Laukkaväistöjä

Jetteri on saanut olla aika löysissä hommissa, kun itse olin ensin viime viikolla kiireisenä töiden takia ja oli vuokraajallakin vähän kyytiongelmia. Ja sitten Jetteriltä irtosi kenkä, voi ei... ja kenttä oli ihan luistinrata. Jetteri sitten saikin melkein viikon verran löysäilyä.

Löysäilypäivinä kävin yksinäni ja yhtenä päivänä vuokraajan kanssa muuten vaan puuhastelemassa Jetterin kanssa. Maastakäsittelyä tuli paljon tehtyä, ja käytiin läpi kaikki väistöt. Etuosan väistäminen on yhä haastavin homma, kun Jetteri meinaa luistaa eteenpäin sivulleväistämisen sijasta. Esimerkiksi toissapäivänä sieltä tuli kuitenkin nättejä ristiaskelia sivulle! :)

Sain ainakin yhden Jetterin salaisista joululahjatoiveista totetutettua. Ostin sille sisätoppaloimen!

Melkein laatukuva tyytyväisestä äijästä.

Eilen saapui kengittäjä iskemään kengät paremmin jalkoihin uusien hokkien ja tilsakumien kanssa, niin kyllä passaa alkaa ratsastella lumella ja jäisemmälläkin tiellä. Vuokraaja aloitteli eilen rauhallisella käyntijumpalla kentällä (pohja ei ole vieläkään kovin pehmonen), ja minä ratsastin tänään sitten kunnolla pellolla, jossa alusta oli vähän pehmeämpi sentään. Ei olisi arvannut, että sujuisi noin makeasti!!

Arvelin, että Jetteri olisi...

a) todella jäykkä ja kankea

b) ihan ylivirkeä ja keskittymiskyvytön

c) tai minä olisin ihan jäykkä paska ja kökkö.

Sidoin siis piuhat vyötärölle myöhempää käyttöä varten ja köpsöttelimme pellon reunalle. Päätin ensin ravailla ja taivutella ilman apuvälineitä tai ohjalla vaikuttamista ja tutkia samalla, miltä Jetteri vaikuttaisi.

Okei, se oli huippu. Siis minä vain keventelin ravissa, pidin kädet täysin hiljaa ja ratsastin pohkeella ja istunnalla. Mitään muuta ei tarvittu. Ihan makea tunne. Ja vielä kun ottaa huomioon, että Jetteri oli suurella, aitaamattomalal pellolla ja viimeksi se oli päässyt juoksemaan lähes viikko takaperin....

Kun Jetteri tuntui niin vetreältä ja helpolta, aloitin sitten tekemään pohkeenväistöjä harjoitusravissa. Tuntui aika haastavalta ratsastustauon jälkeen pitää keho vakaana ja pehmeänä sekä vaikuttaa samanaikaisesti aktiivisesti pohkeella. Välillä olisi ollut tosin kouluraipalle käyttöä, kun pohkeen voimakas käyttö aiheutti mun tasapainon heittämisen. :P 

Jetteri väisti ensin vähän hitaasti, lusmuten, mut kyllä se siitä vetristyi ja pystyin käyttämään kevyempiä apuja. Päätin sitten harjoitella laukassakin pohkeenväistöjä, kun viime kerrasta (joka oli myös ensimmäisiä) on niin hävyttömän pitkä aika. Eihän siinä sitten mitään, ratsastin sisäpohkeen läpi laukkaympyrällä ja työstin laukan hyväksi ja tasapainoiseksi, sitten vain suoristus ja väistö. Haastavinta oli pitää oma kroppa vakaana, eikä häiritä Jetteriä liioittelevalla pohkeenkäytöllä tai kropan vaappumisella. Jetteri itse väisti ihan... siis hienosti! :D Huippua!! Tätä ratsastajan osuutta pitää vielä harjoitella lisää, että tästä liikkeestä tulee esittelykelpoinen...

Tällä hetkellä olen aika pikkuisen ylpeä hevosenomistaja. Mun pieni pylleröinen ex-ravurisuokkini osaa tehdä laukassa pohkeenväistön. Tän jepen takia jaksaa paahtaa töissä, vaikka stressiä meinaakin pukata.