Jaha, ihmisen päivä vähän venähti eilen pitkäksi. Aamu alkoi koululla, sitten odotellessa miestä hakemaan mut romanttiselle kauppareissulle kävin koulun kuntosalin puolella treenaamassa keskivartalon syviä lihaksia ja venyttelemässä. Kauppareissu tietty venähti apteekissa pyörähdyksineen ja marketinvaihtoineen, ja sitten olinkin vasta puoli seitsemän aikaan kolistelemassa ruokakattiloita liedelle. Kun kello löi puoli kahdeksan, tuli mieleen, että vieläkö pitäisi tallille lähteä? No tietenkin!
Tallille selvisin sitten kahdeksaksi, ja kattelin Jetterin kropan läpi harjatessa. Lanneselkä oli yhä turvonnut ja arka, mutta mieliala ihan ylivirkeä. Jetteri oli koko ajan vaatimassa mun huomiota, jos lähdin turhan kauas, niin pää ja korvat vaan kääntylivät vuorotellen luimuun ja mun suuntaan. Kun tulin pojan luo, niin voi sitä innostuksen ilmettä... :)) "Hellu joko mennään, jooko!!!"
 |
| Vanhempi tarhassa ottamani kuva |
Harjauksen jälkeen iskin pintelit varuilta vakiovarusteena etusiin, ja lähdettiin kentälle. Päästin Jetterin vapaaksi (tai no, se seuras mua silti...) ja käveltiin siinä vähän aikaa. Harjoiteltiin vähän väistöjä sivullepäin sekä aika uutena juttuna ympyrällä kulkemista, vähän kuin juoksutusta, mut ilman narua. Se oli melko helppoa siinä tilanteessa, Jetteri yritti kovasti hivuttautua mun luo herkkujen toivossa, mut minä pidin narukädellä sen kauempana. Kun etäisyys oli sopiva, rentouduin hieman, ja nostin narukäden taas torjuvasti ylös, jos Jetteri yritti tulla turhan lähelle. Tätä harjoiteltiin kuitenkin vasta käynnissä.
 |
| Jetterillä oli tylsä hetki... tai sitten tämä jakkaran heitto ylösalaisin oli mielenosoitus leipäpalojen vähäisyydestä. :D |
 |
| Seisomistemppu. Jetteri ei jaksa posettaa, mut kuuntelee sitäkin tarkemmin |
Maastakäsittelyn jälkeen hyppäsin jakkaralta tyylikkäästi selkään (ääääh puuuh) ja töpösteltiin sitten taas rauhassa kenttää ympäri. Tehtiin ensin vähän käännöksiä etuosan ympäri. Aikaisemmin nuo käännökset ovat olleet vähän sekavaa paikallaan pyörimistä, mut pikkuhiljaa etuset jäävät polkemaan paikalleen ja vain takaosa pyörii. :)
Jetteri kekkasi, että peruuttaminen on ihan supernasta juttu. Se oli siitä niin hauskaa, että se meinasi lopuksi tarjota aina ensin peruutusta, kun pyysin sitä liikkeelle. :D Voe höpö. Sama juttu oli etuosakäännösten kanssa, pohkeita antaessa piti varovasti kysyä, että "Pitikös mun nyt lähtee pyörimään? Saanhan lähteä pyörimään?! No okei, entäs tää peruutus?!" Liioittelin istunta-apuja, jotta saisin selvän eron peruutuksen ja eteenpäinlähdön välille.
 |
| Siinä kanssa yksi Puuha-Pete, jolle maastakäsittely ja uuden oppiminen on hitsin suuri onni. Herkkupaloilla tai ilman! |
Ja tänään sitten hieronta. Onneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti