Elossa ja onnellisesti ratsailla

Eilen, lähes viikon sairastamisen jälkeen, olin tarpeeksi terve ja vieroitusoireita täynnä, että painuin kunnolla hevostelemaan. Koska Eemeli on Eemeli, eikä muutu ratsuna parempaan tai huonompaan suuntaan kuin ajan kanssa, valitsin alati ailahtelevan Jetterin liikutettavaksi. Tosiaan, usein on ollut viikkokin taukoa Eemelin tuuppauksessa, ja siinä välissä sillä on ratsastaneet kaikki aloittelijat ja maastohömppäilijät, joiden kanssa Eemeli on vaan mennä riekuttanut ihan onnessaan. Kun olen seuraavan kerran ratsastanut sillä, se liikkuu ja tottelee yhtä hienosti, ja jopa paremmin kuin silloin joskus! Jetteri sen sijaan ottaa heti hyviä ja huonoja vaikutteita ratsastajiltaan, ja siitä huomaa, että kuka sitä on viimeksi ratsastanut.

Hoidin Jetterin ihan onnessani, paijailin sitä ja pohdimme yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Sille tulee välillä semmoinen ihana, ilmiselvä pohdintailme. Ratsastukseen valmistautumiseen kulutin epätavallisesti peräti reilun tunnin. Oman hevosensa kanssa täytyy olla muutenkin tekemisissä kuin vaan selästä käsin, ja pikainen kymmenen minsan harjalla hutaisu on aika köyhä yritys. Kyllä tuolla menolla saavutetaan hyvin  luottamus ja yhteys hevosen ja ihmisen välillä yms yms. :P

Keskityin perustyöskentelyyn Jetterin kanssa, taivuttelua ja temponvaihteluita siis, mutta menin myös paljon kolmen puomin sarjaa ympyrällä. Aluksi ratsastin napakat kulmat volttien ja taivuttelun lisäksi, jotta sain tampattua vähän hyvää uraa kentälle. Sain Jetteristä mukavasti otetta pohkeella, ei tullut sellaista suustaroikkumisfiilistä ollenkaan! :) Jetteri meni jo ennen ekoja laukkoja tosi hyvässä muodossa ja kuunnellen.  Töitä piti kyllä tehdä pohkeella ja istunnalla niin, että puhistiin kilpaa yhdessä. Ravissa puomisarja oli aluksi kohellusta, Jetteri loikki vain menemään yli. Lol. Pidätteillä se malttoi askeltaa nätisti. Laukassa askeleet eivät meinanneet osua ja uljas ratsuni kompuroikin niin, että sivustakatsojaa olisi varmaan naurattanut. Kun pari kertaa meni tosi nätisti, annoin olla ja työstin vähän laukkaa lisää. 

Loppuraveissa Jetteri oli niin hieeeeeno! Se oli koko ajan tosi kevyt edestä, täydellinen. Ja se jopa venytti itseään eteen-alas ihan hurjasti, turpa maahan asti, kun vain annoin ohjia. Hahaa. Oli ihan huippu paluu hevosen selkään, kun oli Jetteri alla! Tykkään siitä niin, vaikka se onkin semmoinen pölliäinen. <3

Pidin lopuksi vähän Kamin vuokraajalle tuntia, aiheena temponvaihtelut. Askeleen kokoaminen on Kamille vaikeaa, mutta herranjestas niitä lisäyksiä! Vitsailtiin vuokraajan kanssa, että ponihan liikkuu kuin Totilas konsanaan.