Myö käytiin klinikalla

... ja selvittiin hengissä takaisin.

Oho, siitä reissusta onkin itse asiassa jo viikko... Mulla on arki turhankin reipastempoista hetkittäin, tai useimmiten. 

Sorsasalon Animagi-klinikalla käynti oli ensimmäinen laatuaan sekä mulle että pulleroiselle suokilleni. Onneksi meillä oli hyvä esiliina, tallinomistaja Tuula kyytijänä ja henkisenä tukena. 

Oikeasti mun olisi pitänyt kyytsätä Jetteri klinikalle jo viime kevättalvena, kun heppani alkoi yhenäkin ontumaan vasenta takastaan. Pitkän lepokauden ja nopeasti reipastetun liikunnan jälkeen jalka ihmeellisesti vertyi, mutta sen jälkeen sen selkä on vuoden aikana parikin kertaa mennyt jumiin vasemmalta puolelta. Lisäksi olen koko ajan kytistänyt, että onko sen liikkuminen täysin puhdasta.

Noh kuukauden päivät sitten selkä taas meni jumiin ja vtj laahasi perässä. Selkä parani, mutta Jetterin palautuneesta liikkumisinnosta huolimatta päätin repiä rahapussini sydämen riekaleiksi ja lähteä vasta-avatulle klinikalle vain 60 km päähän. Kuopioon onkin kaivattu hevosklinikkaa. 

Tässä vaiheessa oltiin jo huppelissa, röngtenkuvat otettu ja valmistaudutaan piikitykseen.

Olin henkisesti valmistautunut suht dramaattisiin tuloksiin, mutta eipä sieltä löytynyt mitään kintereen nivelrikkoja tai kissing spine -tautia..!! Ongelma ei ollut kintere(i)ssä, vaan vasemmassa vuohisessa. Mitään kummempaa ei kuitenkaan röngtenissä näkynyt. Ell:n mukaan jalka oli rasittunut kovalla alustalla ratsastamisesta, mikä voi olla hyvin mahdollista.... jalka ei ole päässyt palautumaan, vaikka olenkin yrittänyt mennä kevyesti. Toinen vaihtoehto on joku nuljahdus tarhassa riekkumisen seurauksena.

Ajeltu vtj seuraavana aamuna, kun side oli otettu pois.

Hoidoksi pistettiin kortisonipiikki vuohiseen ja määrättiin viikko lepoa. 2-3 viikon aikana aloitetaan kävelylenkeistä ja pikkuhiljaa siirrytään hieman raskaampaan työskentelyyn. Samalla pitäis hoitaa jalkoja aina jatkossa kylmällä aina rasituksen jälkeen. Eli kaikkiin jalkoihin linimenttiä!

Lisäksi tuli tärkeää infoa Jetterin paikkojen kunnosta yleensä. Kyllä, oej:ssa on vanha hankosidevamma, ja oikeasta etusesta löytyi pikkuinen irtopala, mutta joka ei ole kyllä haitannut menoa ollenkaan. Kehut tuli käytöksestä! Jetteri totteli hienosti ontumatutkimuksen juoksutuksissa ja rauhoituspiikin saatuaan kiikkui hiljaa paikallaan röngtenissä lyijyliivisten tätien keskellä. Röngtenkuvaukset olivat hyvin mielenkiintoisia, ihan omien opintojenikin takia. 

Nyt on sitten viikko lusittu tarhassa... Jetteriä olen kerennyt käydä pari kertaa katsomassa, harjannut sen ja vähän keksinyt sille ajanvietettä. Seisomistemppua on ollut turvallista harjoitella! Kuusenoksia olen vienyt tarhaan jyrsittäväksi, kuten talvellakin välillä. Niistä riittää iloa. Huomenna lähdetään vähän käymään kävelemässä.

Ja oonhan mä päässyt ratsastamaankin vähän... Puoliveritamma Eevin omistaja pyysi käyttämään rouvaa maastossa, ja minähän sitten lähdin iltapäivämaastolle. Muahan jännitti toki koska
a) tuulinen päivä, todella tuulinen ja voimakkaat puuskat ja kaikki möröt muuttaa joka puskan ja nurkan taakse asumaan
b) Eevi on Eevi, siis todella neiti halutessaan
c) Eevi oli just saanut päiväheinät eteensä tarhaan ja mun piti hakea se
d) ja koska Eevi on Eevi, siis todella vahvatahtoinen tarvittaessa.

Noh. Kaikki sujui täysin ongelmitta ja minä ihastuin Eevin suloisen uteliaaseen luonteeseen. Olin oTosin kyllä huomasi, että tyttö ei nauttinut maastossa reippaasta hömppilystä puoliakaan kuin mun oma villi täysiveriorhini.

Hieno Eevi helmikuussa omistajansa kanssa

Toinen tamma, jonka selkään pääsin viime viikolla, oli suokkimummu Tyyne. Sain luvan perästä tehdä kunnon koulutreenin, mutta kenttä oli aamusta tietty ihan joustamaton... Joten tehtiinpä sitten vain kiemurauria käynnissä taivutellen ja pysähdyksiä istunnalla, ja plus rauhallistempoisten pohkeenväistöjen harjoittelua. Olipahan siinä kolmeksi vartiksi puuhaa. 

Mutta huomennapa sen mun hevosen luo... <3

Tough, happy life

Hohoo, nytpä tosiaan taisi löytyä Jetterille satula! Ja mieliala keveni heti. Lisäksi suklaapoikani on terve ja hyvinvoiva. Kaikesta elämän hymyilystä huolimatta ensi viikolla käytän Jetterin varuilta klinikalla sen takajalat kuvauttamassa ja ontumatutkimuksissa.

Olen hirmu kiitollinen ja iloinen jokaisesta heppapäivästä, jona Jetteri on pirteä ja puhtaasti ja reippaasti liikkuva.

Esimerkiksi maanantai-iltana olin taas vaihteeksi vähän puhki, kun olin herännyt aamuvuoroon ennen viittä ja lähtenyt töistä suoraan koululle valmistelemaan seminaariesitystä läheisen järven ja lammen planktontilanteesta. Muutaman tunnin kuluttua mieheni tuli sovitusti hakemaan mua ja lähdettiin siitä sitten salille treenaamaan! Olen muuten mennyt hankkimaan oikein hienon virallisen kuntosalijäsenyyden Kunnonsalille, suosittelen lämpimästi. 

Niin. Ja kun olin selvinnyt töistä, koulusta ja salilta, niin oli aika lähteä liikuttamaan Jetteriä. Melkein nukahdin auton rattiin, mutta en heppani selkään. Kenttä oli tietenkin ihan liisteriä, josta Jetteri kyllä kertoi hienovaraisesti mielipiteensä. Pimeä ehti juuri laskeutua, kun saavuin tallin pihaan, mutta ratsastaa näki tähtien valossa tielläkin. Tähtiä oli niin paljon, etten edes Otavaa erottanut joukosta. Uskomattoman kaunista. Ja Jetteri puksutti turvallisesti pimeällä tiellä eteenpäin... <3

 

Mulla oli myös sunnuntaina tosi mukava päivä, kun käytiin Nean kanssa liinassa juoksuttamassa hänen vuokrahevostaan irlannincob Rolloa, ja sitten Jetteriä liikuttamaan.

Rollon ja Nean yhteispeliä oli mukava katsoa. Rollo selvästi rentoutui Nean seurassa, eikä nyhtänyt liinan päässä mihinkään suuntaan, vaan pysyi kivasti ympyrällä. Äänikäskyt menivät erinomaisesti läpi, ja mustankirjava muhkuheppa haki hienosti pienistä pyynnöistä alas pyöreäksi ja venytti selkäänsä tehokkaasti.

Tällainen paikat avaava jumppaliike

Jäädytin itseni kameran takana tehokkaasti, mutta herajuoman, auton penkinlämmittimen ja vaatekerrosten ansiosta uuteen nousuun. Harjatessa toki tuli myös lämmin... :) Nealla oli kamera toki mukana, hän siis omistaa kaikkien alla olevien kuvien tekijänoikeudet!

Kenttä oli kengät jalasta imaisevaa märkää liejua, no thanks, Jetteri sanoi ihan samaa. Piti sitten käyttää vähän älynystyröitä, ja mentiin hyvin varoen ratsasteleen siirtymiä tien toiselle puolelle kaltevalle ja paikoin epätasaiselle laitumelle. Ylämäkeen välillä reippaammassa askellajissa tahdikkaasti eteenpäin, ja siirtymä ennen alamäkeä. Tarvittaessa pysäytin Jetterin, jos se lähti yhtään kiirehtimään käynnissä tai juoksemaan alta.

"Jayyy Hellu sano että nyt saa laukata!!"

Lisää kuvateksti

Haastaviin olosuhteisiin nähden  saatiin ihan hyvää työskentelyä aikaiseksi. Ainakin pidätteet tulivat tehokkaasti ratsastettua läpi! Alun lämmittelyn jälkeen Jetteri antoi laukastakin kevyesti alas käyntiin istunnalla, sama ravista. Palkinnoksi myötäsin selkeästi, mutta pienimuotoisesti ohjasta.

"Hiiiiidastetaaaann.."

Siirtymä

Tässä opetellaan ratsastamaan. Erityisesti mun pitää kehittää kropan jäntevyyden säilyttämisen lisäksi mun käsien symmetrisyyttä. Kuvista voi kyllä huomata, että joku vaan jaksaa vetää oikeasta ohjasta enempi kun toisesta... Mun oikea käsi on ihan mahdottoman villi. Eilen siis harjoittelin sen rauhallista, pieniliikkeistä käyttöä ratsastamalla kentällä (15x15 m kokoinen kuiva alue!!!) pikku ympyrällä pitäen molemmin käsin kiinni raipasta. Tällöin toinen käsi ei voi lähteä huitelemaan kovin kauas ilman toista. Mun täytyy pitää itselleni raippakuuri. :)

Tämä Fb:stä napattu kuva muistuttaa minua itseänikin, mihin muotoon pitää erilaisten jumppatehtävien kautta pyrkiä:

Ja lopuksi, aivan erityisen lämmin kiitos kaikista Jetteri-kuvista Nealle. <3

Heppapäivä on paras päivä. Ja kerrankin satulalla ratsastusta!

Avainsiirtymät ja Rollo

Monta päivää sitten lauantaina pääsi Wintecin Pro Cair -satula Jetterin selkään. Hitsi, sehän sopi edestä tosi hyvin suorine siipineen ja leveyden puolesta, ja vielä mahtava tuki jalalle. Ihana satula, niin mukava istua ja jätti lavoille paljon kaivattua tilaa.



Noh... selkärangantila oli takaa aivan liian ahdas, ja ratsastajan kanssa satula otti sitten takaa selkärankaan kiinni. Syynä oli väärä malli ja/tai liian pitkä malli. Huooh. Ehkäpä samanmallinen, mutta lyhyempi satula olisi parempi? Hmmm...

Noh satula-asioista joudan lärppäämään toiste lisää. "Se oikea" löytyi ehkä eilen! Mut lauantaina lopputreeni mentiin ilman satulaa, Wintec otti selkään kiinni niin, ettei saanut sormia alle

Tosiaan, eilen olin Nean kanssa liikenteessä heppamaailmassa mun työaamun jäljiltä (neljän tunnin yöunien ja kahvin voimalla!). Ensin ajettiin Jetterin luokse, ja minä innostan kihisten sovittelin tuota Winteciä tallissa ja sitten mutaisella kentällä. No, satula ei sitten sopinut ja kenttä oli yhtä kuramössöä. 

Kun Nealla oli kuitenkin kamera mukana, tein sitten ilman satulaa mitä pystyin:  pehmeästi ratsastin siirtymiä kaarevilla teillä "kuivemmissa" kohdissa. Jetteri liikkui mielellään eteen, ja lopulta laukastakin antoi alas säilyttäen niskan rentouden ja kehon jouston. 

Vain hyvillä ratsastajilla kädet ovat hassussa asennossa, älä ihmettele. Heillä on joku salainen kikka miten hepan saa toimimaan heiluttelemalla kyynärpäitään... Oikeanlainen istunta on aloittelijoille. :D

Taktiikkani oli seuraavanlainen: kun Jetteri alkoi yhtään kiirehtimään ja juosta alta, pidin istunnalla ja pehmeästi ohjalla vastaan, kunnes Jetteri selvästi rauhotti askelta, jolloin annoin edestä tilaa ja mahdollisuuden liikkua rennosti eteen. Jos näin ei käynyt nopeasti, vaadin Jetteriä pysähtymään ja myötäsin vasta, kun poika malttoi rauhassa mua kuunnellen seistä paikallaan.

Sitten taas eteenpäin, ja tarvittaessa heti uus pysähdys. Välitön myötäys ja pehmeät, mutta varmat avut olivat avainasemassa.

Apua kun täti ei pysy kyydissä...

Laukkapätkät uralla olivat parasta, Jetteri aina hypähti laukkaan, ja eteni niin pehmeästi ja mielellään. Voi mun peintä onneani. :) Ravissa ja käynnissäkin oli paljon hyviä pätkiä "kuivemmissa" kohdissa, mutta merialueille saavuttaessa Jetteri aina tietty jännittyi. No silloin ei ainakaan saa sahata hevosta rullalle. Kunpa vaan vielä olisi ollut satula, niin olisin pystynyt tarjoamaan tasaisemman käden. Tai se ratsastuspohja!! Kesää odotellessa... <'3

Nealle valtava kiitos kuvista. Hänellä on taito ja kuvauskalusto kohdillaan! Kuvausportfolio ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta Nea Ahtiainen. Suosittelen lämpimästi. :)

Jetterin jälkihoitoihin kuului takajalkojen venyttelyt ja lämpimän melassiveden tarjoilu. Namnam. Pintelit ja jalat olivat ihan kurassa, niissä riitti putsaamista.

Kun Jetteri oli viety karsinaan odottelemaan iltaheiniä, lähdettiin kohti toista tallia, jossa asuu Nean vuokrahevonen Rollo, muhkea irlannincob-ruuna. Piti irtojuoksuttaa poika, mutta kenttä oli kovin huonossa kunnossa, routakuoppia täynnä. Tyydyttiin sitten harjailemaan vaan  Rollo ja minä tietty vähän innostuin siedättämään poikaa päähän koskettamiseen... :)

Käsi ylös hitaasti ja rauhallisesti, katse käännettynä sivuun. Aluksi nostetaan kättä niin vähän, ettei hevonen huolestu, ja lasketaan saman tien rennosti alas. Tätä toistetaan muutama kerta, ja nostetaan korkeutta pikkuhiljaa ja ojennetaan kättä pikkaisen enemmän kohti hevosen otsaa. Jos hevonen jännittyy ja nostaa päätään, pidetään kättä samassa asennossa niin kauan, että heppa rauhottuu ja laskee päätä alas, jolloin myös käsi lasketaan. Eli rauhallisuudesta seuraa palkinto, käden laskeminen (negatiivinen vahviste). :)

Kunnon heppapäivän jälkeen oli ihana päästä syömään, omnom. Nukahdin ennen puolta kymmentä.

Muuten, tykkäisikö porukka, jos tekisin pienen tai isomman satulansovituspostauksen? 

Ystäväkirja

Tässä tallainen ystäväkirjasivu Jetterin täyttämänä! Bongasin tämän Susannan upeasta Puoliverinen prinssi -blogista. Kiitos!

Nimi Ikä Kansalaisuus Isä, äiti, sisaruksia Jouhien väri Mistä pidän Mistä en todella pidä Lempiruoka Lempiväri Harrastukset Lempikouluaine Isona minusta tulee Parhaat kaverit Mottosi

Jetteri, virallisesti ja aina. Ikävä kyllä oon kuullut Hellun kutsuvan mua selän takana lihapullaksi... 15 vuotta Suomalainen Isä Etteri, äippä V. T. Mirkku, molemmat jo edesmenneitä... :( Puolisiskoja ja -veljiä on monta kymmentä, iskä oli aikaansaava mies! Äipän puolelta Tulikuu on isosiskoni, nuorempia sisaruksia ovat Hemohes, Tinosaurus ja Titosaurus. Iskän puolelta puolet sisaruksista ovat päätyneet ratsuiksi, Vihta-Setteri on päässyt pari kertaa käymään suomenratsujen kuninkaallisissakin.  Sinimusta-tummanruskea-kullankeltainen-kullanruskea-punainen.  Ruuasta! Erityisesti porkkana, omena, leipäpalat, pulla, kaura... *kuola valuu* Tylsyydestä. Siitä että pitää seistä paikallaan tai liikkua hitaasti... huooh. Ja varsinkin jos ei oo ruokaa tarjolla! Leipä ja porkkana. Mihinkään ihmeellisyyksiin en koske. Banaania, yök! No ei ainakaan pinkki... en tunnusta... Syöminen on suuri intohimoni. Joskus kun harrastukseltani kerkeän, taluttelen Justusta tarhan aidan yli. Fysiikka, varsinkin Newtonin lain tutkiminen käytännössä on erikoisalaani. Superkuuluisa laukkaratsu! Tai sitten maailman paras kenttähevonen! Tai ainakin ois pitänyt tulla... Mä en ymmärrä miksi tuo täti vaan komentelee mua kentällä... Jupepoika eli Justus! Ööm... Mä en niin paljoa yleensä puhele... Toissapäivänä, lauantaiaamuna sain Nean kuvaamaan tallille satulansovituksia, niistä sitten myöhemmin lisää. Eilisiltanakin tuli tallilla käytyä koulukaverini Nellin kanssa, ja kävimme maagisella kuutamokävelyllä maastossa iltakahdeksan aikaan. Vau!

Ilman varusteita mutahaudassa

Otsikko kertoo oleellisen... kävin tänään pikapikaa tallilla toteuttamassa sen kuuluisan kaljahaasteen, tosin Batterytölkillisen voimalla. Jetteri auttoi mua suht innokkaasti haasteen toteuttamisessa. Poika oli niin innokas, että mielummin jäi pyörittämään takaosaansa ympäriinsä kuin kävelemään tylsästi eteenpäin... <3

Jospa joskus saisi oikein hyvät kuvausolosuhteet ja itselleni vaikka nätin mekon selkään, niin tulisipa materiaalia.. xP Mutta näin tänään!

Viikonloppuna sovitellaan jälleen satuloita, jotka siis ovat aika turhanpäiväisiä tavaroita.

Eteenratsastusta pellolla satularumbassa

Kerro 11 faktaa itsestäsi

Vastaa haastajan 11 kysymykseen

Keksi 11 uutta kysymystä 

Haasta 11 bloggaajaa

Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 Kysymystä haastetuille, haastaja Jilla! jillanblogi.blogspot.fi 
Paljon kiitoksia hyvistä kysymyksistä. Itse olen laiska ja "kiireinen" opiskelija, joten anteeksi, en pistä erityisesti haastetta eteenpäin. Kuitenkin kaikki saavat haasteen tehdä, jotka haluavat, vaikka jokainen tämän blogin lukija. ;)

1. Moderni vai antiikki?

 - Moderni näyttää kauniilta, mutta usein semmonen moderni taide/muotoilu/sisustus on niin kylmän oloista, että itse tykkään kotoisemmasta tyylistä. Antiikista en kyllä oikein välitä, pläh tylsää.

2. Sisällä vai ulkona?
 - Ulos tekee aina mieli, mut se on sitten eri asia, jaksaako sinne lähteä. Lenkkeily kevätauringossa <3 ja ratsastus auringonlaskussa <3

3. Kolme asiaa mitä otat mukaan autiolle saarelle?
 - Mieheni, ehdottomasti, kaiken muun voisin jättää pois. Mut okei, sitten haluaisin puukon ja vesileilin.

4. Kosmetiikkatuote mitä ilman et pärjää?
 - Kulmakynä. Kulmakarvani ovat niin hassun vaaleat, että tykkään hieman tummentaa niitä. Mutta vain hieman, ylikorostetut kulmakarvat ovat turhan hassuja

5. Asia mitä löytyy aina jääkaapistasi?
 - Maustamaton maitorahka, aina. Se on niin nopea, terveellinen ja täyttävä välipala, ja sitä voi käyttää pirtelön ainesosana ja letun täytteenä sekä leivontaan. Vaikka ekan puoli vuotta tungin rahkaa väkisin suuhun, nykyään se maistuu paljaaltaankin hyvältä (ainakin jos on tarpeeksi nälkä).

6. Mäkki vai Hese?
 - Mäkki, paremmat salaatit ;) Ja halvempi.

7. Kannus vai raippa?
 - Pitkä kouluraippa, koska yltää joka paikkaan; pystyy sekä pyytämään takaosaan enempi poljentoa, korjata tietyn jalan asennon seisoessa ja vahvistaa kääntävää apua lavalle raipalla. Ja ainakin itse hallitsen raipan paremmin kuin kannukset...

8. Elämäsi eläin?
 - Suokkiruruna Esa-Eemeli, jonka kuolemasta tuli kaksi vuotta täyteen maaliskuun alussa. Jetteri taisi jäädä niukin naukin kakkossijalle silloin aikoinaan, mutta nyt se on tärkein otus elämässäni.

9. Lyhyt- vai pitkäjänteinen?
 - Pitkäjänteisyys on siis erittäin hyvä ominaisuus... Ja itsekin pyrin siihen, mutta usein luovutan turhan helposti tai jätän vaan hommat levälleen, ja yritän sitten joskus uudelleen.. :D

10. Klipattu vai naturel?
 - Naturelli, hyvällä loimituksella Jetteristäkään ei tullut kauheaa turrukkaa. Klippauskin on ihan ok.

11. Korkkarit vai ballerinat?
 - Korkkarit! En ole yhtään ballerinaihminen, mut toisaalta ei korkkaritkaan mulle ihan täydelliset ole pituuteni takia... eli siis hepankakkaiset kumpparit sopivat mulle parhaiten? .D

11 faktaa:

1. Olen miettinyt enemmän tai vähemmän salaa, olisiko Jetterin aika palata lapsuudenkotiini pikkusiskojeni ja äitini luo eläkepäiviä viettämään, ja etsisin itselleni nuoren ja ehjän hepan, jonka kanssa mulla olisi mahdollisuus kehittyä sekä esteillä ja koulussa. Joko nuori ja höpsö suomenhevonen (ori kiitos kyllä joo), vaikkapa entinen ravuri tai sitten nuori, mutta osaavampi puoliverinen. Olisihan tuossa Jetterin nykyiselläkin talilla nuori pv-ruuna myytävänä...

2. ...mutta kun Jetteri on mun Jetteri. Se ei ole mikään harrasteväline, se on lemmikki, ehkä vähän elämänkumppanikin, erittäin tärkeä osa elämää. Vähän kuin mun toinen mies... ;)

3. Mun saliharrastus meinaa muuttua harrastelusta pikkusen vakavammaksi, kun se mun virallinen poikaystäväkin innostui treenaamaan mun kaverina. Nyt on herajauheet tilattu, oikein virallista salijäsenyyttä ei tosin vielä ole, mutta ehkäpä jossain välissä on!

4. Asun Kuopiossa, ylläriii...

5. Oon kykyään kouluhommien kanssa aika laiska ja saamaton. Olen päättänyt hakea syksyksi fysioterapiaa opiskelemaan, riippuu sitten, jäänkö yliopistolle vai pääsenkö sisään ammattikorkeaan.

6. Tämän hetken ehdoton hittibiisi omassa maailmassani on Jujun Onnelliseksi-kappale, joka kertoo jotain mun parisuhteesta.

)

7. En ole syönyt mitään makeaa... noh, kolmeen päivään. :D Sunnuntaina piti maistaa äitini tuomia ja pikkusiskon leipomia vihreitä muffinseja pari.

8. Tänään mulla on seuraavanlainen päiväohjelma: klo 12:30 koululle syömään kasvisruokaa, sitten labroihin analysoimaan eilisiä vesinäytteitä, sitten miehen kanssa salille ja ehkä käydään söpösti yhdessä syömässäkin jossain. Illalla sitten jotain kivaa yhdessä..

9. Pitäs oikeasti tehdä noita ionisoivan säteilyn laskuharjoituksia, mut ei jjjjaksa. No, vielä kerkeää, kunhan oon saanut tämän postauksen valmiiksi!

"Pärsk!"

10. Etsin edelleen Jetterille satulaa edullisesti. Tähän mennessä on kokeiltu Wintec 2000, Stubben Tristania ja vanha Kieffer läpi, mutta ei tietenkään ole tärpännyt, kaikki menevät liian eteen. Näissä kuvissa esiintyvä Wintec on ollut lähinnä sopiva mustan kaaren kanssa, mutta kuten huomaa, satula on valunut joka kuvassa pikkuisen eteenpäin. Tässä viimeisimmässä verkkakuvassa satula on jo liian edessä. xP 

Saa tarjota edullista Prestigeä tai rungotonta koulusatulaa sovitukseen.

11. Söin aamiaiseksi pari omenaa ja ruisleivän sekä juustoa. Nam. :)

Kuvat on otettu sunnuntaiaamuna, kun äitini tuli mun luo yökylään, ja käytiin ennen töitten alkuja tallilla Jetteriä katsomassa. Kenttä oli tietty luistinrata, joten suosiolla lähdettiin pellolle päin. Annoin äidin ensin vähän ratsastella siinä, ja sitten itse hyppäsin hetkeksi Jetterin selkään. Kauheasti virtaa, mutta hyvin poika kyllä taipui! <3 Heppani on vetreämpi kuin pitkään aikaan. Harmi tuota pohjan laatua ja vielä enemmän harmittelen sopivan satulan puuttumista...