Räjähdysherkkä "esteponi" ja myytävä satula

Viime sunnuntaista vielä iloista lärpätystä. Viimeinen päivä tallilla ennen ensi viikonloppua... :(

Aamutallin teon jälkeen innostin siskoni mukaan tallille, ja pidin hänelle tehokkaan puolituntisen ratsastusoppia aiheena taivuttaminen ja esteet. Reipas mimmi ratsasti Jetterillä pitkästä aikaa ja hyppeli esteiden yli ekoja kertoja laukassa ja erinomaisessa tempossa. Isosisko piti aika tiukan opetustuokion, mutta sai kyllä sen edestä kehujakin!

Jossu tekemässä alkusäätöjä kentällä

Sitten mun vuoro!! :D Hyppäsin tasan nuo kolme hyppyä. Voi Jetterin onnea.

Jetteri kuumui taas aika paljon ihan liikaa. No eihän siinä mitään, paikallaan pomppimista ja kuolaimelle painamista, mut kyllä se näpeissä pysyy. Eipä oo paikoilleen liimautunut kehänkiertäjä! Jetterin niska on tainnut nostkistua sen verran tähän päivään mennessä, että se painuu kuolaimen taakse, jos käsi jää yhtään kovaksi. Noh, ratatempossa napakka ohjastuntuma oli ihan paikallaan, mutta kun istuin satulaan, minä idiootti jäin hidastamaan yhä ohjalla. Tuloksena oli sitten tällaista roll-kuria, jonka pahanlaatuisuutta en ollenkaan tajunnut selästä käsin:

Jetteri töpsöttää tyytyväisen näköisenä eteenpäin, mutta tappavassa muodossa. Syy löytyy lukittuneesta sisäkädestä.

Ilmiselvää roll-kur-menoa :S

Jetterin niska rentoutui ja aukesi heti, kun päästin käden rennoiksi, edes hetkeksi. Huohh

Onneksi puutteellisen huomiointikyvyn omaava ratsastajamme päätti rauhottaa Jetteriä toisella tavalla, kuin yrittää kiskoa sitä ravissa rauhallisesti kasaan. Tein simppeliä käynti-seis-tehtävää uralla, joka on hyvin rauhottava ja keskittymiskykyä parantava jokaratsastuksen harjoitus. Otin käyntiin ja joustin käsilläni mahdollisimman tasaisesti (se vaikein juttu!), ja kun Jetteri tarjosi piruettilaukkaa tai piaffia, pysäytin sen istunnalla ja pehmeillä, mutta voimistuvilla pidätteillä. Jetterin pysähtyesä palautin välittömästi pehmeän tuntuman, ja parin sekunnin päästä lähdettiin istunta-avuilla eteenpäin. Heti Jetterin alkaessa kiirehtimään (aluksi jo toisella askeleella) pysäytin sen rauhallisesti uudelleen. Siitähän se sitten rentoutui, vaikka olisi voinut olla vielä rauhallisempikin...

Sitten kuvaajalleni tulikin jo kylmä, ja minä jatkoin ravissa pitkin ohjin eteen-alas ratsastaen. No siinä sentään Jetteri oli niin löllön rento ja mukava kuin vaan voi olla, käyntitehtävä teki tehtävänsä. Ja pitkällä ohjalla kasaankiskominen on mahdotonta :) Niin ärsyttävää, toistan aina samat virheet!! Onneksi tulee sentään kunnon omantunnontuskat ja itsensä kehittämisinto vaan kasvaa...

Pieni heppani tallissa pällistelemässä ratsastuksen jälkeen. On ne anteeksiantavaisia otuksia.

Jetterin vanhan satulan kaari vaihdossa lauantain satulansovituksissa. Kelpaisko kelleen leveä, rungoltaan hyvin kaareva, ihanan punaruskea Wintec-satula? :) Sopisi hyvin lievästi notkoselkäiselle leveälle hepalle! LÄHTEE HALVALLA ;)

Meidän pieni satulahuone tursuaa heppakamaa.

Jetteri tarhassa, lauantailta

Möllisilmä! Tai voisi sanoa myös kauniiksi, suureksi arabinsilmäksi?