Ihan oikeassa valmennuksessa

Taas oli koko päivä yhtä heppaa ja tallinsiivousta, ja minä nautin ihan täysillä. Huomenna on edessä paluu toiseen, toisella tavalla aivan ihanaan kotiin. Mutta ennen sitä heittäydyn hevosmaailman syövereihin.

Tänään oli suuri ja odotettu Päivi Kinnusen kouluvalmennus Nerkoon ratsutallilla. Viimeksi olin Antti Jauhiaisen estevalkassa viime talvena Empun kanssa, joten nämä on niitä vuoden heppailukohokohtia. Aloitin valmistelut jo ennen kymmentä, tallinsiivousta, varusteiden putsausta (erityisesti saappaiden), Jetterin ja Kamin siistimistä ja muuta mukavaa. Vähän ennen kello yhtä kuskimme saapui Marikan kanssa, ja lähdettiin ajamaan Lapinlahdelle Nerkoolle. Jetteri oli varusteita vaille esittelykunnossa, joten minä aloitin ekassa valkkaryhmässä.

Kertoessani minusta ja Jetteristä taustatietoja, pyysin apua tasaisuuden ja rentouden etsintään. Siksi olikin hyvä, että työstimme heppoja paljon ympyrällä (käynti-ravi-siirtymät) ja teimme pohkeenväistöä uralla käynnissä. Laukkaa työstimme ympyröillä ja hieman suorillakin, ja koko ratsastuksen ajan valmentajamme Pake tarkkaili asetuksen ja taivutuksen laatua ja tasaisuutta. Varsinkin alku- ja loppuraveissa hevosia täytyi pyytää taipumaan kunnolla eri kokoisilla ympyröillä.

Haastavinta valmennuksessa oli saada Jetteri liikkumaan! Ei ole totta. Parin viime päivän liikutukset olivat tainneet napata siltä energiaylimäärän pois, ja yleensä niin eteenpäinpyrkivää Jetteriä piti ratsastaa oikeasti pohkeella eteen. Aluksi Jetteri jäi köpöttelemään etupainoisena paikoilleen, mutta välillä se vähän siitä reipastui, kun ähersin. Hemmetti kun raippa jäi autolle, mutta tulipa treenattua runsaasti pohkeenkäyttöä. Välillä kyllä sorruin rumasti potkaisemaan kun ei tapahtunut mitään reaktiota. Marika sai epäkypsästä ratsastuksestani niin hupaisan kuvan, etten edes kehtaa laittaa tänne. :D

Kuvat on tosiaan ottanut Marika ihanalla Canonillaan, ellei erikseen mainita.

Ryhditön yritys istua harjoitusravia. Tässä hyvä esimerkki huonosta muodosta, Jetteri on valahtanut etupainoiseksi.

Pohkeenväistö uralla. Jetteri oli hieman jännitynyt, kun ei ollut varma miten päin olla. Pohkeenväistötehtävä vaati suoran hevosen pienellä asetuksella, ja Jetteri meinasi pukata lavan ulos ja taipua liikaa. Ulkopohkeella kikkailemalla Jetteri suoristui.

Copyrightit tästä kuvasta Tiinalle!

Mitäs sitä tuli opittua:

• Anna olkavarsien levätä kylkiä vasten (mielikuva rentoutti maagisesti käsiä)
• Ratsasta pohkeella kohti tasaista tuntumaa ja säilytä taivutus. Pidä käsi vakaana.
• Jos Jetteri naksuttelee hampaitaan, niin silloin varsinkin ratsasta pohkeella kohti tuntumaa.
• Jetterillä on hyvä rytmi askeleessa. Laukasta tuli kehuja. 
• Pohkeet hevosen ympäri. Molemmat pohkeet.
• Laukatessasi uralla aseta hevosta aavistus sisäänpäin --> voit säädellä tahtia ulko-ohjalla

Kyllä, niin simppeliä ja tuttua, mutta miksi se pitää kuulla valmentajan suusta, että muistaa/jaksaa/keskittyy korjaamaan virheensä ja yrittämään parhaansa? Ihmisluonteeseen taitaa kuulua lusmuilu. Tai sitten se on vain minun luonteessani ominainen piirre.

Evästauon ja Jetterin loimittamisen jälkeen (raukka oli tullut ihan märäksi hiestä) kipitin kuvaamaan Marikan ja Kamin valmennusta. Ratsukko teki urheasti töitä, vaikka Kami-höhlä olikin väsyttänyt itsensä karsinassa Jetterin perään itkiessään. Siinä samalla tuli otettua vähän muistakin ratsukoista kuvia. 

Nätti pieni ravipohkeenväistö!

Musta pv-tamma Vendetta, alias Venni 3-vee, käväisi myös kentällä. Omistaja Miia Tallgren.

Ja innokkaana kotimatkalle! Lastaukset sujuivat ilman suurempia puliveivinkejä. :)