Tough, happy life

Hohoo, nytpä tosiaan taisi löytyä Jetterille satula! Ja mieliala keveni heti. Lisäksi suklaapoikani on terve ja hyvinvoiva. Kaikesta elämän hymyilystä huolimatta ensi viikolla käytän Jetterin varuilta klinikalla sen takajalat kuvauttamassa ja ontumatutkimuksissa.

Olen hirmu kiitollinen ja iloinen jokaisesta heppapäivästä, jona Jetteri on pirteä ja puhtaasti ja reippaasti liikkuva.

Esimerkiksi maanantai-iltana olin taas vaihteeksi vähän puhki, kun olin herännyt aamuvuoroon ennen viittä ja lähtenyt töistä suoraan koululle valmistelemaan seminaariesitystä läheisen järven ja lammen planktontilanteesta. Muutaman tunnin kuluttua mieheni tuli sovitusti hakemaan mua ja lähdettiin siitä sitten salille treenaamaan! Olen muuten mennyt hankkimaan oikein hienon virallisen kuntosalijäsenyyden Kunnonsalille, suosittelen lämpimästi. 

Niin. Ja kun olin selvinnyt töistä, koulusta ja salilta, niin oli aika lähteä liikuttamaan Jetteriä. Melkein nukahdin auton rattiin, mutta en heppani selkään. Kenttä oli tietenkin ihan liisteriä, josta Jetteri kyllä kertoi hienovaraisesti mielipiteensä. Pimeä ehti juuri laskeutua, kun saavuin tallin pihaan, mutta ratsastaa näki tähtien valossa tielläkin. Tähtiä oli niin paljon, etten edes Otavaa erottanut joukosta. Uskomattoman kaunista. Ja Jetteri puksutti turvallisesti pimeällä tiellä eteenpäin... <3

 

Mulla oli myös sunnuntaina tosi mukava päivä, kun käytiin Nean kanssa liinassa juoksuttamassa hänen vuokrahevostaan irlannincob Rolloa, ja sitten Jetteriä liikuttamaan.

Rollon ja Nean yhteispeliä oli mukava katsoa. Rollo selvästi rentoutui Nean seurassa, eikä nyhtänyt liinan päässä mihinkään suuntaan, vaan pysyi kivasti ympyrällä. Äänikäskyt menivät erinomaisesti läpi, ja mustankirjava muhkuheppa haki hienosti pienistä pyynnöistä alas pyöreäksi ja venytti selkäänsä tehokkaasti.

Tällainen paikat avaava jumppaliike

Jäädytin itseni kameran takana tehokkaasti, mutta herajuoman, auton penkinlämmittimen ja vaatekerrosten ansiosta uuteen nousuun. Harjatessa toki tuli myös lämmin... :) Nealla oli kamera toki mukana, hän siis omistaa kaikkien alla olevien kuvien tekijänoikeudet!

Kenttä oli kengät jalasta imaisevaa märkää liejua, no thanks, Jetteri sanoi ihan samaa. Piti sitten käyttää vähän älynystyröitä, ja mentiin hyvin varoen ratsasteleen siirtymiä tien toiselle puolelle kaltevalle ja paikoin epätasaiselle laitumelle. Ylämäkeen välillä reippaammassa askellajissa tahdikkaasti eteenpäin, ja siirtymä ennen alamäkeä. Tarvittaessa pysäytin Jetterin, jos se lähti yhtään kiirehtimään käynnissä tai juoksemaan alta.

"Jayyy Hellu sano että nyt saa laukata!!"

Lisää kuvateksti

Haastaviin olosuhteisiin nähden  saatiin ihan hyvää työskentelyä aikaiseksi. Ainakin pidätteet tulivat tehokkaasti ratsastettua läpi! Alun lämmittelyn jälkeen Jetteri antoi laukastakin kevyesti alas käyntiin istunnalla, sama ravista. Palkinnoksi myötäsin selkeästi, mutta pienimuotoisesti ohjasta.

"Hiiiiidastetaaaann.."

Siirtymä

Tässä opetellaan ratsastamaan. Erityisesti mun pitää kehittää kropan jäntevyyden säilyttämisen lisäksi mun käsien symmetrisyyttä. Kuvista voi kyllä huomata, että joku vaan jaksaa vetää oikeasta ohjasta enempi kun toisesta... Mun oikea käsi on ihan mahdottoman villi. Eilen siis harjoittelin sen rauhallista, pieniliikkeistä käyttöä ratsastamalla kentällä (15x15 m kokoinen kuiva alue!!!) pikku ympyrällä pitäen molemmin käsin kiinni raipasta. Tällöin toinen käsi ei voi lähteä huitelemaan kovin kauas ilman toista. Mun täytyy pitää itselleni raippakuuri. :)

Tämä Fb:stä napattu kuva muistuttaa minua itseänikin, mihin muotoon pitää erilaisten jumppatehtävien kautta pyrkiä:

Ja lopuksi, aivan erityisen lämmin kiitos kaikista Jetteri-kuvista Nealle. <3