Jetterin hoivailua ja tallielämää kuvina

Eilen pidin tunnin Emma A:lle, estetunti Eemelillä! Olin suurut kentän kovuutta etukäteen, ja meinasin muuttaa estehyppelyn tuuppaustunniksi, mutta ihme tapahtui, ja jääkenttä muuttui kuravelliksi. Jes. Pystyipähän hyppäämään. Pistin Emman harjoitteleen Empun kanssa istuntaa in-and-out-sarjalla, puomi ennen pystyä ja siinä välissä toinen, ennen toista pystyä. Myötäystä parannettiin, istunta ja hyppyrutiini ovat Emmalla jo hyvin hanskassa. Uskalsin antaa hänen hypätä trippeliä 70 cm:n kokosena, ja useampia ysikympin pystyjä ja oksereita. Oikein hyvin sujui, Eemeli oli tosi innoissaan kun sai hypätä oikein kunnolla!

Tunninpidon jälkeen ratsastin Jetterillä koulua ilman satulaa. Meni jonkin verran vänkäämisen puolelle, minulla taisi olla taas liian kova käsi, ja jäin vähän vetämään Jetterin päätä alas. Eihän se niin mene. Jetteri kuitenkin taipui hyvin, ja kuunteli sisäpohjetta, ja teki hirmu reippaat pohkeenväistöt ravissa! Hieno. Laukka tuntui vähän tökkivältä aluksi, mutta välillä Jetteri liikkui oikein hienosti. Hetkittäin se oli myös ravissa kevys kädelle, ja tuntui oikein hyvältä. Mutta hetkittäin on liian vähän. Yhyhyhy, ei auta itkeä. Pitää ensi kerralla pitää keveämpi käsi, varsinkin pehmeä sisäohja. Ratsastajan vika se on aina, kun ei suju, ja varsinkin Jetterin kanssa.

Sotkuinen satulahuone, Jetteri odottaa puunattuna karsinassaa pleksilasin ja kalterien takana.

Satulahuoneen ovessa oleva kyltti

Tänään ajattelin ratsastaa molemmat hevoset, ja päätin aloittaa Jetterin kanssa tuuppauksesta. Hain pojan pimeältä ylälaitumelta, ja menimme yhdessä tarkastamaan kentän kuntoa. Pohja oli selvästi kovempi kuin eilen... Sitten kun vielä Jetterin pintelit ja patjat olivat likaisina ja jalasta oli kulunut kauniisti kaikki karvat pois isolta alueelta, päätin jättää ratsastuksen siihen. Siitä "kipeästä" etusesta on kulunut takaosasta karvat tosiaan pois, ja vaaleanpunainen iho on paljastunut. Vereslihalla tai kipeä se ei ole, mutta altis hankautumaan rikki. Klups. Tuossa paljaan ihon ympärille oleva sininen väri on haavasuihke Terramycinin jäänteitä.

Harjasin Jetterin kuitenkin rakkaudella, ja paijasin sitä. Se on niin söpö tunkiessaan pään syliin! Kun kyykistelin jotain sen edessä, se painoi otsansa rintaani vasten, ja puhalteli siinä hiljakseen, kunnes lopulta taputin sitä kaulalle ja nousin itse ylös. Niin suloinen pikkunen. <3 Ja vähän potilaskin vielä. Aww.

Teinpä sitten kentällä vielä seisomisharjoituksia Jetterikullan kanssa. Pystyin hyvin kävelemään 15 metrin päähän kameran kanssa, kun olin antanut käskysanan ("seiso!") ja ottamaan sitten rauhassa pari kuvaa, ennen kuin palasin Jetterin luo palkitsemaan sitä porkkanalla. Tästä tempusta on ollut paljon hyötyä. Pidän lähes aina karsinan ovia auki hoitaessani heppojani, ja jos vaikka hyppään yksin esteitä, voin rauhassa nostella puomeja, kun ei tarvi pitää ohjia toisessa kädessä.

Siinäpä möllöttää

Harja ja kentän valo

Nana oli yleisönä (häiritsemässä) :P

Eemelin ratsastin sitten ihan "kunnolla". Annoin periksi itselleni ja jätin satulan roikkumaan telineeseen. Tosiaan, minä tykkään paljon enemmän ratsastaa suokkieni paljaassa selässä kuin satulassa! Aina vähän tekisi mieli jättää se painava ja turha kapistus pois, mutta kun sitä pitää käyttää kilpailuissa. Pärjään hyvin ilmankin joka tilanteessa, ja tasapaino kehittyisi entisestään, jos käyttäisin satuloita vähemmän. Kun kisaankin niin harvoin, niin voisin antaa itselleni enemmän vapautta, ja hevosille siinä samalla. Minusta voisi tulla intiaaniratsastaja. Wuhuu! Mutta sitten en osaisi mennä enää satulalla. :D

Eemelillä käytin taas niveliä, pyörittelin sitä enimmäkseen ravissa kentällä. Laukkaakin otin pidemmän pätkän; aluksi meinasi olla aikamoista kaahausta, piti tehdä reippaita pidätteitä, että vauhti pysyisi kasassa. Toinen kierros olikin sitten alkukaasuttelujen jälkeen paljon rauhallisempi. Herra jopa hieman kokosi itseään laukassa, ja huom. nivelkuolaimella!

Ravissa Emppu pyöristyi vain välillä oikein nätisti, mutta oli hyvin kevyt kädelle. Tunnen pientä ylpeyttä sanoessani, että kukaan muu ei ole ainakaan vielä saanut tuota hevosta liikkumaan noin. Välillä tuntui, että onkohan se hermoheikko ja herkkä Jetteri tässä alla, eikä se jyrän oloinen ex-ravuri? Pohkeenväistöä harjoittelin jopa ravissa. Oli aika tankea verrattuna Jetteriin, mutta tuli sieltä hyviä väistöaskelia sopivan suoralla rungolla!

Kohta harjataan ja sitte ratsitaan!

Jättiläiskannukset, ratsupoliisi-isäni vanhat. Joskus testasin Eemelin kanssa juvin vuoksi ja varoen, eipä se paljoa niistä välittänyt, mutta eipä niitä sen kanssa tarvikaan.

Lopuksi vielä kuva ratsastuskentästämme lamppuineen, pistän tuon varmaan tallimme kotisivuille. Tuo punamusta ratsukko on team Emma&Kami, Kamin vuokraaja on siis treenaamassa ratsuaan. Kentän laput ovat tosi hyvät, ehkä kuvastakin huomaa! En ymmärrä, miten selvisimme viime talvena pelkän kurjan työmaalampun valossa! Sitä edellisenä vuonna meillä ei ollut kenttääkään, joten pimeinä arki-iltoina piti käydä vain maastossa köpsöttämässä otsalampun valossa, tai sitten ei ollenkaan. Oli se silloin kyllä aika puskailumeininkiä sillon joskus...