Naapurin kentällä ilman satulaa

Eilen lähdettiin Marikan ja Kamin kanssa yhdessä ratsastamaan pitkästä aikaa, ihanaa. Jetteri on tuntunut vähän aralta selästään, heilutellut vähän ärsyyntyneenä päätään satuloitaessa, tarjonnut välillä pikkupukkeja ja reippaasti ristiselän kohdalta harjatessa niiannut. Pikkiriikkisiä, olemattomia ja ehkä väärinkin tulkittuja merkkejä, mutta mielelläänhän minä ilman satulaakin menen. :D 

Lähdettiin vaihtelun vuoksi naapurin kentälle tuuppailemaan. 200 m:n maantieosuus on aina vähän jännä, mutta Jetteri ja Kami eivät saa enää rekoistakaan hepulia. Hiekkatielläkin mentiin aika rauhassa ravihömppää, vaikka virtoja olisikin hevosilla ollut... varsinkin Kamilla, jonka piti olla rikki etupolvesta. Se on liikkunut nyt ihan puhtaasti! Tulehduskipulääkekuuri, nivelrehu ja säännöllinen liikunta ovat auttaneet hämmästyttävän hyvin! Huippu juttu. :)) 

Kentän reunalla heitettiin heijastinliivit pois ja alettiin tehdä töitä. Ööö... ite taisin jossain välissä treenata ympyrällä käynti-laukkasiirtymiä, 1/4 laukkaa, 1/4 käyntiä jne., mutta lisäksi treenin vähän lisäyksiä ja kokoamista. Aikalailla hömppäiltiin ilman tarkempaa suunnitelmaa. Jetteri totteli hyvin ja oli kuulolla! Minä istuin vaan kippurassa ja nojasin liikaa taakse, kattokaa tuosta videosta, jonka Marika kuvasi. Ohjastuntumankin pitäisi olla tasaisempi... :p Mutta... ratsastus on kivaa ja Jetteri on ihana. Musakin kertoo siitä, vaikka onkin ihan yli-imelä. Yrittäkää kestää.

Videon ja kuvat otti tosiaan Marika. Kovasti kiitos hänelle ja hänen ihanalle Canonilleen!

"Jee nammii omppua!"

"Hei saisko lisää?"

Team!