Emppu

Eemeli kummitteli mulle taas viime yönä.

Se oli tullut takaisin. Emppu seisoi hiekkatarhassa odottelemassa minua kuin aina ennenkin; vähän jörön oloisena, mutta sydän kultaisena ja mielellään lähdössä töihin. Ehkä koulua tänään, osaisinko enää ratsastaa sitä niinkuin viime talvena viimeistä kertaa?

Eemelipoika oli vähän makkarakroppainen, mutta minä ihastelin, että onpas mukavan pyöreän lihaksikas, semmoinen muskelikroppa, niinkuin sillä oli. Pienet, leveät korvat ja pörröinen harja, pyöreä selkä siimamerkin kanssa. Lämmin katse silmissä.

Ai. Se oli unta...