Aamu alkoi Jetterin uudella psylliumkuurilla, ja jatkui karsinoiden siivouksella. Sitten jo harjailinkin Jetterin rakkaudella koulutuntia varten ja sitten marssittiin ulos kunnon lumisateeseen. Sää ei ollut pikkupakkasesta huolimatta parhaimmasta säästä, sillä myö lumetuttiin jo viidessä minuutissa aika lumiukoiksi. Myöhemmin vauhdissa lumisade ei haitannut.
Aloitin itsenäisesti verkkaamalla, ratsastin Jetterin kaikissa askellajeissa eteen-alas. Tämä oli se parhaiten sujunu vaihe, joka oikeesti sujui! Poika eteni reippaasti ja hyvin rentona ja tyytyväisenä ympyröillä ja volteilla, turpa välillä maata hipoen. Jeeee! Kaikissa askellajeissa. Laukassa oli vähän säätöä aluksi, poika ehdotti pientä pukkiesitystä ja suunnanvaihtoa, mut nap-nap-raipalla kaulalle ja se siitä.
Sitten tuli se oikea treeni ja se kauhean vaikea osuus. Simppeli harjoitus; ympyrällä väistätetään takaosaa ulos, ensin käynnissä, sitten ravissa. Helppoa Jetterille, vähän kootaan ravia ja sitten pohkeella takaosa liikkuu. Mutta entäs se ratsastaja? Marika vaati ehdottoman oikeaoppista istunnan, pohkeiden ja aivan erityisesti käsien käyttöä väistöihin kokoamisessa. Ei jestas.
Mun ongelma on kyynärpäiden sojotus ulospäin, toisin sanoen en malta yrittää tehdä pieniä pidätteitä nyrkillä, vaan käytän koko käsivartta, ja sitäkin ihan väärin. Jos kättä pitää viedä taakse pidätettäessä, se liikkuu suoraan taakse samassa asennossa, ei koukkua, ei nyrkkien paukutusta mahaan.
Marika antoi ovelia ohjeita kierojen ja kovien käsieni korjaamiseen; kuivaharjoittelin pidättämistä ottamalla Marikan kädestä kiinni, ja vetämällä siitä nätisti suoraan taakse, kyynärpää 90 asteen kulmassa. Se auttoi hahmottamaan itseänikin, milloin tein väärin. Hyvä mielikuvaharjoitus kärpäsraukasta nyrkkini sisällä auttoi ainakin keskittyneinä hetkinä pitämään nyrkin rentona, eikä rutistamaan ohjaa kuin henkeni kaupalla. Hölömöä. 48 kg:n puristusvoima käsissä ei oo hyvä.
Se tunti oli ihan minun kouluttamistani. Marika on hyvä, hän joutui toistamaan parisataa kertaa lausetta "kyynärpäät kylkiin" eri muodoissa ja keksimään useampia tapoja miten ne saisi pysymään siellä. Huh, pisteet Marikalle. Ja Jetterille. Melkeen liian hieno hevonen mun tasoselle puskailijalle, miten oon onnistunutkin kouluttamaan siitä itseäni taitavamman ja paremman....
 |
| Ennen minä koulutin Jetteriä kouluratsuksi, mutta nyt se opettaa minua kouluratsastajaksi. |
Ja jostain syystä Jetteri sekä ratsastaja olivat hiestä (ja osittan myös lumesta) aivan täysin läpimärkiä. Kiitos. :)
***
Päivä jatkui energiatankkauksen jälkeen ohjaamalla Marikan ratsastusta Kamin kanssa. Treenattiin vähän laukkaa suorilla teillä ilman aidan tukea, ja tuli monta kertaa nättiä kolmitahtista laukkaa sellaisen ex-ravurimenon sijaan.
Sitten saapui nuori ystäväni Kaisa auttelemaan tallilla. Hoidettiin Kami pois, vaihdettiin Jetterille hokit ja käytiin kävelemässä kuunvalossa kotitiellä. Jetteriraukka ei meinannut sitten millään kuivua, taluttelusta, loimien vaihdosta ja harjaamisesta huolimatta. Kami ja Jetteri saivat hyvää hoitoa, ja pellavansiemenöljyä iltakaurojen sekaan.
Tuntuu että mulla on kyltymätön hevoshimo. 10-19 tallilla, ihan kipeä ja väsynyt ja energiavajekin on, mutta huomenna uudestaan ja täysillä mennään, vielä kun kerkeää. Ihanaa, heppaheppaheppaaaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti