Jetteri

Välillä tuntuu, että elämä on aika haastavaa. Ihan kuin sinunkin elämä varmasti välillä on. Mutta kun on tämmöisiä rankkoja viikkoja, miettii, miksi tätä tekee, miksi minä täällä olen.

Ensiksi vilkaisen sivulleni, oikealle puolelle; siitä löytyy ihana mies, rajattoman ihana elämänkumppani, joka osaa pistää mulle sopivasti vastaan, kasvattaa mua ihmisenä ja rakastaa.

Toiseksi, katson työpöydän taustakuvaani, ja näen siinä niin kiltin ja omalla tavallaan todella hienon hevosen; minun ikioman suklaapoikani Jetterin, jonka tunnen täysin, niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Päällepäin Jetteri näyttää tuommoiselta keskikokoiselta, hauskan ruskealta ja vähän jalkavaivaiselta suomenhevoselta, jolla on kuitenkin hassun/ärsyttävän ailahtelevainen, mutta kiltti perusluonne.

Mutta tässä 4½ vuoden aikana olen todennut, että Jetteristä on tullut paljon enemmän.

TIESITKÖ, ETTÄ...

• Jetteri meinasi ennen rynniä talutuksessa, mutta nykyään se seuraa kiltisti perässäni tai halutessani sivullani täysin löysällä riimunnarulla. Pysähdykset tapahtuvat kehonkielellä, harvemmin tarvii riimunnarusta nykiä. Myös vieraassa paikassa poika seuraa narussa paremmin kuin useat koirat. Jetteri seuraa myös vapaana mielellään perässäni.
  
• Jetterin luokse voi mennä ihan noin vaan hengaamaan laitumella. Eilen kävin ihan liian nopeasti tallilla sovittamassa uutta talliloimea. Marssin tarhan keskelle, tervehdin Jetteriä rakkaudella ja heitin uuden loimen selkään ja laitoin soljet kiinni pojan seisoessa vapaana paikallaan. No problem.

Tuo loimi siis oli nätisti viikattu tuohon.

• Voin jättää karsinanoven melko huolettomasti auki tallissa ja käväistä vaikka satulahuoneessa, eikä Jetteri lähde kävelemään karsinasta.
  

• Jetterin kanssa voi huoletta lähteä uusille maastoreiteille vaikka laukkailemaan. Ensimmäisen reissun maastossa uudella tallilla teinkin ilman satulaa.
  

• Jos Jetteri huolestuu jostakin, voin olla aivan varma, että se myös rauhottuu nopeasti, jos en itse jännity. Luotto minuun on niin suuri, olipa kyse hassusta lehmästä selän takana tai myrskytuulesta. Olemme ohittaneet isoja rekkojakin lähietäisyydeltä ilman, että mun on tarvinnut tehdä yhtään pidätettä.
  
• Jetterin kanssa maastosa saa tulla toisia heppoja vastaan, eikä se jää niiden perään kuikuilemaan.
  
• Jetteri on ihanan eteenpäinpyrkivä. Nyt vanhemmiten se on vähän onneksi rauhoittunutkin, ja jatkuvien pidätteiden sijaan välillä saa ratsastaa kunnolla pohkeellakin. Eteenpäinpyrkimys onkin pojan suuria ratsastuksellisia plussia.

• Laukkaa ja energisyyttä on kehuttu niin koulukisoissa kuin valmennuksissakin.
• Jetteri rakastaa paijauksia ja huomiota. Se työntää päänsä mielellään syliin ja nauttii silityksistä. Myös rapsuttelut ja nojailu ovat mukavia.
  
• Jetteri rakastaa esteitä. Olen aika vakuuttunut, että siitä saisi huipun kenttäratsun, jos se vain olisi ehjä. En ole varmaan ikinä saanut niin huikeaa fiilistä, kuin niillä harvoilla kerroilla Jetterin kanssa kunnon maastoesteradoilla.

Hauta

• Jetterin perusominaisuuksiin ei kuulu "vieteriefekti". Se on kerran pukittanut 3½ vuotta sitten yhden tytön alas, mutta muuten poika on hyvin jalat maassa oleva tyyppi. Pyöreitä, pehmeitä pukkeja tulee vain joskus laukannoston ja raipan yhdistelmästä.
  
• Jetteri osaa hienosti tärkeitä peruskäskyjä: väistöt maastakäsin, peruutuksen, paikallaan seisomisen vapaana ja luoksetulon.
  
• Jetteri ei ihmettele, jos sen selässä kiipeilee tai liikkuu hassusti. Pystyn heiluttelemaan jalkojani ja käsiäni vapaasti selässä, ja voin kiipeillä istumaan vaikka Jetterin lautasen päälle istumaan tai satulan päälle seisomaan, ja lopuksi laskeudun pyllypulelta pitkin alas.. Jetteristä se on ihan ok.

MUTTA OLEN MYÖS JOUTUNUT TOTEAMAAN, ETTÄ...

• Jetteri on järkyttävän perso ruualle. Jos se tietää, että mulla on leipäpala kädessä, se seisoo huuli pitkällä ja onnistuu vain ninpin napin hillitsemään hamuiluyritykset. Jos nenän eteen sattuu mehevä ruohotukko tai heinäkasa, siitä on ihan pakko maistaa, vaikka Hellu suuttuisikin..
  
  
• Jetteri on liian pieni. Tai sitten minä olen liian pitkä. Hepan säkä 155 cm ja ratsastaja 177 cm, vähän kuin ponilla ratsastaisi.
  
  
• Jetteri on rikki. Sen vasen etujalka oli jo alkujaan huonossa hapessa, josta kertoivat rasituksesta syntyvät nestepussit. Kaksi kertaa hankoside on hajonnut ja parantunut kiitettävästi, mutta tarvitsee jatkuvaa ja huolellista kylmähoitoa.
  
  
• Koska Jetteri on rikki, sillä ei voi hypätä kuin harvoin miniesteitä, mikä on ERITTÄIN masentavaa.
• Jetteri on herkkä takajaloistaan, ja onkin antanut mulle kunnon potku-uhkauksia, jos olen kiskaissut takasen liian nopeasti jalan päälle puhdistettavaksi. Myös kengittäjältä  vaaditaan rauhallisia otteita.
  
  
• Jetteri on ottanut tavaksi naksuttaa hampaitaan yhteen ratsastaessa, erityisesti, kun sitä vaaditaan kantamaan itsensä. Ongelma saataisiin ainakin mun "tutkimusten" pohjalta poistumaan, jos ratsastaja pidettyä annettua tarpeeksi tasaisen käden.

Tässä tosin vain leikitään.

• Jetteri on ihan mulkku toisia hevosia kohtaan. Ihana Eemeli oli ainoa, joka sieti sitä ja sai omalla jäyhänjöröllä käytöksellään pitämään pennun kurissa. Muita hevosia Jetteri pomottaa julmasti. Esimerkiksi entisessä kodissaan Jetterin jalkavaivainen heppakaveri täytyi pitää eri tarhassaan, koska Jetteri paimensi sitä kuulemma koko ajan edellään. Ja Kamin Jetteri ehtikin toissakeväänä pureskella täysin rei'ille, en ole koskaan nähnyt niin haavaista hevosta. Rusinalle meinasi käydä samoin, joten jätettiin tarhakaveritestit lyhyeen.
  



Siis Jetteri kyllä tulee toimeen toisten heppojen kanssa, jos vain ruokaa riittää. Mutta jos ruoka loppuu edes hetkeksi, niin...... Eemeli, Kami ja Jetteri syksyllä 2011. 



• Jetteri on ratsastaessa herkkä, vähän itsepäinen ja keskittymisongelmainen, joista seuraa epävakaus ratsastaessa. Ja koska ratsastajakin on epävakaa, seuraa kauheaa hoppuilua ja jännittyneisyyttä.

• Jetteri kasvattaa paksunpaksun talvikarvan loimituksesta huolimatta. Jos vielä saisin kartutettua pojan loimisaldoa, voisin harkita pientä klippausta.
  
• Ratsastaessa Jetteri reagoi epävakaaseen käteen pakenemalla kuolaimen alle, eikä kanna itseään kunnolla, vaan auraa etupainoisena eteenpäin.

Vikoja on, mielestäni suhteellisen paljon. Mutta silti, se on mun oma ihana hevoseni. Ei täydellinen, vaan ihana.