Myö käytiin klinikalla

... ja selvittiin hengissä takaisin.

Oho, siitä reissusta onkin itse asiassa jo viikko... Mulla on arki turhankin reipastempoista hetkittäin, tai useimmiten. 

Sorsasalon Animagi-klinikalla käynti oli ensimmäinen laatuaan sekä mulle että pulleroiselle suokilleni. Onneksi meillä oli hyvä esiliina, tallinomistaja Tuula kyytijänä ja henkisenä tukena. 

Oikeasti mun olisi pitänyt kyytsätä Jetteri klinikalle jo viime kevättalvena, kun heppani alkoi yhenäkin ontumaan vasenta takastaan. Pitkän lepokauden ja nopeasti reipastetun liikunnan jälkeen jalka ihmeellisesti vertyi, mutta sen jälkeen sen selkä on vuoden aikana parikin kertaa mennyt jumiin vasemmalta puolelta. Lisäksi olen koko ajan kytistänyt, että onko sen liikkuminen täysin puhdasta.

Noh kuukauden päivät sitten selkä taas meni jumiin ja vtj laahasi perässä. Selkä parani, mutta Jetterin palautuneesta liikkumisinnosta huolimatta päätin repiä rahapussini sydämen riekaleiksi ja lähteä vasta-avatulle klinikalle vain 60 km päähän. Kuopioon onkin kaivattu hevosklinikkaa. 

Tässä vaiheessa oltiin jo huppelissa, röngtenkuvat otettu ja valmistaudutaan piikitykseen.

Olin henkisesti valmistautunut suht dramaattisiin tuloksiin, mutta eipä sieltä löytynyt mitään kintereen nivelrikkoja tai kissing spine -tautia..!! Ongelma ei ollut kintere(i)ssä, vaan vasemmassa vuohisessa. Mitään kummempaa ei kuitenkaan röngtenissä näkynyt. Ell:n mukaan jalka oli rasittunut kovalla alustalla ratsastamisesta, mikä voi olla hyvin mahdollista.... jalka ei ole päässyt palautumaan, vaikka olenkin yrittänyt mennä kevyesti. Toinen vaihtoehto on joku nuljahdus tarhassa riekkumisen seurauksena.

Ajeltu vtj seuraavana aamuna, kun side oli otettu pois.

Hoidoksi pistettiin kortisonipiikki vuohiseen ja määrättiin viikko lepoa. 2-3 viikon aikana aloitetaan kävelylenkeistä ja pikkuhiljaa siirrytään hieman raskaampaan työskentelyyn. Samalla pitäis hoitaa jalkoja aina jatkossa kylmällä aina rasituksen jälkeen. Eli kaikkiin jalkoihin linimenttiä!

Lisäksi tuli tärkeää infoa Jetterin paikkojen kunnosta yleensä. Kyllä, oej:ssa on vanha hankosidevamma, ja oikeasta etusesta löytyi pikkuinen irtopala, mutta joka ei ole kyllä haitannut menoa ollenkaan. Kehut tuli käytöksestä! Jetteri totteli hienosti ontumatutkimuksen juoksutuksissa ja rauhoituspiikin saatuaan kiikkui hiljaa paikallaan röngtenissä lyijyliivisten tätien keskellä. Röngtenkuvaukset olivat hyvin mielenkiintoisia, ihan omien opintojenikin takia. 

Nyt on sitten viikko lusittu tarhassa... Jetteriä olen kerennyt käydä pari kertaa katsomassa, harjannut sen ja vähän keksinyt sille ajanvietettä. Seisomistemppua on ollut turvallista harjoitella! Kuusenoksia olen vienyt tarhaan jyrsittäväksi, kuten talvellakin välillä. Niistä riittää iloa. Huomenna lähdetään vähän käymään kävelemässä.

Ja oonhan mä päässyt ratsastamaankin vähän... Puoliveritamma Eevin omistaja pyysi käyttämään rouvaa maastossa, ja minähän sitten lähdin iltapäivämaastolle. Muahan jännitti toki koska
a) tuulinen päivä, todella tuulinen ja voimakkaat puuskat ja kaikki möröt muuttaa joka puskan ja nurkan taakse asumaan
b) Eevi on Eevi, siis todella neiti halutessaan
c) Eevi oli just saanut päiväheinät eteensä tarhaan ja mun piti hakea se
d) ja koska Eevi on Eevi, siis todella vahvatahtoinen tarvittaessa.

Noh. Kaikki sujui täysin ongelmitta ja minä ihastuin Eevin suloisen uteliaaseen luonteeseen. Olin oTosin kyllä huomasi, että tyttö ei nauttinut maastossa reippaasta hömppilystä puoliakaan kuin mun oma villi täysiveriorhini.

Hieno Eevi helmikuussa omistajansa kanssa

Toinen tamma, jonka selkään pääsin viime viikolla, oli suokkimummu Tyyne. Sain luvan perästä tehdä kunnon koulutreenin, mutta kenttä oli aamusta tietty ihan joustamaton... Joten tehtiinpä sitten vain kiemurauria käynnissä taivutellen ja pysähdyksiä istunnalla, ja plus rauhallistempoisten pohkeenväistöjen harjoittelua. Olipahan siinä kolmeksi vartiksi puuhaa. 

Mutta huomennapa sen mun hevosen luo... <3