Marika lähti lomille, ja tänään kipusin Kamin selkään ekaa kertaa sen liikutusviikolla.
Voi miten se on kiltti heppa hoitaa... se kulkee perässä suunnilleen ilman riimunnaruakin, ja harjatessa se hievahdakaan (jos ei ötökät häiritse). Kun tilkitsin Terramycinillä Kamin ötököiden syömää rintaa ja mahanalusta, se seisoi ihan paikallaan, panikoimatta. On se sulonen pikkuhepo. :)
Ratsailla aloitin tekemällä ravissa perinteiset ympyrävenytykset pitkin ohjin ravissa ja laukassa. Vitsit kun se kulki hienosti, venytti itseään ihan alas ja selkä pyöreäksi ylös! Ei ole tää heppa ikinä ollu noin hyvä mun käsissä. Sain ihan keskittyä omaan istuntaani, erityisesti siihen että ne hemmetin istuinluut pysyisivät satulassa.
Kami on ihan huippu opettaja istunnan kanssa. Se rentoutui ja pyöristyi usein lähes välittömästi, kun onnistuin joustamaan istunnallani tarpeeksi ja pitämään käden kevyenä. Huhhh vaikeaa, mut onnistuin! Tiiä sitten miltä näytti, mutta selässä olo oli very professional. Or almost! Pohkeenväistö oli vähän takkuista, siinä ei yhteistyö rullannut. Sivuaskeleita tuli, mutta Kami painoi ohjalle ja jökitti vastaan. Ehkä en osannut koota tarpeeksi nätisti?
Sileällä Kami tuntui niin hyvältä, että lyhensin jalustimet ja hypättiin kahdeksikolla kahta pystyä viiskymppisinä. Jetterin isojen ja vahvojen pomppujen jälkeen Kamin sirot ja ketterät loikat tuntuivat ihanan kevyiltä. Kamilla en oo ennen hypäänyt juurikaan, joskus piti malliksi vetäistä parit ysikympin okserit ja trippelit tuosta noin vaan... öhöhö. Nyt kun sujui hyvin, tein esteistä 90 cm:n pystyn ja 70 cm:n tasaokserin ja tulin niitä. No problem, tuntui oikein hyvältä niin jätin siihen. Loppuverkaksi harjoittelin rauhallista käynti-ravi-siirtymää, kun Kami aina heitti pään ylös ja spurttasi eteen. Siitä se rauhottui, kun teki toistoja. Poika sai paljon taputuksia ja kehuja!
Kello oli jo paljon, niin en viittinyt tehdä Jetterin kanssa mitään ihmeellisyyksiä. Pikkusiskot kavereineen kysel saako ratsastaa, niin annoin heidän sitten mennä vähän ilman satulaa Jetterillä. Siellä menivät yksin, kaksin ja kolmistaankin, eivätkä edes tippuneet! Se on aina saavutus ratsastaessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti