sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Jos menee liian hyvin, niin asia kyllä yleensä korjaantuu...

Onhan tässä Jetterin kanssa puuhastelu todella paljon, ja kirjoitettavaakin riittäisi viimeisen parin viikon ajalta vaikka miten moneen postaukseen. Jetteri on liikkunut tosi hyvin, ratsastin parit todella onnistuneet koulutreenit sen kanssa ja sydän poksahteli taas ylpeydestä. Olen ollut myös todella tyytyväinen Jetterin vuokraajan Katin kehittymiseen pikku vuokrapollensa kanssa. Pari viikkoa sitten lauantaina sain todistaa erittäin onnistunutta pikku estetuntia, vaikka ratsastajalla oli lähes parikymmentä vuotta taukoa viimeisimmistä estehypyistä! Pisteet sekä kuumahkolle, mutta kiltille esteratsu Jetterille sekä Katille!

Estehyppyjen välissä Kati sai estehullun Jetterin hyvin keskittymään ja vähän malttamaankin. Jetteriraukka, siitä tulee enempi tai vähempi kahjo onnesta, kun näkee esteen.
Lisäksi iloinen uutinen on se, että Jetteri on saanut kaverin. Naapuritarhan Justus-ruuna on pitänyt viime viikkojen ajan koko ajan enemmän yhtä narsistiponini kanssa. Ne lepäävät yhdessä ja leikkivät sopuisasti aitalangan yli. Tämä on hieno juttu, ehkä on ollut pientä harkintaa ilmassa, josko näitä kahta uskaltaisi pistää samaan aitaukseen. 

Jupe ja Jetsu, eli Prison Break ja se lihapulla

Noh, tietenkin osa kaikesta hauskuudesta loppuu aikanaan. Minä muistan, kun ajattelin viimeisimmän erittäin onnistuneen koulutreenin lopuksi, että nyt mulla ja Jetterillä menee todella hyvin: Jetteri on rauhallinen ja kuuntelevainen ratsastaa, ja minä osaan jopa vähän istua harjoitusravia. Noh, seuraavana päivänä Jetteriraukka oli kipeä ja jäykkä, ja lanneselkä oli ihan turvonnut, varsinkin vasemmalta puolelta... Huooh. 

Niin omistajan vika. Vaikka kaikki tuntui niin hyvältä, niin kolmas reipas treenipäivä oli liikaa, ja satulan sopivuus pitää tarkistaa. Voi että, mikä hevosenomistaja. Lisäksi hierojalle olisi pitänyt soittaa heti, eikä muutamia lepo-, venyttely- ja kävelytyspäiviä myöhemmin. Onneksi ylihuomenna Jetteri pääsee hoitoon. 






Joka asiassa on kääntöpuolensa. Olen saanut/joutunut puuhastelemaan Jetterin kanssa runsaasti tallissa venytellen ja muuten hoidellen sitä. Liikutukset ovat olleet hyvin kevyitä, ekat päivät selän jumahtamisen jälkeen otin tosi varoen lihaksen mahdollisen tulehduksen takia, mutta sitten olen käynnissä köpötellyt kentällä ilman varusteita. Maastossa on sentään ollut vielä suitset päässä. :D Toistaiseksi.

Varovainen käännös etuosan ympäri. 


Ja kauheasti heti kehuja! Huomaa kyllä, että joku tietää, että nyt hän teki oikein. Voi tuota Jetterin mielihyvän määrää :)




Jetterin mielipide suitsista:


"Hmmmmmm..."

"Näitä ei kyllä sitten tarvii!"

Näilläpä eteenpäin, sitten vain hierontaa odotellessa... Sillä välin minä hoitelen ja pusuttelen Jetteriä, ja treenaan itteäni lihaskimpuksi. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti