Jetterin maanvaivat

Jetteri ensimmäisenä päivänään meillä.
A true stallion

...ja niitähän on ollut paljon. Ihan liikaa. Tässä syitä sairasteluihin ja miten niistä oikein selvittiin kotikonstien ja muiden ihmisten avulla.

1. Ensimmäinen jalkahajoaminen, 2009 kevät

Semmoinen virkeä, ruskea, tyllerö poni muutti meille asumaan. Päivän se sai lepäillä ja olla, ja sitten aloitettiin kunnonkohotus. Kun menohaluja kerran oli, mentiin paljon ravia ja harjoiteltiin kankeita laukannostoja. Kolmantena päivänä Jetteri ontui pahasti vasenta etujalkaa ja se siitä.

Jetterillä on huonot jalat; vuohiset ovat vennot, eli rakenteesta johtuen jaloissa on superjousto ja nivel rasittuu helposti turhan paljon. Lisäksi tässä kyseisessä vej:ssä on ontumatutkimuksiin erikoistuneen eläinlääkärin mukaan luultavasti rakennevika; puikkoluiden päät hankaavat ja rispaannuttavat hankosidettä, mistä johtuvat nestepussit. 

Vasemmalla vento vuohinen. keskellä "normaali" ja oikealla pysty vuohinen. Kuva: virtuaali.info

Kokemattomina hevosenostajina emme tietenkään huomanneet nestepussukoita etusen vuohisessa, ja kun erittäin reipastempoisen koeratsastuksen jäljiltä ei kuulunut mitään, niin emmehän me äidin kanssa tajunneet, että hepan jalassa olisi jotain häikkää. Entinen omistaja oli hyvin rehellinen, ja kertoi, ettei Jetterillä ole ennen ollut mitään vastaavaa. Toisaalta poika oli hyvin harvakseltaan liikutuksessa entisessä kodissa.

Ei muuta kuin lepoa ja jalan kylmäilyä vaan eläinlääkärin ohjeen mukaan... minä jo ehdin surra, että tää heppa jää ihan vaan pullaponiksi Eemelin kaveriksi. Kuukauden tai parin seisomisen ja ruualla laihduttamisen jälkeen kokeiltiin aloittaa ratsastusta uudelleen, ja ei ollut hätää. Hommattiin Jetterille kunnon suojat tukemaan ventoja vuohisia, ja otettiin aluksi hyvin varoen. Siinä sitten ehdittiin jopa kehityttyäkin jonkin verran.

MITÄ OPIN: Hanki joku kokenut hevosihminen heppakauppoihin mukaan. Ja tutki joka tapauksessa ja aina hevosen jalat. Huolella. Ja aloita kunnonkohotustreenit varovasti. :P

2. Satulaongelma, syksy 2010

Jetteri osaa jo. Kevät 2011
uudenkarhean satulan kanssa

Semmoinen perusongelma, varmaan kaikkia hevosenomistajia kohdannut? Jetteri oli meille saapuessaan aika rasvapitoinen ja vähälihaksinen, notkoselkäinen rupsukkka. Kun sitä päästiin treenaamaan, sen notkoselkä suoristui kovasti ja se ihana ruskea Wintec keikkui ihan ilmassa. Pistettiin aluksi romaani alle, mutta selkään tuli vaan lisää lihasta. Useampaa satulaa taidettiin sovitella hevosasiantuntijan avustuksella, mutta kaikki valui liian eteen tms tyhmää. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin pyytää satulansovittaja paikalle ja maksaa 1300 € kunnon satulasta. Mutta se kannatti, todellakin.

MITÄ OPIN: Jos heppa oireilee kipeää selkää, niin ehdottomasti ja heti hanki ammattisovittaja, varsinkin jos on vähän kokemusta satuloista. Heppa säästyy monelta kivuliaalta ratsastukselta. Ja ilman satulaa voi ihan hyvin ratsastaa, sen kun nousee selkään ja opettelee ratsastamaan.

3. Toinen jalkahajoaminen, loppukesä 2011

Se oli oma vikani, ja siitä on vieläkin huono omatunto.

Kirottu este ja kirottu ratsastaja

Se oli kyllä ihan täydellinen päivä muuten. Hyppäsin Jetterillä kouluvalkan lopuksi maastoesteitä onnessani ja Jetteri oli ihan liekeissä. Viimeisenä hypättiin tuo ristieste 90 cm:n kokoisena. Seuraavana päivänä Jetteri ontui vasenta etusta ja pahasti. Vitun idiootti ratsastaja. 

Ensinnäkin, hyppyalusta oli  ihan liian kova, vaikka olikin hiekkapohja. Iso estekorkeus nyt saattoi olla ok, aiemmin olin hypännyt 90 cm pystyn/okserin omalla joustavalla kenttäpohjalla. Fiilis oli sitä luokkaa, että olisin voinut kuristaa itseni.  Saako sanoa selitykseksi, että kaverit kannustivat minua siihen ja Jetterikin oli kaikkea muuta kuin vastaan? 

Joustopohjallinen, "iskunvaimennin"

Ei saa sanoa. Hevosenomistajalla on aina vastuu, ja se on suuri. Vastuu elävästä otuksesta. Minä kärsin rangaistustani 1½ kk, onneksi lyhyemmän ajan, kuin ensimmäisellä hajoamiskerralla. Hommassa auttoivat joustopohjalliset etujaloissa ja jokapäiväinen kylmäys. Välillä ratsastin Jetteriä varoen käynnissä ja välillä testasin vielä varovaisemmin ravissa, miten askel kulkee. Kyllä se siitäkin toipui pikkuhiljaa, mutta esteiden kanssa minusta tuli hyvin, hyvin varovainen.

MITÄ OPIN: Tarkkaile aina ratsastuspohjan koostumusta. Ole mieluummin ihan liian varovainen, kuin teet elämäsi virheen, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Omistaja  tuntee loppujen lopuksi oman hevosensa parhaiten.

4. Selkäjumitus, kesä 2012

Jetteri oli Kiuruvedellä ystävälläni lainassa pari viikkoa, ja kun se pääsi sieltä kotiutumaan, sen askel oli etupainoista, halutonta kipitystä. Totesin, että äijän selkä ja takaosa ovat ihan umpijumissa. Syitä saattoi olla monia; turhan napakka treeniputki viimeisen viikon lopussa (itse en silloin ratsastanut matalassa loppuverkkamuodossa ollenkaan) tai pitkän kuljetusmatkan jälkeen tallissa seisottaminen ilman vettä (!!!!!!!). 

Aluksi yritin verryttää Jetteriä kävelemällä paljon pitkin ohjin pehmeällä alustalla, mm. metsämaastossa, ja venyttelemällä, mutta ne eivät auttaneet. Kokeilin lisäksi ratsastaa/irtojuoksuttaa Jetteriä vähän puoliväkisin reippaasti eteen vapaassa muodossa, jotta lihakset vertyisivät. Kun kotikonsteista ei ollut apua, pyysin hevoshieroja Anne Korhosta apuun. Hänen mukaansa olin tehnyt ihan oikein venyttelyn ja runsaan, mutta kevyen liikunnan suhteen. Jetterin ristiselästä löytyi kuitenkin peräti lihastulehduksen oireita, joiden jälkeen pidin Jetterin useita päiviä täysin levossa. Kolmella hierontakerralla ja rauhallisella liikuttamisella poika saatiin kuntoon, onneksi. 

MITÄ OPIN: Pyydä rohkeasti apua jos siltä tuntuu, äläkä jää yksin itkemään. Huolehdi kuljetuksen jälkeen hevosen verryttämisestä ja nesteytyksestä. Äläkä unohda kovan treenin jälkeen eteen-alas-venytyksiä...

5. Takajalan mysteerihajoaminen, kevättalvi 2013

Mulla ja Jetterillä meni pitkään hyvin, ja olin niin onnellinen. Sitten yhden onnistuneen iltamyöhäisen estetunnin jälkeen Jetteri alkoi ihan yhtäkkiä ontumaan voimakkaasti vasenta takajalkaa. Kentällä tehdyissä loppuverkoissa se oli puhdas, ja vielä tiellä kävellessäkin, kunnes 1½ km:n käppäilyn jälkeen vtj alkoi pettää alta. 

Tallilla tutkin jalan vielä uudelleen, läpikotaisin tunnustellen. Jalka ei meinannut pitää yhtään, jos Jetteri yritti kääntyä karsinassa, se meinasi kipata. Irroitin takasesta hieman vääntyneen kengän pois, naputin voimakkaasti vasaralla kavionpohjaa, mutta mitään ei tuntunut eikä näkynyt. Jätin Jetterin kuitenkin lepäämään yön yli, ja päätin soittaa heti aamulla tarvittaessa eläinlääkärille tai jollekin viisaammalle.

Aamulla Jetteri olikin selvästi parempi, vaikka se vähän varoikin takajalkaansa. Koska tilanne ei ollut enää kriittinen, päätin antaa Jetterille vapaata, ja katsoa, helpottaisiko ongelma levolla.

Pikkuhiljaa, päivien kuluessa, jalka meni paremmaksi, Jetteri varasi sille selvästi painoa. Välillä testailin Jetteriä varovasti selästä käsin, miltä askel tuntui. Pian se eteni mielellään ravissa ja laukassakin pikkuisia pätkiä, mutta askeleessa tuntui yhä pieni epämääräisyys (jota kaikki eivät tuntuneet huomaavan, "terve se on"). Kun kuukauden kuluttua jalka ei ollut täysin ok, soitin viimein Laukaan hevosklinikalle, mikä olisi kyllä pitänyt tehdä paljon aiemmin... Panttasin reissua suurien kulujen ja pitkän matkan takia.

Sain pojalle ajan, ja ohjeeksi tuli liikuttaa reippaasti poikaa ennen klinikkakäyntiä. Vähän epäileväisenä tottelin, ja tapahtui ihme. Reippaan laukkaamisen ja ravailun myötä Jetterin askel vertyi muutamassa päivässä puhtaaksi, ja uskalsin perua lääkärireissun edeltävänä päivänä. Vakihierojamme Soile tuli vielä tekemään vähän jälkitarkastusta Jetterille nivelten mobilisoinnin ja kraniosakraalikäsittelyn muodossa. Nivelissä ei ollut häikkää, ainoastaan vähän jäykkyyttä.

Syy tähän jalkaongelmaan jäi hämärän peittoon. Aivan kuin silloin loppukäyntien aikana jokin nivel olisi napsahtanut yhtäkkiä huonoon asentoon, ja aiheuttanut kipua. Toinen vaihtoehto on, että jalka vahingoittui jotenkin estehypyissä, ja reagoi vasta jälkikäteen. En tiedä... Laukaalla ongelman syy olisi kuvienoton myötä selvinnyt, mutta olen ihan tyytyväinen, että rahaavievältä reissulta säästyttiin.


MITÄ OPIN: Ole onnellinen aina, kun hevosesi on terve... Ja tee rohkeita päätöksiä.

Aina ei ole ollut helppoa. Jetteri on liian anteeksiantavainen otus, olen oppinut liikaa kantapään kautta rakkaan hevoseni terveyden kustannuksella.