Onnellinen Jetteri

Jaha, ihmisen päivä vähän venähti eilen pitkäksi. Aamu alkoi koululla, sitten odotellessa miestä hakemaan mut romanttiselle kauppareissulle kävin koulun kuntosalin puolella treenaamassa keskivartalon syviä lihaksia ja venyttelemässä. Kauppareissu tietty venähti apteekissa pyörähdyksineen ja marketinvaihtoineen, ja sitten olinkin vasta puoli seitsemän aikaan kolistelemassa ruokakattiloita liedelle. Kun kello löi puoli kahdeksan, tuli mieleen, että vieläkö pitäisi tallille lähteä? No tietenkin!

Tallille selvisin sitten kahdeksaksi, ja kattelin Jetterin kropan läpi harjatessa. Lanneselkä  oli yhä turvonnut ja arka, mutta mieliala ihan ylivirkeä. Jetteri oli koko ajan vaatimassa mun huomiota, jos lähdin turhan kauas, niin pää ja korvat vaan kääntylivät vuorotellen luimuun ja mun suuntaan. Kun tulin pojan luo, niin voi sitä innostuksen ilmettä... :)) "Hellu joko mennään, jooko!!!"

Vanhempi tarhassa ottamani kuva

Harjauksen jälkeen iskin pintelit varuilta vakiovarusteena etusiin, ja lähdettiin kentälle. Päästin Jetterin vapaaksi (tai no, se seuras mua silti...) ja käveltiin siinä vähän aikaa. Harjoiteltiin vähän väistöjä sivullepäin sekä aika uutena juttuna ympyrällä kulkemista, vähän kuin juoksutusta, mut ilman narua. Se oli melko helppoa siinä tilanteessa, Jetteri yritti kovasti hivuttautua mun luo herkkujen toivossa, mut minä pidin narukädellä sen kauempana. Kun etäisyys oli sopiva, rentouduin hieman, ja nostin narukäden taas torjuvasti ylös, jos Jetteri yritti tulla turhan lähelle. Tätä harjoiteltiin kuitenkin vasta käynnissä.

Jetterillä oli tylsä hetki... tai sitten tämä jakkaran heitto ylösalaisin oli mielenosoitus leipäpalojen vähäisyydestä. :D 

Seisomistemppu. Jetteri ei jaksa posettaa, mut kuuntelee sitäkin tarkemmin

Maastakäsittelyn jälkeen hyppäsin jakkaralta tyylikkäästi selkään (ääääh puuuh) ja töpösteltiin sitten taas rauhassa kenttää ympäri. Tehtiin ensin vähän käännöksiä etuosan ympäri. Aikaisemmin nuo käännökset ovat olleet vähän sekavaa paikallaan pyörimistä, mut pikkuhiljaa etuset jäävät polkemaan paikalleen ja vain takaosa pyörii. :)

Jetteri kekkasi, että peruuttaminen on ihan supernasta juttu. Se oli siitä niin hauskaa, että se meinasi lopuksi tarjota aina ensin peruutusta, kun pyysin sitä liikkeelle. :D Voe höpö. Sama juttu oli etuosakäännösten kanssa, pohkeita antaessa piti varovasti kysyä, että "Pitikös mun nyt lähtee pyörimään? Saanhan lähteä pyörimään?! No okei, entäs tää peruutus?!" Liioittelin istunta-apuja, jotta saisin selvän eron peruutuksen ja eteenpäinlähdön välille.

Siinä kanssa yksi Puuha-Pete, jolle maastakäsittely ja uuden oppiminen on hitsin suuri onni. Herkkupaloilla tai ilman!

Ja tänään sitten hieronta. Onneksi!

Jos menee liian hyvin, niin asia kyllä yleensä korjaantuu...

Onhan tässä Jetterin kanssa puuhastelu todella paljon, ja kirjoitettavaakin riittäisi viimeisen parin viikon ajalta vaikka miten moneen postaukseen. Jetteri on liikkunut tosi hyvin, ratsastin parit todella onnistuneet koulutreenit sen kanssa ja sydän poksahteli taas ylpeydestä. Olen ollut myös todella tyytyväinen Jetterin vuokraajan Katin kehittymiseen pikku vuokrapollensa kanssa. Pari viikkoa sitten lauantaina sain todistaa erittäin onnistunutta pikku estetuntia, vaikka ratsastajalla oli lähes parikymmentä vuotta taukoa viimeisimmistä estehypyistä! Pisteet sekä kuumahkolle, mutta kiltille esteratsu Jetterille sekä Katille!

Estehyppyjen välissä Kati sai estehullun Jetterin hyvin keskittymään ja vähän malttamaankin. Jetteriraukka, siitä tulee enempi tai vähempi kahjo onnesta, kun näkee esteen.

Lisäksi iloinen uutinen on se, että Jetteri on saanut kaverin. Naapuritarhan Justus-ruuna on pitänyt viime viikkojen ajan koko ajan enemmän yhtä narsistiponini kanssa. Ne lepäävät yhdessä ja leikkivät sopuisasti aitalangan yli. Tämä on hieno juttu, ehkä on ollut pientä harkintaa ilmassa, josko näitä kahta uskaltaisi pistää samaan aitaukseen. 

Jupe ja Jetsu, eli Prison Break ja se lihapulla

Noh, tietenkin osa kaikesta hauskuudesta loppuu aikanaan. Minä muistan, kun ajattelin viimeisimmän erittäin onnistuneen koulutreenin lopuksi, että nyt mulla ja Jetterillä menee todella hyvin: Jetteri on rauhallinen ja kuuntelevainen ratsastaa, ja minä osaan jopa vähän istua harjoitusravia. Noh, seuraavana päivänä Jetteriraukka oli kipeä ja jäykkä, ja lanneselkä oli ihan turvonnut, varsinkin vasemmalta puolelta... Huooh. 

Niin omistajan vika. Vaikka kaikki tuntui niin hyvältä, niin kolmas reipas treenipäivä oli liikaa, ja satulan sopivuus pitää tarkistaa. Voi että, mikä hevosenomistaja. Lisäksi hierojalle olisi pitänyt soittaa heti, eikä muutamia lepo-, venyttely- ja kävelytyspäiviä myöhemmin. Onneksi ylihuomenna Jetteri pääsee hoitoon. 

Joka asiassa on kääntöpuolensa. Olen saanut/joutunut puuhastelemaan Jetterin kanssa runsaasti tallissa venytellen ja muuten hoidellen sitä. Liikutukset ovat olleet hyvin kevyitä, ekat päivät selän jumahtamisen jälkeen otin tosi varoen lihaksen mahdollisen tulehduksen takia, mutta sitten olen käynnissä köpötellyt kentällä ilman varusteita. Maastossa on sentään ollut vielä suitset päässä. :D Toistaiseksi.

Varovainen käännös etuosan ympäri. 

Ja kauheasti heti kehuja! Huomaa kyllä, että joku tietää, että nyt hän teki oikein. Voi tuota Jetterin mielihyvän määrää :)

Jetterin mielipide suitsista:

"Hmmmmmm..."

"Näitä ei kyllä sitten tarvii!"

Näilläpä eteenpäin, sitten vain hierontaa odotellessa... Sillä välin minä hoitelen ja pusuttelen Jetteriä, ja treenaan itteäni lihaskimpuksi. :D

Haaste ja tuuppailut kahden hevosen kanssa

Sain haasteen peruspaiva-tallipaiva.blogspot.fi -blogin pitäjältä. Lämpimät kiitokset, tämä ilahdutti ja piristi päivää. 

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

FAKTAT

1. Olen tällä hetkellä anoppilassa käymässä. Kati hoitaa tänään Jetterin liikuttamisen. 

2. Mulla on aina vesilasi tai vesipullo käden ulottuvilla, ihan joka paikassa.

3. Olen töissä S-Marketissa, ja tiedättekö mitä: pidän työstäni!

4. Lapsena rakastin dinosauruksia, ja mulla on edelleen tallessa monta dinosauruksista kertovaa kirjaa. Haaveilin, että mulla ois tyrannosaurus Rex lemmikkinä. Nikkaroin sitten itse puusta sellaisen.

5. Kun katson jotain TV-sarjaa tai elokuvaa, jossa on hevosia, arvostelen aina hyvin kriittisesti ratsastajien taitoja. Kaikkein räkäisimmin nauran Barbie-elokuvien muka taitaville ratsastajabimboille. The Lord of the Rings -leffassa on sekä henkeänsalpaavan upeita hevoskohtauksia että vähän huonompaakin  ratsastusta..

6. Syvänmeren eläimet ovay hirrrrrmu kiinnostavia. Luen ihan innoissani kirjoja ja nettijuttuja niistä. Saa linkkailla! ;)

Barreleye Fish. Kalan iho on läpikuultava, aivot näkyvät. Huu :)

7. Näen Jetteriä seuraavan kerran vasta lauantaina... pidän silloin Katille tunnin, ja varmaan itsekin käväisen selässä.

8. Haaveilen omasta autosta. Väri on ykkönen, mieluiten sininen... :D Vanha Toyota Corolla olisi unelma. Mutta missään tapauksessa ei harmaata!

Okei... en jaksa keksiä enää faktoja....

KYSYMYKSET

1. Oletko aamu- vai yöihminen, miksi?

 - Aamuihminen. Tykkään herätä suunnilleen hyvissä ajoin, paras aika olisi klo 9. Silloin kerkeää ottaa ilon irti lyhyistä talvipäivistä. Illalla mua alkaa nukuttaa aina yleensä yhdeksältä, mutta kaverien seurassa/tietokoneella jaksaa puoliväkisin valvoa puoleenyöhön, mutta harvoin yhtään pidempään... :D

2. Apple vai Samsung?

 - Öö, en tiedä. Jos nyt tunnustaisin ujosti, että mulla ei juurikaan ole kokemusta kummankaan merkin vempeleistä, ei iPadeista, kännyköistä tai läppäreistä. :D Tällä hetkellä mulla on Nokian normaali tylsä näppäinpuhelin. Oon ajastani jäljestä, enkö?

3. Mielipide pakkoruotsista Suomen kouluissa? 

 - Ei se ruotsinopiskelu pahaa tee, ei se nyt niin kauheaa ole.

4. Koetko itsesi liian pitkäksi tai lyhyeksi? 

 - Noh, joskus tunsin itseni ihan liian pitkäksi, pienessä savolaisessa lukiossa olin koko koulun pisimpiä tyttöjä 177 cm:n pituudellani. Onneksi sitten tapasin mukavan pitkän ja erittäin komean miehenroikaleen, jonka kanssa tunnen itseni juuri sopivan kokoiseksi.

5. Tekstaatko vai soitatko mielummin?

 - Tekstaan. Oon loppujen lopuksi vähän ujo soittamaan kellekään, edes ystävilleni. Mutta kun täytyy saada jostain asiasta nopeasti tietoa, niin soitan kyllä ihan aikuisen topakasti. :)

6. Lempilaulusi? 

Ei yksinäinen unta saa

Jubel

Eva

I love Rock N' Roll 

Siinä tämän hetken hittejä Spotifyssa.

7. Soitatko jotain soitinta?

 - En osaa soittaa yhtään mitään. Ups. Siis joskus, sanotaanko 10 vuotta sitten, opettelin ulkoa pianolla pimputtelemaan jotain joululauluja. Laulaa en ole koskaan oikein osannut.

8. Oletko koskaan värjännyt hiuksiasi? Jos olet niin minkä väriseksi ja miksi?

 - Mulla on aika vaaleanruskea tukka luonnostaan, mutta oon tykännyt värjätä viimeiset 3 vuotta pesussa pikkuhiljaa lähtevillä väreillä. Tällöin juurikasvu ei erotu juurikaan, ja värjäysvälit voivat hyvin olla 2-4 kk. Viimeksi  muutama viikko sitten värjäsin hiukset tummanruskeiksi, hieman kylmänsävyisiksi.

9. Kissa vai koira?

 - Koira. Kissat ovat ärsyttäviä ja itserakkaita otuksia, jotka ajattelevat vain itseään. Yksi poikkeus kyllä löytyy: Maatiaiskissa Viiru. Herttaisempaa, kiltimpää ja kiitollisempaa uroskissaa saa hakea. <3 Sen täysveli Tiikeri on sitten sieltä ärsyttävimmästä päästä: aina kovaan ääneen mouruamassa ruokaa ja sen jokaisesta ilmeestä ja käytöksestä näkee, että se pitää itseään maailman kuninkaana. Yööök.

Viiru, paras kissa minun maailmassani.

Nana, synnyinkotini koira. Saksanpaimen 3 vuotta.

Haaveilen poikaystäväni kanssa koirasta, esimerkiksi samojedi (turkistaan huolimatta) olisi tosi ihana. Odottaisin innolla, että pääsisin kouluttamaan sitä. Pentuaika olisi varmasti tosi... vaativaa, pikkupentu pissailisi tyyliin 10 minuutin välein, myös yöllä, ja kaikki tietokoneiden ja kaiuttimien johdot pitäisi nostaa ylös seinille teipillä tai piilottaa pahvien alle.... mutta olisi se varmasti sen arvoista. Vielä sopivaa aikaa odotellessa...

Pikkujääkarhun... eikun siis samojedinpentu.

10. Miksi aloitit bloggaamisen?

 - Useampien kaverien kannustamana. Ensin kehtuutti, enhän minä jaksaisi sitä postaustahtia pitää yllä... mutta tässä sitä vielä ollaan 2,5 vuoden jälkeen.

11. Oletko koskaan käynyt jossain ulkomailla? Jos olet, niin missä?

 - Venäjällä Petroskoissa koulun kanssa, ja Puolassa Krakowassa. Vielä puuttuu se unelmien rantaloma...

 

Itse olen tehnyt tämän haasteen jo useammankin kerran, joten jätän logien haastamiset väliin. Sen sijaan kannustan jokaista, joka ei ole tätä tehnyt koskaan tai ei ainakaan vähään aikaan. :)

Pääsin tosiaan ratsastamaan Justuksella toisenkin kerran, viime tiistaina. Kati oli silloin ratsastamassa Jetterillä kanssani. Tutustelin vähän lisää tähän nuoreen hienoon herraan: keskityin pitämään paremmin jalkojani, ja hakemaan tukevaa ohjastuntumaa. Pyrin myös ratsastamaan Justusta eteenpäin ja taipumaan. Vasemmalle poika tuntui jäykemmältä, mutta koska se reagoi herkästi istuntaan, kyse voi olla myös minun vinoudestani... Lisäksi mausteeksi mahtui höpsöä säikkyilyä, kameralaukku kentän laidalla oli kauhean pelottava, samoin pimeä metsä. Justus kyllä rauhoittui aina nopeasti, eikä siellä selässä tullut ratsastajalle mitään yhteistä paniikkikohtausta hevosen kanssa. Laukat nousivat paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla! :)

Kiitos Katille kuvista! Pahoittelen laatua, ehkä mun pitäisi hankkia vähän tehokkaampi kamera...

Maanantaina tein myös oikein kunnon koulutreenin Jetterin kanssa, paljon itselleni vaikeaa harjoitusravia ja Jetterin huomion vaatimista. Jeppe puksutti eteenpäin yllättävän tyytyväisenä vaatimuksistani huolimatta. Ehkä mä oon jotain tehnyt sen kanssa oikein! :) Pitäisi opetella joku kouluratsastusohjelma ulkoa, ja alkaa harjoitella sitä sitten itsekseen... näin mun ja Jetterin tulevaa kisakautta ajatellen! ;)

Prison Break ja varusteitta taas kerran

Mulla oli eilen lauantaina ihana heppapäivä usean päivän tauon jälkeen. Jetteri on kyllä hyvin saanut liikuntaa, kiitos Katille, ja minä sain sairastella rauhassa nuhakuumeen pois ja kääriytyä sohvannurkkaan peiton alle. Eilen nokka nyt oli vähän tukossa ja happi vähän vähissä, mutta se ei haitannut ollenkaan, kun tallille lähdöstä oli kyse.

Mulla oli diili tallikaverini Virpin kanssa, että vaihtaisimme hevosia tänään päikseen; hän menisi minun suklaapallollani ja minä pääsisin kokeilemaan hänen hienoa puoliveriruuna Prison Breakia, tutummin Justusta. Ai että, mitä onnea! Ja mikä parasta, uusi ystäväni Nea tuli vapaaehtoisesti kuvaamaan meidän ratsastusta. Ihan huippua! Voiko tallille lähtöä odottaa niin innoissaan?

Lämipät kiitokset kuvaajalle Nealle. Kuvat olivat erittäin laadukkaita, mutta niistä myös paljastui julma totuus... mun istunta! Yhyy. Tästäpä siis harjoittelemaan...

Nean blogi, josta löytyy myös kuvia tämänpäiväisestä: tupsujalka.blogspot.fi

Justus ja eskimotyttö

Virpi Jetterin selässä

Ja minä Justuksen selässä

Justus on nuori puoliveriruuna, jonka suvussa on puoliveristä ja emän puolelta täyttä verta, sekä englantilaista että arabialaista. Vähän kyllä kutkutti vatsanpohjaa, kun näin hienon tyypin kyytiin sain luvan nousta. Parhaani yritin tehdä, ja kiitos Virpin ohjeiden, lopussa sain vähän tuntumaa Justuksen upeisiin raviaskeleisiin. Vau mikä liito, enhän minä meinannu pysyä siinä kyydissä ollenkaan...

Justuksen mielipide ratsastajan tasapainon heittelystä kyllä näkyy.

Suurimman osan aikaa minä taisin vain epätoivoisesti kiikkua kyydissä ja ratsastaa sisäpohjetta läpi... En ole yhtään tyytyväinen istuntaani, vasta kuvista huomasin, miten etupainoinen olin. Eteenpäinnojaamsiesta seurasi pohkeiden siirtyminen taakse ja irtoaminen kyljistä, siis todellinen riipputuoli-istunta. Justus oli kyllä kovin hieno, mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että jos saan fiksattua itteni kuntoon, niin Justus on kuin ajatus. Hirmu mukavaa, kun onnistuin lopussa ratsastamaan sen kunnolla tuntumalle, ja herra vaikuttikin sitten erittäin tyytyväiseltä. Enkä edes sahannut kaulaa rullalle. Ensi kerralla (joka on jo ensi viikolla, can't wait) on sitten helpompaa. 

Oikeasti joka ratsastajan pitäisi säännöllisesti erilaisten hevosten selässä, koska muuten helposti jumahtaa siihen yhteen tyyliin ratsastaa hevosta, eikä sekään ole välttämättä paras sille yhdelle hevoselle. Justus tarvitsi yllättävän hyvän ulko-ohjan tuen, jotta se keskittyisi ja kantoi itsensä. Jetterin kanssa olen taas todennut suuren pehmeyden paremmaksi, vaikka ohjan pitää olla silti vakaa. Molempia hevosia ratsastaessa pohkeen on hyvä olla hollilla, lähellä kylkeä valmiina toimimaan.

Justukseen tutustumisen jälkeen menin vielä ikään kuin loppuverkaksi Jetterillä ilman varusteita. Poika totteli yllättävän hyvin, ainoastaan laukassa äijä halusi kaasutella kenttää ympäri eikä tehdä mitään tylsiä piiperryslaukkaympyröitä... Mutta muuten pysähdykset, ravi- ja käyntivoltit sujuivat suunnilleen kuten pyysinkin! Tuntuu niin hyvältä, kun uskaltaa kivuta oman heppansa selkään ja lähteä laukkailemaan varusteitta. Tällä kertaa mulla ei ollut edes hätävarana leipäpaloja taskussa. Ei ois kovin tarvetta ollutkaan... mutta kyllä Jetteri totteli niin hyvin, että se olisi ansainnut varsinkin niistä pysähdyksistä kunnon palkinnon. :)

Siirtymä ravista käyntiin...

...ja pysähdys. Täti on niin kauhian ylpee, kun hänen pikku heppansa pysähtyy niin topsakasti tasajaloille! 

Ja jälleen pysähdys tasajaloin! Apua, Jetteri ainakin poksahtaa ylpeydestä.

Hieno poika. Treenit ottivat vähän Jetterin voimien päälle, ja se oli ihan rento ja vähän uneliaankin oloinen - ainakin siihen asti, kunnes kuuli karsinaan melassikauhan kolinan ämpärissä. Piti vähän aikaa odotella, ennen kuin poika malttoi vähän höristää nätisti korviaan, eikä vaan hosunut päällään korvat puoliluimussa. Vasta nätisti pyytämällä sai herkkulimpparia. Yleensä pistän mukavan lämpöistä vettä sisältävään sankoon noin ½-1 desilitran verran sokerimelassia, ja tänään Jetteri hörppi onnessaan ainakin sen 50 litran edestä nestettä. Tekee hyvää näin talvipakkasilla, eipä pääse kroppa kuivumaan. 

Loppukäynnit

Lopuksi oli mukava viedä molemmat hevoset nautiskelemaan päiväheinistänsä ja lähteä kotiin lämmittelemään ja syömään.

***

Tänään minulta oli voimat päässeet loppumaan. Lyhytkin kävelymatka meinasi alkaa uuvuttamaan, vaikka lämpöä nyt ei ollut. Urheasti ja innokkaana huristelin illalla tietenkin tallille Jetteriä tervehtimään, kyllä tosi heppatyttö jaksaa... Jos olisin kerennyt valosan aikaan tallille, olisin lähtenyt rennolle maastolenkille ilman satulaa, mutta kun ei. No, jos mulla olisi ollut yhtään enempi ollut voimia, niin olisin ratsastellut Jetteriä kevyesti eteen-alas tms., mutta kun ei. Siispä tyydyin taluttelemaan Jetterin riimunnarussa kentälle hyvin lyhyillä ja hitailla mummoaskelilla.

Kentällä päästin Jetterin vapaaksi, ja puuhastelin sen kanssa maastakäsin työskennellen. Palautettiin mieliin kaikki väistöt ja peruutukset, otettiinpa joku kumarruskin. Lopuksi pyysin Jetteri ravaamaan kenttää ympäri välillä suuntaa vaihtaen. On se kyllä aika komean näköinen pikkuheppa. :) Häntä korkealla ja sieraimet tötteröllä liitelee maanpinnan yläpuolella. Jetterin lihakset pääsivät mukavasti vertymään, kun pyysin sitä laukkaamaan ja ravaamaan pitkin askelin, ja välillä pyysin sitä pysähtymään reippaasta ravista. Ja jätkä totteli, äänimerkistä välitön pysähdys! Ihana Jetteri. Se on maailman kultaisin.