Valmennus ja hampaiden naksuttelu

Niin tuohon valmennukseen olen erittäin tyytyväinen. Terhi Vartiainen oli huippu! Kommentteja sateli, ja kun en saanut ratsastettua sisäpohjetta rehdisti läpi, hän tuli ihan viereeni ohjeistamaan. Vaikka hevoselta vaadittiin paljon, Terhi keskittyi paljon ihmisen pehmeyteen ja johdonmukaisiin apuihin. Lyhyt pidäte ja rentoutus.

Tulin tallille hyvissä ajoin ennen valmennusta. Mulla on tapana käydä aivan ensiksi käydä katsomassa Jetteriä (onko se vielä hengissä vai onko joku ryöstänyt sen? :D), kuten eilenkin. Mun sydän suli totaalisesti, kun kutsuessani Jetteriä se juoksi suoraan luokseni ja tunki päänsä syliini. <3 Voi ei. En ihan kuollut liikutuksen tunteisiin.

Vanha kuva Tarjan tallilta.

Kerkesin rauhassa putsailla Jetterin suitset ja omat iki-likaiset ratsastussaappaani, ja sain harjaillakin Jetterin kaikessa rauhassa. Kerkesin kävellä hyvät alkukäynnit, ja vähän työstää Jetteriä käynnissä ja pikkusen ravissakin. Olen huomannut hyväksi kikaksi tehdä takaosanväistöjä ympyrällä, jotta saisin Jetterin huomion ja sen takaosan aktiiviseksi. Samalla näkee hyvin, miten hyvin (huonosti) se reagoi sisäpohkeeseen.

Itse treeni aloitettiin ratsastamalla harjoitusravia kenttää ympäri, ja tekemällä joka kirjaimen kohdalle 2-3 askeleen käyntisiirtymät. Mulle tuli heti lisätehtäväksi ratsastaa joka kulmaan voltti, jotta saisin Jetterin varmasti taipumaan rehellisesti. Kulmissa pitää yllättävän paljon taivuttaa hevosta! Lisäksi Jetteri alkoi taas kiireillä, joten Terhi kannusti satsaamaan laatuun; vain joka toisen kirjaimen kohdalle hallittu siirtymä.

Suunnanvaihdon jälkeen ratsastettiin uralla tehtävien siirtymien lisäksi pituushalkaisijaa keskiravissa ja keskityttiin suoruuteen. Aluksi oli jotenkin vaikea luottaa Jetteriin, yritin kontrolloida sitä liikaa, ja itse tietenkin olin ihan jännittyneenä. Terhin alati toistama komento "pehmeä käsi" alkoi vähitellen kantaa hedelmää. Loppujen lopuksi ratsastimme sekä ravissa että laukassa monta suoraa tai ainakin siististi korjattua pituushalkaisijaa pitkin hyvässä harmoniassa ja tasapainossa.

Tehtävää vaihdettiin kolmikaariseksi kiemurauraksi, jonka jokaiseen karteeseen tehtiin voltit ensin ravissa, myöhemmin laukassa. Jetteri meinasi tosiaan luistaa edelleen taivutuksesta; se kallisti päätään ja yritti siten huijata, toinen suupieli roikkui kohti maata. Hups. Ja heppa tuntui kääntyvän niin kovin tahmeasti oikealle, ihan mahdoton. Terhi tuli voltin keskelle ohjeistamaan oikein kunnolla. Käännä, aseta, taivuta, hellitä. Käännä, aseta, taivuta, hellitä. Ja sitten saatiin sitten se sisäpohje läpi. Jetteri kääntyi ja taipui!

Lopuksi vielä ratsastettiin harjoitusistunnassa ravia pääty-ympyrällä tasaisesti taivuttaen. Uudessa suunnassa Jetteri meinasi taas huijata, mutta toisessa kierroksessa se oli kyllä hyvä! Hyvän mielen loppuravit tehtiin matalassa muodossa, ja kovasti kehuin. :) Jetterillä oli kyllä niin itseensä tyytyväinen ilme naamallaan, että ihan pisti hymyilyttämään.

Kokeilin muuten kolmipaloja perinteisten nivelkuolaimien sijaan. Ei vaikutusta. Jetterillä on siis tapana aukoa hieman suutaan ja naksuttaa hampaitaan yhteen, kun siltä vaaditaan muutakin kuin pää ylhäällä juoksemista. Mitä itse olen nähnyt ja mitä Jetterillä ovat ratsastaneet,tniin mitä epävakaampi/kovempi käsi, sitä enemmän poika aukoo ja louskuttaa suutaan. Hampaiden naksuttaminen on jonkin sortin opittu stressireaktio, enkä oikein tiedä, miten sen saisi pois. Ala- ja remonttiturpahihnoilla ratsastaessani, suun aukominen on ehkä jopa lisääntynyt.

Erittäin osaavan ratsastajan kanssa Jetteri on liikkunut suu kiltisti hiljaa, luulen että pointtina on ratsastajan vakaus, erityisesti käsien hallinta ja tasaisuus. Myös minä itse (ihme!!!) oon saanut Jetterin muutamia kertoja ja pieniä hetkiä suu rauhassa. Ne harvat kerrat ovat olleet juuri sellaisia, että olen saanut ratsastettua sisäpohkeen aidosti läpi ja Jetteri on ollut rento ja kuuliainen. Toisaalta Jetteri naksutti hampaitaan suurimman osan ajasta myös silloin, kun ratsastin ilman varusteita, ja myös joskus harvoin suitsien pukemista aloitellessa. Stressireaktio ilmenee, kun vaaditaan asioita. Tässä olisi pohdittavaa sekä eläintenkouluttajalle että ratsastajalle.

Vaikka Jetteri on rennon ja tyytyväisen oloinen, eikä mulla ollut näkymättömiä ohjia kädessä, hampaat louskuivat yhteen.

Maanantaina Jetteri kuitenkin keräsi vähän stressiä, sen huomasi kiireisyydestä, ja se tietenkin naksutti hampaitansa. Töitä se kuitenkin teki tosi hyvin, vaikka meinasi luistaa taivutuksista yms. ja oli kiireinen :P Seuraavana kikkana jatkan ratsastuksen harjoittelua, koska Jetteri selvästi reagoi ratsastajan epävakaisuuteen. Vaikka maanantaina tehtiin kovasti töitä ja pidin käteni rentona, ohja pääsi kuitenkin hölskäämään. Tallinomistaja suositteli lisäksi muutaman kuukauden remonttiturpahihnakuuria.