Juuri noita ylläolevia asioita Jetteri merkitsee minulle. Heppahetket antavat ihan ihmeellisesti voimaa arkeen. Mulla on varsinkin viime kertoina ollut ihan lötkö olo, kun kaikki stressi on vaan valunut pois.
 |
| "Leipäautomaatti tulee, ou jea!" Ainakin voi aina toivoa... |
Jetterillä on tuuppailtu hyvin ahkerasti viime viikkoina, ja meno on tuntunut tosi hyvältä. Minulta on vaatinut aika paljon malttia olla herkkä ja pehmeä ratsastaja. Oon kokeillut aina voimistuvien apujen sijaan "pitää pidätettä päällä", kunnes se menee läpi. Eli sen sijaan, että ottaisin voimakkaammin ohjasta Jetterin vain juostessa alta, jarrutan hiljaa istunnalla ja pidän ohjalla ihan hieman vastaan. Kun Jetteri kokoaa tai rauhoittaa askelta, rentoutan käden ja välillä annan runsaasti ohjaa. Jetteri kiittää ja kulkee. :)
Jälleen kerran todistettu: ohjasta väkisin nykimällä ei saa heppaa kulkeemaan oikein päin.
Tuuppailua ja maastoilua on sen verran tulut harrastettua, että lähdin tänään kemian tentin ja kuntosalitreenien jälkeen oitis tallille, vielä kun oli valoisaa. Harjailin Jetteriä melkein tunnin verran (sisälsi myös antaumuksellista rapsuttelua, silittelyä, edelleen jatkuvan ripulin kauhistelua ja jutustelua). Sitten pistin Jetterille varusteet sävy sävyyn, liina kuolaimiin kiinni ja kentälle mars!
Jetteri oli aika energinen vapaapäivänsä jäljiltä. Laukka nousi välillä ihan ilman lupaa, kenttä kun oli vähän liukas. Voi voi poikaa...
 |
| "Moi Hellu, enkös olekin aika komee?! Vitsi, sen yhden Eevi-tamman pitäiis kyllä nyt oikeasti nähdä mut... Kävisitkö hakeen sen tuohon kentän laidalle?" |
 |
| "Höh ei sitten. Tylsä muija." |
Sivuohjat olisivat varmasti paremmat juoksutuksessa, kun piuhoilla Jetteri ei saa kaipaamaansa tukea. Kyllä onneksi noilla piuhoilla alias joustochamboneillakin pärjää, kun pystyn liikuttamaan Jetteriä muutenkin monipuolisesti. Tänään teki aika kovastikin mieli mennä taas ilman varusteita, mutta sitten olin ilon irti kauniista säästä. Kameran asetukset tosin heittelivät minne sattui.. Tosin mitä muuta voisi odottaa, kun toisessa kädessä on liina vuorovaikutuksessa hevosen suuhun.
Sitten loppuhoidot. Heti kentällä fleece niskaan, tallissa lämmintä melassivettä ja lumipussi pintelillä jalkaan. Ja lopuksi piti antaa kuivuneita limppuja, sellaisia oikein isoja leipäpaloja Jetterille ruokakippoon herkuteltavaksi. Siinä on pojalla vähän ajanvietettä, kun miettii, miten tuosta saisi haukattua oikein kunnon palan.
Lopuksi putsasin vielä suitset (kuten aina nykyään, minuahan voi melkein kutsua ahkeraksi) ja tällä kertaa myös satulan. Tallipuuhastelut tekevät niin hyvää, että kannoin vielä vedet valmiiksi ulkotalliin Jetterille ja sen karsinakaveri Vellulle. Siinä vaiheessa mulla alkoi olla jo kiire kotiin, ennen kuin mies tulisi kotiin.
Mutta hepat. <3 Ei voi kyllästyä.
Mahtava sarjakuva.
I'm not suggesting big horses are stupid, just that ponies are the ones who have figured us out!
Liinakko: Ootko ikinä miettinyt, että ihmiset saattaisivat olla pieniä ja heikkoja?
Tyyppi: Ravia!!!
Ruunikko: Älä oo naurettava! Eihän ne muuten pomottelisi ja komentelisi meitä koko ajan!
Liinakko: Typerä ajatus joo... unohda että otin sen puheeksi.
Poni: Minua NIIIN houkuttaisi kertoa heille...
Ponit tietävät totuuden ihmisistä. :D Onko näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti