Suurien tunteiden blogi - naurua estetunnilla

Palautepitoisen koulutunnin jälkeen oli hyvä mieli
ja selkä märkä hiestä

Ensin oli iloa, sitten kaiken matalaksivetävä suru, sitten hiljaisuutta bloginkirjoittamisessa ja jälleen onni. Mutta nyt on ikävä. Miksi piti lähteä jo nyt pois hevosten luota ja palata kaupunkikotiin?                                                                                           Ikävä.                                                                                               On ainakin ollu Jetterillä monipuoliset nämä viimeisimmät kolme päivää: perjantaina ihanan villi maasto ilman satulaa, lauantaina hyvin hallittu kouluvalmemnus tiukassa opissa ja eilen sunnuntaina sitten hypittiin hullunlailla esteitä! Entäs minä ihminen; naurua, uuden oppimista, ja kropan äärimmilleen vetämistä.

Marika mun ohjauksessa tänään, harjoiteltiin vastalaukkaa kaarevalla tiellä. Kuvassa myötälaukka :p

Mie ja Jetteri lumetuttiin erittäin tehokkaasti eilen päivällä. Kuva otettu alkuverkkojen aikaan, jolloin vielä erotti että siinä on ihminen ja hevonen eikä liikkuva lumiveistos.

Loppurata 70 cm

Sitten oli se estetunti, ekat kunnon esteet muutamaan kuukauteen. Jetteri oli ihan hirveän innoissaan, se kuumui jo verryttelyharjoituksessa ravipuomeilla. Voi raukka pieni, se oli niin tohkeissaan ja ylpeä itsestään jokaisen onnistuneen pikkuradan jälkeen.

Jetterin ilme ennen estettä :D

Jetteri tuntui hyvältä lauantain kouluvääntöjen jälkeen! :) Kiitos opelle.

Puomisarjoille ravivoltit alkuverkaksi

Alla tehdään tällaista kaarevan tien tehtävää

Lyhyt kaareva tie ristikolta pikkuokserille, tämä oli kiva verkkaharjoitus, joka pisti keskittymään

Sarjan a-osa

Sarjan b-osa

Onnistuneen radan jälkeen: "Hiiieno poika!!!"

Huah kun oli hauskaa, Jetterillä ehkä vielä enempi. Hypyt sujuivat hyvin, en säätänyt ihme kumma kovin paljon ylimääräisiä. Annoin Jetterin edetä sileällä, ennen estettä vähän pystympi asento ja "puolipidätteet", katse ja hyppyyn mukaan. Olin ihan varma, että oon jo ihan arka tätiratsastaja, mutta kummasti sytty hullunkiilto minunkin silmiini esteradalla. Surullista, kun pitää hillitä innostus Jetterin jalan takia. Kiitos vielä Marikalle muikeasta tunnista. :)) Ja kuvista!

PS. Pojat ovat poikia, ja Kami ja Jetteri ovat alkaneet leikkiä keskenään. Hyvä merkki, pieni aranpuoleinen Kamikin uskaltaa näyttää luonnettaan Jetterille (muistellen erästä surullista hevosennirhaustapausta viime keväänä...), ehkä ne jopa ovat jonkin sortin kamuja. Ilmeet voivat olla hevosten nahistellessa hurjia, mutta pojat eivät ota hampailla juurikaan kiinni, ja korvat käyvät luimussa vain kiivaimmilla hetkillä. Pelin nimi on "kumpi ehtii näpätä ekana toista, on voittaja"!