Seisomistemppu

Minäkin oon harrastanut lomailua! Heppistelyt on jääny aika vähille, varsinkin kun on ollut mun ja miehen yhteinen muuttourakka uuteen ihanaan kotiin. Ei oo lenkille tarvinnu lähteä sen portaidenkipuamisen jälkeen.

Eilen kävin pikaheppastamassa kotona päivän urakoinnin jälkeen. Pikku Jetteri oli siellä odottamassa minua - vähän hapan ilme naamallaan. No en minäkään tykkäisi, jos joku tyyppi vaan tulis ja pokkana iskisi suitset päähän ja pistäisi saman tien raatamaan. 

Jätin satulan pois ja aloitin simppelillä käynti-seis-harjoituksella: Pyysin Jetteriä rauhottamaan askelta, mutta jos pidäte ei mennyt läpi, pysäytin sen. Kun Jetteri malttoi kulkea ihan hitaasti, säilytin ohjastuntuman ja pyysin sitä voltille taipumaan ja venyttämään käyntiaskelta. Jetteri rentoutui, ja malttoi edetä ravissakin suht tasaisesti pitkällä ohjalla keskittyen. Välillä alussa "lähti lapasesta", eli Jetteri iloisesti juoksi alta pois lapa sisälle puskien, out of control. Tähän auttoi ottaa hieman ulko-ohjasta, ja rentouttaa käsi välittömästi, kun Jetteri alkoi kuunnella. Välitön myötäys ohjasta ja Jetteri alkoikin sitten liikkua koko ajan alhaalla rentona löysällä ohjalla. Mul oli vaan vaikeuksia pysyä selässä... Laukka oli paljon helpompaa ja sujui hyvällä fiiliksellä. Sainpas koottua pitkää askelta lyhyeksi pelkällä istunnalla! Hiiiano Jetteri.

Joskus kun oli helpompi ratsastaa ilman satulaa. Ihana kesä 2011

Tänään tulin myöhään hevoskotiin kaupungista, jälleen ihan väsyneenä muuttohöösingistä. En kehdannut nousta ratsaille vaikka aika kovasti kutkuttikin, väsyneenä tulee helposti tehtyä vain kaikkea hölömöä ja voi aiheuttaa enempi vahinkoa, jos yrittää liikaa. Irtojuoksutin sekä Jetterin että myös Kamin ajan käydessä vähiin. Jetteri pinkoi ihan intona menemään, villiä pukkilaukkaa ja käännöksiä pennin päällä. Lopuksi köpöteltiin riimunnarulla kenttää ympäri, ja harjoiteltiin käännöksiä ja pysähtymisiä istunnalla. 

Kami-pojan kanssa opeteltiin seisomistemppua. Se on hyvin simppeli opettaa, jos kouluttaja malttaa tehdä helppoja toistoja tarpeeksi monta. 

OPETETAAN HEVONEN SEISOMAAN IRTI

1. Pieniä leipäpaloja tms. taskut täyteen ja reipas, mutta rento mieli, rauhallinen ympäristö. Vähän nälkäinen heppa on plussaa. Tempun voi opettaa sekä karsinassa tai aidatulla alueella ulkona. 

2. Katsotaan hevosta suoraan silmiin ja todetaan, että se keskittyy sinuun ja sun herkkuihisi. Sanotaan käskysana ja/tai näytetään käsimerkki ("Seiso!" ja etusormen heristys nenän edessä)

3. Otetaan yksi pieni askel poispäin, aluksi katse hevosta kohti. Otetaan välittömästi askel takaisin ja annetaan heti leipäpala suuhun "hyvä"-sanan kanssa.

4. Vaikeustasoa voi lisätä hevosesta riippuen muutaman täysin onnistuneen kerran jälkeen. Seuraavaksi voi ottaa kaksi lyhyttä askelta poispäin, sitten kolme, sitten neljä ja vähitellen kääntää selkää enemmän hevosta kohti. Alkuvaihe on tärkeä, siinä ei saa hoppuilla ja menettää hermoja, koska "hevonen on pöljä, ei osaa tai ei halua oppia". No ei tietenkään osaa, kun sille ei oo opetettu! 

5. Jos tulee takapakkia ja hevonen lähteekin liikkeelle, moka on ihan sinun. Olet luultavasti edennyt liian nopeasti. Helpota tehtävää selvästi, palaa takaisin yhden askeleen etäisyyteen, josta vaikeutat tehtävää taas pikkuhiljaa. Muista pitää tiheästi taukoja, viiden minuutin harjoittelun jälkeen anna hevosen levähtää. Anna sen mölläillä rauhassa tai vaikka taluttele sitä ympäriinsä.

Seisomistemppu hupikäytössä, kesä 2011.  

Jetterin kanssa ennätysetäisyys
on joku 15 metriä 15 sekunnin ajan
aitaamattomalla alueella.
Varaa ois parantaa rajattomasti...

Kami oppi nopsaan. Olin ihan epätavallisen huolellinen, mutta minusta tuntuu että olisin voinut edetä jonkun verran reippaamminkin. Yhteensä 5-8 minuutin harjoittelun jälkeen sain kävellä Kamin luota neljä metriä poispäin, ja poika malttoi olla oikein hyvin. Kerran harjoittelun aikana se lähti liikkeelle herkkujen perässä, mutta rauhallinen torjuntaele ja uusi, helpotettu yritys riittivät. 

Hevosta ei saa rankaista koulutusvaiheessa (esim. hosuminen, huutaminen "EEEEEEI"), ainoastaan palkitaan oikeista reaktioista. Kun koulutuskertoja on useita takana, ja hevonen on malttanut seistä jokainen kerta pidemmänkin aikaa, silloin vasta heppa osaa tempun. Jos se silloin lähtee muina miehinä kävelemään, silloin on pienet torut paikallaan. 

Pst. Temppukoulutuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirja. Sieltä löytyy tarkemmat ja joka temppuun ja asiaan sovellettavissa olevat hevosen koulutusohjeet. Lue kaikki negatiivisista vahvisteista ja "ongelmahevosten" kouluttamisesta. Siellä on ihan kaikki.

Loppukevennys; Jetteri vuonna 2007.

Vanha Petsiestä löytämäni kuva jalta, jolloin en edes tiennyt että on olemassa heppa nimeltä Jetteri. Aikamoinen pulla, pitäiskö nauraa vai itkeä... http://www.petsie.fi/pets/19656-jetteri-suomenhevonen

Kummitusponi joulukuussa 2012, vajaa kuukausi sitten.