Avainsiirtymät ja Rollo

Monta päivää sitten lauantaina pääsi Wintecin Pro Cair -satula Jetterin selkään. Hitsi, sehän sopi edestä tosi hyvin suorine siipineen ja leveyden puolesta, ja vielä mahtava tuki jalalle. Ihana satula, niin mukava istua ja jätti lavoille paljon kaivattua tilaa.



Noh... selkärangantila oli takaa aivan liian ahdas, ja ratsastajan kanssa satula otti sitten takaa selkärankaan kiinni. Syynä oli väärä malli ja/tai liian pitkä malli. Huooh. Ehkäpä samanmallinen, mutta lyhyempi satula olisi parempi? Hmmm...

Noh satula-asioista joudan lärppäämään toiste lisää. "Se oikea" löytyi ehkä eilen! Mut lauantaina lopputreeni mentiin ilman satulaa, Wintec otti selkään kiinni niin, ettei saanut sormia alle

Tosiaan, eilen olin Nean kanssa liikenteessä heppamaailmassa mun työaamun jäljiltä (neljän tunnin yöunien ja kahvin voimalla!). Ensin ajettiin Jetterin luokse, ja minä innostan kihisten sovittelin tuota Winteciä tallissa ja sitten mutaisella kentällä. No, satula ei sitten sopinut ja kenttä oli yhtä kuramössöä. 

Kun Nealla oli kuitenkin kamera mukana, tein sitten ilman satulaa mitä pystyin:  pehmeästi ratsastin siirtymiä kaarevilla teillä "kuivemmissa" kohdissa. Jetteri liikkui mielellään eteen, ja lopulta laukastakin antoi alas säilyttäen niskan rentouden ja kehon jouston. 

Vain hyvillä ratsastajilla kädet ovat hassussa asennossa, älä ihmettele. Heillä on joku salainen kikka miten hepan saa toimimaan heiluttelemalla kyynärpäitään... Oikeanlainen istunta on aloittelijoille. :D

Taktiikkani oli seuraavanlainen: kun Jetteri alkoi yhtään kiirehtimään ja juosta alta, pidin istunnalla ja pehmeästi ohjalla vastaan, kunnes Jetteri selvästi rauhotti askelta, jolloin annoin edestä tilaa ja mahdollisuuden liikkua rennosti eteen. Jos näin ei käynyt nopeasti, vaadin Jetteriä pysähtymään ja myötäsin vasta, kun poika malttoi rauhassa mua kuunnellen seistä paikallaan.

Sitten taas eteenpäin, ja tarvittaessa heti uus pysähdys. Välitön myötäys ja pehmeät, mutta varmat avut olivat avainasemassa.

Apua kun täti ei pysy kyydissä...

Laukkapätkät uralla olivat parasta, Jetteri aina hypähti laukkaan, ja eteni niin pehmeästi ja mielellään. Voi mun peintä onneani. :) Ravissa ja käynnissäkin oli paljon hyviä pätkiä "kuivemmissa" kohdissa, mutta merialueille saavuttaessa Jetteri aina tietty jännittyi. No silloin ei ainakaan saa sahata hevosta rullalle. Kunpa vaan vielä olisi ollut satula, niin olisin pystynyt tarjoamaan tasaisemman käden. Tai se ratsastuspohja!! Kesää odotellessa... <'3

Nealle valtava kiitos kuvista. Hänellä on taito ja kuvauskalusto kohdillaan! Kuvausportfolio ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta Nea Ahtiainen. Suosittelen lämpimästi. :)

Jetterin jälkihoitoihin kuului takajalkojen venyttelyt ja lämpimän melassiveden tarjoilu. Namnam. Pintelit ja jalat olivat ihan kurassa, niissä riitti putsaamista.

Kun Jetteri oli viety karsinaan odottelemaan iltaheiniä, lähdettiin kohti toista tallia, jossa asuu Nean vuokrahevonen Rollo, muhkea irlannincob-ruuna. Piti irtojuoksuttaa poika, mutta kenttä oli kovin huonossa kunnossa, routakuoppia täynnä. Tyydyttiin sitten harjailemaan vaan  Rollo ja minä tietty vähän innostuin siedättämään poikaa päähän koskettamiseen... :)

Käsi ylös hitaasti ja rauhallisesti, katse käännettynä sivuun. Aluksi nostetaan kättä niin vähän, ettei hevonen huolestu, ja lasketaan saman tien rennosti alas. Tätä toistetaan muutama kerta, ja nostetaan korkeutta pikkuhiljaa ja ojennetaan kättä pikkaisen enemmän kohti hevosen otsaa. Jos hevonen jännittyy ja nostaa päätään, pidetään kättä samassa asennossa niin kauan, että heppa rauhottuu ja laskee päätä alas, jolloin myös käsi lasketaan. Eli rauhallisuudesta seuraa palkinto, käden laskeminen (negatiivinen vahviste). :)

Kunnon heppapäivän jälkeen oli ihana päästä syömään, omnom. Nukahdin ennen puolta kymmentä.

Muuten, tykkäisikö porukka, jos tekisin pienen tai isomman satulansovituspostauksen?