Nauraa kikatin laukassa, kun Jetteri liisi pitkillä askelilla eteenpäin.  Välillä otin käyntiä, ja tein nopeatempoista kokoamis-rentoutus-harjoitusta pienillä pidätteillä. Suurimman osan kuitenkin edettiin rennosti, mutta reippaasti lumisia metsäteitä pitkin korkeiden mäkien päälle ja raivattiin umpihankeen polkuja. Auringonlasku oli niin mahtava, ettei pakkasennipistämät posketkaan haitanneet. Ihan liian hauskaa. Tätä minä oon kaivannut!! <3

Kännykkälaatu ei tosiaan tee oikeutta näille hetkille. Parhaimmista näköaloista kuvat jäivät ottamatta, valitettavasti.

RIP Rosinantte

Viimein tuli sekin sanottua täälläkin. Painajainen palasi. Kaikki tapahtui niin samalla tavalla kuin Eemelinkin kanssa...

Keskiviikkoamuna ähkyoireita, eläinlääkärin kutsuminen ja kipulääkitys, letkusta ei mennyt nestettä edes sisään. Lähdin kesken koulupäivän kotiin 60 kilometrin päähän auttamaan. 10 tuntia kävelytystä., loimen vaihtoa, puheluita, ja miljoona, miljoona, miljoona kierrosta kenttää ympäri, kunnes Rusina oli niin kipeä ja väsynyt, että ei sitä tuskan määrää saattanut katsoa.

Hyvästi.

Lauantaina Rusina haudattiin Eemelin viereen.

Elämä ei voi olla näin kohtuutonta.

Faktaa ja vastauksia

Sain Jillalta haasteen, kovasti kiitoksia mukavasta tehtävästä! :) Nyt ei kerkeä/jaksa pistää tätä haastetta eteenpäin, ehkä niitä tulee vielä uusiakin.

Haasteen säännöt:
Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät.

1. Jos et harrastaisi hevosia, mikä muu harrastus veisi sinut mukanasi?
Kuntosali ja lenkkeily ovat ihan jees, joita harrastan nykyäänkin silloin tällöin. Joku kuntonyrkkeily tai itsepuolustuslaji olisi mielenkiintoinen!

2. Jos sinun olisi rahallisesti mahdollisesti olla käymättä töissä, menisitkö silti vai et?
Kyllä varmaan joo. Pimahdan, jos päivissä ei ole haastetta tai pienintäkään ohjelmasuunnitelmaa.

3. Oletko koskaan harkinnut bloggaamisen lopettamista, miksi?
Joo. Tämä vie välillä liikaa aikaa, ja sitten on tämä mielenkiintoinen kysymys, jos vuodattaa itseään likk nettiin, kaikkien nähtäville.

4. Uusi vuosi, joulu vai juhannus, miksi?
Juhannus! Ihana kesä, yötön yö. <3

5. Jos kilpailet jossain lajissa, mikä on kaikista paras muistosi niistä?
Koulukisoissa ei olla kyllä päästy loistamaan Jetterin kanssa, mutta Eemelin kanssa estekisoissa tuli paljon hurjia onnentunteita. Eka 70 cm:n voitto loppukesällä 2011 oli niistä ikimuistoisin. Kunniakierroksella naama meinasi revetä hymyilemisestä.

6. Paras puoli itsessäsi?
Empatia? O__o Luotto ihmisiin?

7. Ja vastaavasti, huonoin puoli?
Aivoni ovat solmussa ja toiminta sen mukaisesti yhtä epäselvää sähläystä. Teen usein asiat vaikeimman kautta.

8. Jos olet lähdössä lomalle, oletko sinä se joka pakkaa mukaan koko omaisuutensa, vai se, joka pärjää repulla?
Vaihdellen. Ehkä otan mielummin semmoisen ison kassin mukkaan, niin on tilaa matkamuistoille. :P

9. Laukut jo pakattuna, minne haluaisit mennä lomalle?
Jaa-a... Lappiin seikkailemaan. Mahdoton ajatus että ois varoja lentää jonnekin Knarian saarille...

10. Uiminen meressä vai järvessä vai kenties altaassa?
Meri / järvi, kirkas vesi ja kuuma aurinkoinen päivä ja sukelluslasit kalojen bongailuun.

11. Näin pimeään talveen, paras hevosiin liittyvä kesämuistosi?
Kuuma kesä 2011, molemmat rakkaat suokkini elämänsä kunnossa ja maastoesterata yläpellolle rakennettuna. Ratsastin molempia hevosia lähes päivittäin, opeteltiin koulukiemuroita, hypättiin yhä isompia esteitä kisoihin treenaten, ja tehtiin pitkiä hullunhauskoja maastoreissuja Marikan ja Kamin kanssa. Ja ne maastoesteet, perkele :D Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, miten oli adrealiinia veressä Jetterin ja Eemelin kanssa, kun hypättiin se koko pitkä rata kunnon kenttälaukassa. Vaikka kroppa oli niin kipeä ja väsynyt, niin radalla ei tuntunut missään. Fiilis oli joka kerta uskomaton. Olkaa onnellisia te, jotka saatte treenata maastoesteitä. On niin surullista, kun vertaa nykyhetkeä siihen parin kesän takaiseen riemuun. Jetteri on kyllä entistä hienompi kouluheppa, mutta minä oon tullut niin varovaiseksi sen jalan kanssa, että esteet ovat aikalailla kuolleet pois, ja minä tätiydyn vaan.


Ja Eemeli on poissa....

Animal Touch

Tänään tallin kaikki kolme heppaa saivat luksushierontaa! Ystäväni Soile Pelkonen pyörittää eläintenkoulutus- ja hierontayritystä Animal Touch. Hän on opiskelemassa hevoshierojaksi, ja tuli treenaamaan taitojaan meidän hevostemme kanssa. Hepat kyllä nauttivat, mielenkiintoista oli seurata niiden reaktioita ja Soilen otteita.

Kami rentoutuu

Trapezius-lihas käsittelyssä

Rusina ja Kami olivat ok, Rusina ei ollut juurikaan kipeä kuten viimeksi. Kamin lanneselästä löytyi yksi kipeä triggerpiste, mutta oli muuten hyvä. Jetteristä löytyi sen sijaan vähän enemmän huolestuttavia asioita:

"Tehty perushieronta, lymfanestehieronta turvotusta helpottamaan ja venyttelyt.

Turvotusta lanneselkäkalvon sekä keskimmäisen pakaralihaksen alueella vasemmalla puolella - seuraa jos pahenee/lämpenee = tulehtunut.

Vasemman takajalan venytys vajaa

Vasemmalla kolmipäinen olkavarsilihas hieman löysä - jämäköityi hierottaessa.

Oikea pakaran seutu isompi?

Oikealla leveä selkälihas isompi.

Ripulointiin homeopaattinen hoito, 3 annosta Arsenic albumia."

Hyvin mielenkiintoista. Soile teki hyvää työtä ja tutki Jetterin kropan kokonaan läpi korvien kärjistä häntäruotoon saakka, kuten teki muidenkin hevosten kanssa. Jetterin oikea puoli on tosiaan vahvempi, oon saanut siitä palautetta ja se tuntuu myös ratsastaessa. Vtj:n huono venyvyys johtuu luultavasti kipeydestä, kun lanneselässä oli turvonnut alue juuri lihaksen kiinnityskohdan ympärillä. Soile löysi  itselleen hierontaprojektin, ja Jetteri saakin sitten säännöllistä hierontaa vähintään kerran kuussa. Jes!! :)

Turvonnut alue näkyi selvästi!

Päähierontaa

Aamupäivällä liikutin Jetterin kevyehkösti ennen Soilen tuloa. Viiden tunnin yöunilla ja kahvin voimalla jaksoin tehdä aamutallin, ja sitten Jetterin paljaaseen selkään tuuppailemaan. Työskentelin käynnissä pysähdysten ja kokoamisten kanssa aika pitkään, kun Jetteri meinasi vaan painaa vastaan. Plääh. Sitten otin ravia eteen-alas (selässä parhaani mukaan keikkuen) ja lopuksi vähän jonkinmoista laukkahömppää. Hömpänpömppää, ei ollu ihan parasta meitä. Hyväkin hetkiä oli mukavasti, varsinkin laukassa, mutta olisi pitänyt uskaltaa antaa Jetterille enempi ohjaa ja pitää kroppa napakkana. Tulipa tasapainotreeniä! :P Ihan mukavaa oli kuitenkin, on se kiva heppa.

Joku jäi suuhun kiinni!

Hömppäpömppää

Ihana Kami.

Seisomistemppu

Minäkin oon harrastanut lomailua! Heppistelyt on jääny aika vähille, varsinkin kun on ollut mun ja miehen yhteinen muuttourakka uuteen ihanaan kotiin. Ei oo lenkille tarvinnu lähteä sen portaidenkipuamisen jälkeen.

Eilen kävin pikaheppastamassa kotona päivän urakoinnin jälkeen. Pikku Jetteri oli siellä odottamassa minua - vähän hapan ilme naamallaan. No en minäkään tykkäisi, jos joku tyyppi vaan tulis ja pokkana iskisi suitset päähän ja pistäisi saman tien raatamaan. 

Jätin satulan pois ja aloitin simppelillä käynti-seis-harjoituksella: Pyysin Jetteriä rauhottamaan askelta, mutta jos pidäte ei mennyt läpi, pysäytin sen. Kun Jetteri malttoi kulkea ihan hitaasti, säilytin ohjastuntuman ja pyysin sitä voltille taipumaan ja venyttämään käyntiaskelta. Jetteri rentoutui, ja malttoi edetä ravissakin suht tasaisesti pitkällä ohjalla keskittyen. Välillä alussa "lähti lapasesta", eli Jetteri iloisesti juoksi alta pois lapa sisälle puskien, out of control. Tähän auttoi ottaa hieman ulko-ohjasta, ja rentouttaa käsi välittömästi, kun Jetteri alkoi kuunnella. Välitön myötäys ohjasta ja Jetteri alkoikin sitten liikkua koko ajan alhaalla rentona löysällä ohjalla. Mul oli vaan vaikeuksia pysyä selässä... Laukka oli paljon helpompaa ja sujui hyvällä fiiliksellä. Sainpas koottua pitkää askelta lyhyeksi pelkällä istunnalla! Hiiiano Jetteri.

Joskus kun oli helpompi ratsastaa ilman satulaa. Ihana kesä 2011

Tänään tulin myöhään hevoskotiin kaupungista, jälleen ihan väsyneenä muuttohöösingistä. En kehdannut nousta ratsaille vaikka aika kovasti kutkuttikin, väsyneenä tulee helposti tehtyä vain kaikkea hölömöä ja voi aiheuttaa enempi vahinkoa, jos yrittää liikaa. Irtojuoksutin sekä Jetterin että myös Kamin ajan käydessä vähiin. Jetteri pinkoi ihan intona menemään, villiä pukkilaukkaa ja käännöksiä pennin päällä. Lopuksi köpöteltiin riimunnarulla kenttää ympäri, ja harjoiteltiin käännöksiä ja pysähtymisiä istunnalla. 

Kami-pojan kanssa opeteltiin seisomistemppua. Se on hyvin simppeli opettaa, jos kouluttaja malttaa tehdä helppoja toistoja tarpeeksi monta. 

OPETETAAN HEVONEN SEISOMAAN IRTI

1. Pieniä leipäpaloja tms. taskut täyteen ja reipas, mutta rento mieli, rauhallinen ympäristö. Vähän nälkäinen heppa on plussaa. Tempun voi opettaa sekä karsinassa tai aidatulla alueella ulkona. 

2. Katsotaan hevosta suoraan silmiin ja todetaan, että se keskittyy sinuun ja sun herkkuihisi. Sanotaan käskysana ja/tai näytetään käsimerkki ("Seiso!" ja etusormen heristys nenän edessä)

3. Otetaan yksi pieni askel poispäin, aluksi katse hevosta kohti. Otetaan välittömästi askel takaisin ja annetaan heti leipäpala suuhun "hyvä"-sanan kanssa.

4. Vaikeustasoa voi lisätä hevosesta riippuen muutaman täysin onnistuneen kerran jälkeen. Seuraavaksi voi ottaa kaksi lyhyttä askelta poispäin, sitten kolme, sitten neljä ja vähitellen kääntää selkää enemmän hevosta kohti. Alkuvaihe on tärkeä, siinä ei saa hoppuilla ja menettää hermoja, koska "hevonen on pöljä, ei osaa tai ei halua oppia". No ei tietenkään osaa, kun sille ei oo opetettu! 

5. Jos tulee takapakkia ja hevonen lähteekin liikkeelle, moka on ihan sinun. Olet luultavasti edennyt liian nopeasti. Helpota tehtävää selvästi, palaa takaisin yhden askeleen etäisyyteen, josta vaikeutat tehtävää taas pikkuhiljaa. Muista pitää tiheästi taukoja, viiden minuutin harjoittelun jälkeen anna hevosen levähtää. Anna sen mölläillä rauhassa tai vaikka taluttele sitä ympäriinsä.

Seisomistemppu hupikäytössä, kesä 2011.  

Jetterin kanssa ennätysetäisyys
on joku 15 metriä 15 sekunnin ajan
aitaamattomalla alueella.
Varaa ois parantaa rajattomasti...

Kami oppi nopsaan. Olin ihan epätavallisen huolellinen, mutta minusta tuntuu että olisin voinut edetä jonkun verran reippaamminkin. Yhteensä 5-8 minuutin harjoittelun jälkeen sain kävellä Kamin luota neljä metriä poispäin, ja poika malttoi olla oikein hyvin. Kerran harjoittelun aikana se lähti liikkeelle herkkujen perässä, mutta rauhallinen torjuntaele ja uusi, helpotettu yritys riittivät. 

Hevosta ei saa rankaista koulutusvaiheessa (esim. hosuminen, huutaminen "EEEEEEI"), ainoastaan palkitaan oikeista reaktioista. Kun koulutuskertoja on useita takana, ja hevonen on malttanut seistä jokainen kerta pidemmänkin aikaa, silloin vasta heppa osaa tempun. Jos se silloin lähtee muina miehinä kävelemään, silloin on pienet torut paikallaan. 

Pst. Temppukoulutuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirja. Sieltä löytyy tarkemmat ja joka temppuun ja asiaan sovellettavissa olevat hevosen koulutusohjeet. Lue kaikki negatiivisista vahvisteista ja "ongelmahevosten" kouluttamisesta. Siellä on ihan kaikki.

Loppukevennys; Jetteri vuonna 2007.

Vanha Petsiestä löytämäni kuva jalta, jolloin en edes tiennyt että on olemassa heppa nimeltä Jetteri. Aikamoinen pulla, pitäiskö nauraa vai itkeä... http://www.petsie.fi/pets/19656-jetteri-suomenhevonen

Kummitusponi joulukuussa 2012, vajaa kuukausi sitten.