Ratsastuksella on ERITTÄIN positiivinen vaikutus mielialaan. Todistettu on ja monta kertaa!

Viime viikonloppuna treenin niin urakalla koulua ja tein niin paljon raskaita hommia tallilla, että mulla oli useamman päivän paikat kipeänä ja jumissa. Lauantainakin kävin pyörähtämässä naapurin kentällä maastolenkin yhteydessä, ja sunnuntaina pyysin siskoni vahtaamaan istuntaani kotikentän reunalle. Sitten tapahtui taas muuntautuminenheppatytöstä yliopisto-opiskelijaksi

Huu miten jännää tuolla yliopistossa. Ei oikeasti, ei opiskelu voi olla noin kivaa ja mielenkiintoista! Mutta raskasta se on, kun keskittymisen pitäisi olla 100 %. Tänään olin ihan raato henkisesti ja fyysisestikin, liikaa pyöräilyä... Kotiin tullessa kuuden aikoihin väsytti ihan s******sti, olo oli kuin humalassa. Silmät vaan seisoi  päässä... Mutta näin vilauksen Jetteristä laitumella, joten eikun tallikamat päälle ja suklaapoikaa morjestamaan.

Alkoi jo hämärtää. Harjasin Jetterin pikapikaa ja jätin satulankin talliin, että ei menisi ihan yöhön asti ratsastukset. 

Aloitin käyntien jälkeen eteen-alasratsastuksen pitkin ohjin ravissa, mut Jetteri uhoili energiansa takia siihen malliin, että aloin tehdä pian hommia ja pistää pojan töihin.

1. Kolmikaarinen kiemuraura ravissa 

Taivuttelua ja suoristamista, hyvää jumppaa ja keskittymisharjoitusta eritoten... Jetteri pisti vähän hanttiin, painoi kädelle ja yritti puskea lapa edellä kaaret. Toistojen jälkeen se rentoutui koko ajan enemmän ja liikkuikin. Minun piti tehdä töitä, tarkastaa että kädet ovat tasaiset ja leikkiä ihan pikkipikkiriikkisen sisäohjalla, eikä pohkeella saanut jäädä pusertamaan. 

2. Sama kiemura laukassa, vaihdot käynnin kautta, pitkällä sivulla temponlisäys

Huu taas. Tätä harjoitusta oon ennenki tehnyt, mutta nyt tää ei tuntunut ihan alottelijamaisen tökerösti suoritetulta. Jetteri teki hienoja nostoja, vain pari kertaa tuli väärä laukka. Käyntisiirtymissä Jetteri nousi ylös, kun pidätin vähän liian tökerösti. Viimeisimmillä kiemuroilla se ennakoi jo, ja otti heti laukasta käynnin. :) Pitkillä sivuilla oli hauska revittää. Ois voinu revittää vielä enemmänkin, kun sain Jetterin venyttämään kehoaan ja työntämään itteään takaosalla eteen hyvin, eikä painelemaan eteenpäin pää taivaissa. Molempiin suuntiin huippuhyvän kiemuran jälkeen heitin ohjat pois ja annoin Jetterin pistellä vapaasti kenttää ympäri. "Nice prize", thought Jetteri.

3. Ravia uraa pitkin, kokoaminen kulmiin, lisäykset pitkille sivuille

Sitten wihii! Jetteri oli ihan huikea, tajuton. Vatsalihaksia jännittämällä se kokosi ravin melkein paikalleen pikku hetkeksi, istunnalla se lähti puskemaan eteenpäin kädelle kevyenä. Vau, mun leuka loksahti auki ja nauroin vaan.

Loppuverkaksi annoin löysän ohjan ja vapaata (Jetteri halusi oikeinoikein reipasta) ravia eteen-alas venyttäen. Käytiin vielä tiellä kävelemässä hämärässä, ja minä siunailin äskeistä ratsastusta.

Tuo Jetteri on iha uskomaton heppa. Mie veikkaan, että se meni tänään hyvin sen takia, että käytin käsiäni oikein. Ilman satulaa mun ei tarvi miettiä jalkojen asentoa, jolloin voin keskittyä käsiini. Mulla helposti lerpahtaa sisäohja löysäksi taivuttaessani Jetteriä tai ulko-ohjalla pidättäessäni. Tänään ohjat eivät heiluneet, varsinkaan vikassa tehtävässä, enkä jääny suuhunkaan kiinni. Jetteri siis sai mahdollisuuden tehdä oikeasti parhaansa, ja se todellakin taisi tehdä. Oon vieläkin ihan häikäistynyt.

Ja kannattikohan edes lähteä ratsastamaan tuonne hyiseen syyskuun iltaan??? :D

Maailman hienoin mutta vähän rikkinäinen Jetteri viime viikonloppuna, loppukävelyt maastossa.