Kärttysiä ovat olleet nämä viime päivät. Pidin lepiviikonlopun tallista ja hevosista. Keräsin voimia ja yritin karistaa surua yltäni. Näin painajaisia Rusinan lähdöstä, mutta ikävää täynnä olevat unet Jetterillä ratsastamisesta kiusasivat myös minua. Karmaiseva, kiduttava ikävä hevosia.
Tänään alkoi sitten heppistelyviikonloppu. Voi Jetteriä, se sai paljon silityksiä ja rapsutuksia ja sai tuhistella minua vasten niin pitkään kuin halusi. Pitkien tervehdysseremonioiden jälkeen pistin Jetterille suitset, pintelit ja pari heijastinta, ja mentiin maastoon mars!
Eikä ole ollut pitkään aikaan niin hauskaa. Nauraa kikatin laukassa, kun Jetteri liisi pitkillä askelilla eteenpäin. Välillä otin käyntiä, ja tein nopeatempoista kokoamis-rentoutus-harjoitusta pienillä pidätteillä. Suurimman osan kuitenkin edettiin rennosti, mutta reippaasti lumisia metsäteitä pitkin korkeiden mäkien päälle ja raivattiin umpihankeen polkuja. Auringonlasku oli niin mahtava, ettei pakkasennipistämät posketkaan haitanneet. Ihan liian hauskaa. Tätä minä oon kaivannut!! <3
 |
| Kännykkälaatu ei tosiaan tee oikeutta näille hetkille. Parhaimmista näköaloista kuvat jäivät ottamatta, valitettavasti. |
voikun siellä on kaunista ! :)
VastaaPoista