Jetteri KV:llä 15.-30.7.

Perjantaina raahasin itseni ja muutaman kassillisen romppeita Kiuruvedelle. Istuin polvet linkussa ahtaissa busseissa, kun oli ihan pakko päästä katsomaan Jetteriä. Kun näin sen laitumella, pillahdin itkuun ja juoksin suoraan kuralätäköiden läpi sen luo. Siinä sitten vollotin Jetterin kaulaa vasten, huoh kun dramaattista. Viljakin vaan kommentoi, että "Heltsu sun meikkis leviää" :D

Kun olin vähän tokeentunut, laitettiin Jetteri kuntoon ja höpötettiin siinä samalla mm. Jetterin jalasta. Takasessa oli alkuviikosta häikkää, alkava kaviopaise nähtävästi, mutta Vilja aloitti niin napakasti sitä hoitamaan että ongelma meni siinä samantien ohi. Harjattiin Jetteri oikein hyvin, mutta työ meni ihan hukkaan kun käveltiin mutaista polkua pitkin Hinkulan kentälle. Pläh.

Polun varrella oli orivarsoja riekkumassa laitumella

Vilja piti jälleen kerran ihan huipun tunnin. Ratsastettiin pikkukentällä, ja aloitettiin suoristamisharjoituksella. Pitkin ohjin piti ratsastaa 10 x 20 m "pikkukentällä", jonka puolivälistä tehtiin kaarto radan poikki. Ideana oli saada Jetteri kääntymään ja suoristumaan pelkällä pohkeella. Aluksi ratsuni liikkui kuin hidas valtamerilaiva, kun en ite osannut käyttää tehokkaasti istuntaa. Nopeasti Jetteri alkoi kuuntelemaan ja alkoi vapaaehtoisesti työskentelemään kunnolla ilman ohjan tukea. 

Suurin osa tunnista meni ympyrällä temponvaihtelujen parissa. Vilja jakoi Andreas Hessen oppeja mullekin, ja opetti millainen ohjastuntuman pitää olla: tiukka. Oho. Mulla on ollut tapana ratsastaa rennolla ohjalla ja tehdä lyhyitä myötäyksiä, joissa ohja lerpahtaa pyykkinaruksi. Se tuo epätasaisuutta Jetterin suuhun, vaikka itekin tiedän että sillä pitää olla erittäin tasainen tuntuma. Myödätä täytyy, mutta sillä tavalla että ohja pysyy tuntumalla. Ohjan pitää olla sen verran napakka, että on varaa myödätä. Ja käsikin pysyy tasaisena vahvalla tuntumalla.

Vilja kävi myös selässä, ja Jetteri alkoi liikkua hirmu hyvännäköisesti varsinkin ravissa, takajalat astuivat syvälle. Vilja teki muutamat keskiravit lävistäjällä, ja kokosi päädyissä askelta. Itse vielä harjoittelin laukkalävistäjiä, joiden jälkeen piti uralle tullessa tehdä suora siirtymä käyntiin. No ois pitänyt koota enemmän laukkaa, mutta kun oli kuuma ja aurinko häikäisi ja satulassa on vaikea istua ja ja ja. No tuli sieltä yks hyvä siirtymä, muut meni parin raviaskeleen kautta. Oma vika, Jetteri kyllä osaa jos ratsastajakin tekis jotain.

Laukkalävistäjä

Kentän vieressä oli ihania maastoesteitä, ja kokeilla hypätä yhen tukin yli, liekö joku 50 cm. Oon minä Jetterillä menny joskus jonku verran erilaisia hirveitä ja hirveämpiä maastoesteitä, joten luotto oli kohdillaan ja yli mentiin täysin kyselemättä ja nätisti. Kenttäratsastuksesta voi aina haaveilla. Loppuverkat tein siinä nurmikolla, Vilja kuvasi!

Ravin kokoamista, ylläri kun kädet oli liian ylhäällä eikä alhaalla..

Entiset valkoiset pintelit :D

Vesiesteessä kahlaamista, tämä kuva on ©Hetta

Jetteri tuntui hyvältä ratsastaa, vaikka minä olinkin vähän kankea ja tuntuma hevoseen oli vähän hakusessa. Tuon napakan ohjastuntuman kautta se löytyy kyllä. Olin kerrankin tyytyväinen istuntaani. Laukassa varpaat meinaa vielä sojottaa ihan ulospäin, mutta ravissa kantapäät on alhaalla ja kroppa muutenki iha kohillaan osan aikaa! Tai ainakin edustuskuvissa.. :D

Vilja on tehnyt hyvää työtä Jetterin kanssa. Heppani oli tosi pirteän ja hyväntuulisen oloinen, se on tosiaan viihtynyt tuolla. Minäkin opin jotain uutta. Tuo hevonen on mulle yks tärkeimmistä asioista maailmassa, mutta selviän hengissä ainakin vähän aikaa ilman sitä. Kun se tänään palaa kotiin, aloitan hevosettoman loman jälkeen Jetterin ratsastamisen entistä innokkaampana!!!

Kävin pienellä viikonloppulomalla Kalajoella. Tulipa uitua!