Paras joululahja on oma hevonen

En olisi uskonut, että pystyn pitämään Jetteriä näin pitkälle opiskelijacityssä. Tänä vuonna onnistuin toteuttamaan useamman vuoden aikaisen unelmani, aika hienoa... Vau. Mutta se on vaatinut ainakin yhtä paljon (ellei enemmänkin) töitä, penninvenytystä ja sitkeyttä kuin arvelinkin. Mutta se on ollut sen arvoista, todellakin. 

Eilisiltana heräsin synnyinkodistani aamuseitsemältä, ja lähdin ajamaan kohti opiskelijacityä keretäkseni töihin ajoissa. Kauppareissun, pienen siivousurakan ja seitsemän tunnin työpäivän jälkeen selviydyin tallille iltakahdeksaksi. Kenttä oli tietenkin jäässä, kuten koko pihamaa, Jetteriä tarhasta hakiessa sain töpsötellä semmosilal mummonaskelilla, että Jetteri joutui välillä pysähtymään minua odottaessaan. Hyvähän sen oli, kun oli kunnon nastarenkaat alla!

En sitten viitsinyt mennä ollenkaan leikkimään vesisateeseen luistinradalle, vaan harjailin Jetterin rauhassa, jutustelin sen kanssa ja ihan vaan vietin aikaa sen kanssa. Istuin Jetterin vieressä karsinan oven ollessa auki pojan liikuntapäiväkirjaa kirjoittaen. Puolitoista tuntia meni nautiskellessa täydellisestä stressittömyydestä. Kauhea tuhina kävi korvan juuressa koko ajan, Jetteri tunki päätä syliin ja halusi huomiota. Miksi arki on niin kiireistä, ettei tällaisia hetkiä ole enemmän?

Viime aikoina olen työstänyt ahkerasti pohkeenväistöjä, kuten viime postauksessakin tuli vähän hehkutettua. Olen todennut, että Jetteri on kiireisyyden sijaan hidas, hidas pohkeelle. Vooou mikä saavutus! Ihan hyvä näin. :) Seuraavaksi hankin uuden kouluraipan hienosäätöä varten ja tarvittaessa muistuttamaan pienesti herättelemään. Yleisraipan jätän mieluummin kokonaan pois, sen käyttäminen Jetterillä on turhan karkeaa, ja aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pieni, kevyt kosketus tai nipsaus kouluraipan päällä oikeaan kohtaan olisi juuri hyvä.

Toissapäivänä pidin Jetterin vuokraajalle Katille tunnin aiheena siirtymät istunnalla sekä väistöt. Koska kenttä oli vähän niin ja näin, vähän kovahko, mentiin vielä ilman satulaa. Aloittelin kuitenkin itse herkistelemällä Jetterin painoavuille, jotta pojan ihana vuokraaja saisi tunnista mahdollisimman paljon irti. Aluksi taivuttelin käynnissä ja tein pysähdyksiä täysin löysällä ohjalla.

Kaikki kuvat otti Kati. :) Minä hölömö otin kyllä siis järjestelmäkamerani mukaan, mutta hehe, se akku jäi keittiön pöydälle, täyteen ladattuna... Joten kuvat napsittu kännykällä.

"Enkös vois vaikka saada pienen tai oikeastaan mieluummin sellaisen oikein ison leipäpalan palkinnoksi?"

Sitten kokosin ohjat, taivuttelin ja ratsastin vuorotellen käyntiä ja ravia tehden huolelliset siirtymät. Vaati kovasti keskittymistä pitää kädet rentoina ja joustavan pehmeinä... En tainnut aivan täysin onnistua, toivottavasti edes hetkittäin.

Jetteri tosiaan oli melko hidas ja kuolaimen takana ihan... jonkin verran liikaa. Eteenpäinratsastusta ja aktiivisuutta olisi kaivattu kovasti lisää, mutta kovan pohjan takia annoin Jetterin hipsutella. Poika oli kuitenkin melko tasainen, ja kymmenen minuutin ratsastukseksi olen ihan tyytyväinen. Mutta tosiaan, heppani oli ainakin ravissa kuolaimen takana ja etupainoinen, niin ei nyt voi ihan hurratakaan. xP

Katin tunnin ohjelma:

1. Pysähdykset käynnistä uralle.

Pyysin erityisesti keskittymään pysähdykseen valmistelemiseen istunnalla (vatsalihakset, pieni lantion kallistus eteen ja kevyt reisillä puristaminen) ja tarvittaessa tehdä pehmeä, päättäväinen pidäte pysäyttämiseksi. Liikkeellelähtö pyrittiin suorittamaan ilman pohkeita (lonkkien avaus, pieni lantion kallistus taakse ja pehmeä myötäys).

2. Ravi-käynti-siirtymät uralla, myöhemmin ympyrällä. 

Keskityimme yhä huolelliseen siirtymän valmisteluun istunnalla.

3. Pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle.

Rauhallinen, suora väistö oli tavoitteena. Ristiinastunnan suuruudella tai pikkutarkalla asetuksella ei ollut kauheasti väliä.

4. Avotaivutus uralla.

Tehtävää valmisteltiin vaatimalla Jetteriä pysymään tasaisessa taivutuksessa tasan 1½ ympyrällisen ajan molempiin suuntiin. Itse tehtävässä keskityttiin rauhalliseen tempoon ja pieneen, mutta selvään poikitukseen pieni asetus säilyttäen. Taivutusten välissä ratsastettiin käyntiä aktiivisesti eteenpäin.

Vaikka laukkaa ei otettu lainkaan, taisi tunti tosiaan tuntua jossakin. Olen kovin iloinen, kun sekä Kati että suklaapulleroni tulevat niin hyvin juttuun keskenään, ja kehittymistä tapahtuu jatkuvasti! 

Tänä aamuna Kati kävi talliporukan kanssa jouluaaton maastoratsastuksella, sillä aikaa , kun minä olin tienaamassa hepparahoja. Tuli kyllä hyvänjouluntoivotus jos toinenkin, ja monta iloista hymyä. 

Ihanaa joulua teille kaikille lukijoilleni. Toivottavasti saitte ihania joululahjoja, ja annoitte hyvää joumieltä myös muillekin. Nauttikaa lomapäivistä sekä ihmisten ja karvaturrienne seurasta! 

Laukkaväistöjä

Jetteri on saanut olla aika löysissä hommissa, kun itse olin ensin viime viikolla kiireisenä töiden takia ja oli vuokraajallakin vähän kyytiongelmia. Ja sitten Jetteriltä irtosi kenkä, voi ei... ja kenttä oli ihan luistinrata. Jetteri sitten saikin melkein viikon verran löysäilyä.

Löysäilypäivinä kävin yksinäni ja yhtenä päivänä vuokraajan kanssa muuten vaan puuhastelemassa Jetterin kanssa. Maastakäsittelyä tuli paljon tehtyä, ja käytiin läpi kaikki väistöt. Etuosan väistäminen on yhä haastavin homma, kun Jetteri meinaa luistaa eteenpäin sivulleväistämisen sijasta. Esimerkiksi toissapäivänä sieltä tuli kuitenkin nättejä ristiaskelia sivulle! :)

Sain ainakin yhden Jetterin salaisista joululahjatoiveista totetutettua. Ostin sille sisätoppaloimen!

Melkein laatukuva tyytyväisestä äijästä.

Eilen saapui kengittäjä iskemään kengät paremmin jalkoihin uusien hokkien ja tilsakumien kanssa, niin kyllä passaa alkaa ratsastella lumella ja jäisemmälläkin tiellä. Vuokraaja aloitteli eilen rauhallisella käyntijumpalla kentällä (pohja ei ole vieläkään kovin pehmonen), ja minä ratsastin tänään sitten kunnolla pellolla, jossa alusta oli vähän pehmeämpi sentään. Ei olisi arvannut, että sujuisi noin makeasti!!

Arvelin, että Jetteri olisi...

a) todella jäykkä ja kankea

b) ihan ylivirkeä ja keskittymiskyvytön

c) tai minä olisin ihan jäykkä paska ja kökkö.

Sidoin siis piuhat vyötärölle myöhempää käyttöä varten ja köpsöttelimme pellon reunalle. Päätin ensin ravailla ja taivutella ilman apuvälineitä tai ohjalla vaikuttamista ja tutkia samalla, miltä Jetteri vaikuttaisi.

Okei, se oli huippu. Siis minä vain keventelin ravissa, pidin kädet täysin hiljaa ja ratsastin pohkeella ja istunnalla. Mitään muuta ei tarvittu. Ihan makea tunne. Ja vielä kun ottaa huomioon, että Jetteri oli suurella, aitaamattomalal pellolla ja viimeksi se oli päässyt juoksemaan lähes viikko takaperin....

Kun Jetteri tuntui niin vetreältä ja helpolta, aloitin sitten tekemään pohkeenväistöjä harjoitusravissa. Tuntui aika haastavalta ratsastustauon jälkeen pitää keho vakaana ja pehmeänä sekä vaikuttaa samanaikaisesti aktiivisesti pohkeella. Välillä olisi ollut tosin kouluraipalle käyttöä, kun pohkeen voimakas käyttö aiheutti mun tasapainon heittämisen. :P 

Jetteri väisti ensin vähän hitaasti, lusmuten, mut kyllä se siitä vetristyi ja pystyin käyttämään kevyempiä apuja. Päätin sitten harjoitella laukassakin pohkeenväistöjä, kun viime kerrasta (joka oli myös ensimmäisiä) on niin hävyttömän pitkä aika. Eihän siinä sitten mitään, ratsastin sisäpohkeen läpi laukkaympyrällä ja työstin laukan hyväksi ja tasapainoiseksi, sitten vain suoristus ja väistö. Haastavinta oli pitää oma kroppa vakaana, eikä häiritä Jetteriä liioittelevalla pohkeenkäytöllä tai kropan vaappumisella. Jetteri itse väisti ihan... siis hienosti! :D Huippua!! Tätä ratsastajan osuutta pitää vielä harjoitella lisää, että tästä liikkeestä tulee esittelykelpoinen...

Tällä hetkellä olen aika pikkuisen ylpeä hevosenomistaja. Mun pieni pylleröinen ex-ravurisuokkini osaa tehdä laukassa pohkeenväistön. Tän jepen takia jaksaa paahtaa töissä, vaikka stressiä meinaakin pukata.

Jetteri

Välillä tuntuu, että elämä on aika haastavaa. Ihan kuin sinunkin elämä varmasti välillä on. Mutta kun on tämmöisiä rankkoja viikkoja, miettii, miksi tätä tekee, miksi minä täällä olen.

Ensiksi vilkaisen sivulleni, oikealle puolelle; siitä löytyy ihana mies, rajattoman ihana elämänkumppani, joka osaa pistää mulle sopivasti vastaan, kasvattaa mua ihmisenä ja rakastaa.

Toiseksi, katson työpöydän taustakuvaani, ja näen siinä niin kiltin ja omalla tavallaan todella hienon hevosen; minun ikioman suklaapoikani Jetterin, jonka tunnen täysin, niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Päällepäin Jetteri näyttää tuommoiselta keskikokoiselta, hauskan ruskealta ja vähän jalkavaivaiselta suomenhevoselta, jolla on kuitenkin hassun/ärsyttävän ailahtelevainen, mutta kiltti perusluonne.

Mutta tässä 4½ vuoden aikana olen todennut, että Jetteristä on tullut paljon enemmän.

TIESITKÖ, ETTÄ...

• Jetteri meinasi ennen rynniä talutuksessa, mutta nykyään se seuraa kiltisti perässäni tai halutessani sivullani täysin löysällä riimunnarulla. Pysähdykset tapahtuvat kehonkielellä, harvemmin tarvii riimunnarusta nykiä. Myös vieraassa paikassa poika seuraa narussa paremmin kuin useat koirat. Jetteri seuraa myös vapaana mielellään perässäni.
  
• Jetterin luokse voi mennä ihan noin vaan hengaamaan laitumella. Eilen kävin ihan liian nopeasti tallilla sovittamassa uutta talliloimea. Marssin tarhan keskelle, tervehdin Jetteriä rakkaudella ja heitin uuden loimen selkään ja laitoin soljet kiinni pojan seisoessa vapaana paikallaan. No problem.

Tuo loimi siis oli nätisti viikattu tuohon.

• Voin jättää karsinanoven melko huolettomasti auki tallissa ja käväistä vaikka satulahuoneessa, eikä Jetteri lähde kävelemään karsinasta.
  

• Jetterin kanssa voi huoletta lähteä uusille maastoreiteille vaikka laukkailemaan. Ensimmäisen reissun maastossa uudella tallilla teinkin ilman satulaa.
  

• Jos Jetteri huolestuu jostakin, voin olla aivan varma, että se myös rauhottuu nopeasti, jos en itse jännity. Luotto minuun on niin suuri, olipa kyse hassusta lehmästä selän takana tai myrskytuulesta. Olemme ohittaneet isoja rekkojakin lähietäisyydeltä ilman, että mun on tarvinnut tehdä yhtään pidätettä.
  
• Jetterin kanssa maastosa saa tulla toisia heppoja vastaan, eikä se jää niiden perään kuikuilemaan.
  
• Jetteri on ihanan eteenpäinpyrkivä. Nyt vanhemmiten se on vähän onneksi rauhoittunutkin, ja jatkuvien pidätteiden sijaan välillä saa ratsastaa kunnolla pohkeellakin. Eteenpäinpyrkimys onkin pojan suuria ratsastuksellisia plussia.

• Laukkaa ja energisyyttä on kehuttu niin koulukisoissa kuin valmennuksissakin.
• Jetteri rakastaa paijauksia ja huomiota. Se työntää päänsä mielellään syliin ja nauttii silityksistä. Myös rapsuttelut ja nojailu ovat mukavia.
  
• Jetteri rakastaa esteitä. Olen aika vakuuttunut, että siitä saisi huipun kenttäratsun, jos se vain olisi ehjä. En ole varmaan ikinä saanut niin huikeaa fiilistä, kuin niillä harvoilla kerroilla Jetterin kanssa kunnon maastoesteradoilla.

Hauta

• Jetterin perusominaisuuksiin ei kuulu "vieteriefekti". Se on kerran pukittanut 3½ vuotta sitten yhden tytön alas, mutta muuten poika on hyvin jalat maassa oleva tyyppi. Pyöreitä, pehmeitä pukkeja tulee vain joskus laukannoston ja raipan yhdistelmästä.
  
• Jetteri osaa hienosti tärkeitä peruskäskyjä: väistöt maastakäsin, peruutuksen, paikallaan seisomisen vapaana ja luoksetulon.
  
• Jetteri ei ihmettele, jos sen selässä kiipeilee tai liikkuu hassusti. Pystyn heiluttelemaan jalkojani ja käsiäni vapaasti selässä, ja voin kiipeillä istumaan vaikka Jetterin lautasen päälle istumaan tai satulan päälle seisomaan, ja lopuksi laskeudun pyllypulelta pitkin alas.. Jetteristä se on ihan ok.

MUTTA OLEN MYÖS JOUTUNUT TOTEAMAAN, ETTÄ...

• Jetteri on järkyttävän perso ruualle. Jos se tietää, että mulla on leipäpala kädessä, se seisoo huuli pitkällä ja onnistuu vain ninpin napin hillitsemään hamuiluyritykset. Jos nenän eteen sattuu mehevä ruohotukko tai heinäkasa, siitä on ihan pakko maistaa, vaikka Hellu suuttuisikin..
  
  
• Jetteri on liian pieni. Tai sitten minä olen liian pitkä. Hepan säkä 155 cm ja ratsastaja 177 cm, vähän kuin ponilla ratsastaisi.
  
  
• Jetteri on rikki. Sen vasen etujalka oli jo alkujaan huonossa hapessa, josta kertoivat rasituksesta syntyvät nestepussit. Kaksi kertaa hankoside on hajonnut ja parantunut kiitettävästi, mutta tarvitsee jatkuvaa ja huolellista kylmähoitoa.
  
  
• Koska Jetteri on rikki, sillä ei voi hypätä kuin harvoin miniesteitä, mikä on ERITTÄIN masentavaa.
• Jetteri on herkkä takajaloistaan, ja onkin antanut mulle kunnon potku-uhkauksia, jos olen kiskaissut takasen liian nopeasti jalan päälle puhdistettavaksi. Myös kengittäjältä  vaaditaan rauhallisia otteita.
  
  
• Jetteri on ottanut tavaksi naksuttaa hampaitaan yhteen ratsastaessa, erityisesti, kun sitä vaaditaan kantamaan itsensä. Ongelma saataisiin ainakin mun "tutkimusten" pohjalta poistumaan, jos ratsastaja pidettyä annettua tarpeeksi tasaisen käden.

Tässä tosin vain leikitään.

• Jetteri on ihan mulkku toisia hevosia kohtaan. Ihana Eemeli oli ainoa, joka sieti sitä ja sai omalla jäyhänjöröllä käytöksellään pitämään pennun kurissa. Muita hevosia Jetteri pomottaa julmasti. Esimerkiksi entisessä kodissaan Jetterin jalkavaivainen heppakaveri täytyi pitää eri tarhassaan, koska Jetteri paimensi sitä kuulemma koko ajan edellään. Ja Kamin Jetteri ehtikin toissakeväänä pureskella täysin rei'ille, en ole koskaan nähnyt niin haavaista hevosta. Rusinalle meinasi käydä samoin, joten jätettiin tarhakaveritestit lyhyeen.
  



Siis Jetteri kyllä tulee toimeen toisten heppojen kanssa, jos vain ruokaa riittää. Mutta jos ruoka loppuu edes hetkeksi, niin...... Eemeli, Kami ja Jetteri syksyllä 2011. 



• Jetteri on ratsastaessa herkkä, vähän itsepäinen ja keskittymisongelmainen, joista seuraa epävakaus ratsastaessa. Ja koska ratsastajakin on epävakaa, seuraa kauheaa hoppuilua ja jännittyneisyyttä.

• Jetteri kasvattaa paksunpaksun talvikarvan loimituksesta huolimatta. Jos vielä saisin kartutettua pojan loimisaldoa, voisin harkita pientä klippausta.
  
• Ratsastaessa Jetteri reagoi epävakaaseen käteen pakenemalla kuolaimen alle, eikä kanna itseään kunnolla, vaan auraa etupainoisena eteenpäin.

Vikoja on, mielestäni suhteellisen paljon. Mutta silti, se on mun oma ihana hevoseni. Ei täydellinen, vaan ihana.

Tasaisen muodon etsimistä

Mun ja Jetterin tämän hetken suurin "ongelma" tai toisin sanoen haaste, kehittämiskohde vai mikä sitten ikinä onkaan, on tasaisuus. Rentous, keskittyminen, jatkuvuus. 

"Ongelma" oli havaittavissa joku 2-3 viikkoa sitten, kun kentällä tuuppailut jäivät käyntipyörittelyihin kovan pohjan vuoksi. Kun sitten lumien tultua pääsi pellolla ja myöhemmin kentälläkin treenaileen, Jetteri oli kovin toispuoleinen, epävakaa hötkylä. Ja siis ratsastaja myös. Erityisesti ratsastaja.

Lähdin korjaamaan "ongelmaa" yrittämällä saada Jetteri vetreäksi, en siis väkisin väännellä Jetterin kaulaa rullalle. Matkalla tuli tehtyä virheitä; täyttä ex-ravuriravia ei saa juosta alta pois, mutta mun olisi pitänyt aluksi keskittyä enemmän rentoon eteenpäinpyrkimykseen ja taipumiseen, ei hitaan ja lyhyen askelen ratsastamiseen. Shit. Hyvä olla jälkiviisas.

No minä viisastuin huomaamattani, ja otin tasaisuuden etsinnän auksi piuhat eli jousto-chambonit. Koska oma käteni on ihan itsekin analysoituna liian epävakaa, Jetteri saa kaipaamaansa tasaista tukea ja vinkkiä piuhoista. Nyt olenkin ratsastanut viikossa 3-4 kertaa taivuttelureenin kentällä piuhoilla. Muina päivinä Jetteri on päässyt rauhalliselle tai vähemmän rauhalliselle maastolenkille, satulalla tai ilman, ja Jetterin vuokraaja on tehnyt omia juttujaan kentällä rennolla meiningillä.

Jetterin vinous on selvästi parantunut, kiitos ahkeran ympyröillä ratsastelun. Viimeisinä parina kertana en ole juurikaan tehnyt siirtymiä, vaan kiertänyt tasaisesti miljoona kertaa ympyrää ja laskien, miten pitkään Jetteri malttaa kulkea haluamassani taivutusasteessa ja tempossa. Haastavaa. 

Tänään pistin Jetterille jälleen piuhat, mutta annoin Jetterin yksin keskittyä kantamaan itsensä ja hakea tasapainon. Aluksi kiinnitin piuhat satulavyöhön mahan alle, mutta totesin, että Jetterin muoto menee liian etupainoiseksi ja rullalle. Piti vähän aikaa sovitella, mihin kohtaan piuhat kannattaisi oikeasti sijoittaa.

Mahan alle sijoitetut piuhat vetivät Jetteriä liian rullalle. Kuva otettu juuri piuhojen paikan vaihtamisen jälkeen..

Vähän paranee, vähän nousee ja käyttää ylälinjan lihaksia. Vinous vasemmalle näkyy melko selvästi, mut voi olla, että räpläsin piuhat sittenkin eri pituisiksi.

Sai vähän ihastelemisen aihettakin. Jetteri liikkui melko pitkiäkin pätkiä niin hienosti... Nämä kaikki kuvat on otettu vajaan viiden minuutin aikana juoksutuksen lopusta, joten ei tarvitse ihmetellä, että pistikö se heppansa juoksemaan koko ajan oikeaan kierrokseen.

Noh, laukka oli vielä aika raakaa. Voip olla, että laukassa piuha jarruttaa liikaa pään liikettä, ja Jetteri stressaa siitä. Mutta pidenteleekö muut ratsastajat heppojensa sivuohjia/piuhoja niitä juoksuttaessaan??

Osasyy on kyllä myös Jetterin innokkuudessa... :D

Selkälihakset töissä

Kai tuossa vähän edistystä on tapahtunut. Juoksuttaminen on hepan liikutuksen yks suht tärkeä osa-alue.

2013 kevät, ekoja kertoja liinassa piuhoilla

Lopputalvi 2013

Huomenna Jetterille tekisi hyvää rauhallinen käppäilypäivä venyttelyineen, kun kolme piuhapäivää takana. 

Ma 2.12.  - Kentällä piuhojen kanssa; taivuttelua, pohkeenväistöt pituushalkaisijalle, josta laukannosto

Ti - Reipas rälläilymaasto ilman satulaa

Ke - Vuokraajan päivä; Kentällä taivuttelua kaikissa askellajeissa ja siirtymiä

To - Vp

Pe - Vuokraajan päivä; Rento maastolenkki, kaikki askellajit kyllä juu.

La - Kentällä piuhojen kanssa; paljon ravin työstöä, vähän rauhallisia laukanvaihtoja käynnin kautta

Su - Kentällä piuhojen kanssa; kaikki askellajit tasaisesti läpi

Ma - Liinajuoksutus piuhojen kanssa

Tässä on siis piuhakuuri menossa, jota jatketaan vielä varmaan tää alkava viikko. Kun Jetteri tuntuu tän apuvälineen kanssa tasaiselta ja uskaltaa luottaa munkin käteeni vähän (se luottamus täytyy ansaita..), jätän ne pois. Onneksi keksin kiinnittää piuhat satulavyön sivuille, muuten seurauksena olisi varmaan ollut paha opittu virkkuukoukkumuoto.

Tyytyväinen Jetteri tallissa.

Uusi (väliaikainen) kylmäysjippo. Muovipussin sisään lunta ja pintelillä jalkaan. Toimii ihan ok, mutta voisi olla tehokkaampikin,

Mutta näin loppuyhteenvetona: ongelma on aina ratsastajassa, eli piuhat eivät maagisesti korjaa käsiäni. Tässäpä opetellaan ratsastamaan...

PS. Tajusin vasta näin jälkikäteen, että mulla ei ollu juoksutuksessa ollenkaan raippaa mukana. Hups. :D Ihan kuin sitä olisi muka tarvinnut.

Ehdin tässä välissä tehdä joululahjalistan.

Mitähän kaikkea tänne nyt kuuluukaan... Huh ku ei ole kerennyt koneelle istahtaa, muuten kuin hetkeksi Facebookiin.

Jetterillä on ihan huippu vuokraaja. Hän on pitänyt Jetteristä niin kovin hyvää huolta ja tänäänkin hän kävi tuossa räkäisessä räntäsateessa liikuttamassa ja paijailemassa Jetterin. Suklaapojan loputtoman huomiontarpeen tyydyttämisen lisäksi hän on myös ilahduttanut minua käärimällä pintelit valmiiksi ja jättänyt muutenkin kamat hyvään järjestykseen, ja ilmoitellut ihan itse pyytämättä kuulumisiaan. Ainoa miinus vain on, että mun ei tosiaankaan tarvitse juosta tallilla joka päivä... Vielä kun nyt Jetteri on noin kerran viikossa ollut ratsastustuntikäytössä nuorella neidillä, niin minun on "täytynyt raahautua" tallille vain kolme kertaa viikossa! :'( Lämmin kiitos hevoseni hoitajille ja liikuttajille.

Mut kyllä heppamotivaatio onkin sitten korkealla, kun on oma vuoro heppastaa. Vaikka nyt viimeiset pari viikkoa, tai itse asiassa koko kulunut marraskuu on ollut ratsastuskelien takia enimmäkseen ihan pyllystä, niin silti ratsastuksesta on saanut jotain irti. Valmennuksiin en oo oikein kerennyt, eikä niitä ole järjestettykään kotitallilla kentän huonon kunnon vuoksi. Oma istunta on sen sijaan varmaan menny ihan kiikun kaakun, en uskalla ees aatella... Jetteri on sen sijaan oppinut tässä kuukauden aikana oikein virallisesti uusia jekkuja.

Se, mitä minä pidän itse hienoimpana juttuna, on pysähdys tasajaloin. Ennen tätä hemmetin marraskuuta Jetteri pysähtyi jalat aina harallaan mikä mihinkin suuntaan, vaikka muka yritin kovasti ratsastaa hyvän aktiivisen käynnin ja koota sen. Mutta kun eilen jumppailin Jetteriä kivenkovalla kentällä käynnissä, niin kaikki pysähdykset tulivat niin nätisti tasajaloin tai ainakin Jetteri osasi välittömästi korjata ne pohkeesta. Jay!

Näyte.

Sen sijaan Jetteri on varsinkin viimeisinä parina viikkona ollut ihan lankkupökkelö eli jäykkä oikeaan kierrokseen. Ehkä kovalla kentällä ikuinen köpöttely teki tehtävänsä, kun läpiratsastuksia ei oikein voinut tehdä. Eilen oli sitten ihan nautinto ratsastaa pehmeällä kentällä, ja pistin vielä piuhat helpottamaan omien käsieni epävakautta. Jetteri oli ihan super, ja tuli taivuteltua kunnolla läpi. Tosi muikeasti kantoi itsensä ja taipui!

Loppupuolella otin vielä ihan kunnon ratsastustehtäväksi tuommoisen viereisessä kuviossa näkyvän systeemin, jota tehtiin muutama kerta molempiin suuntiin: Ensin hallitusti käynnissä pohkeenväistö uralta pituushalkaisijalle, jossa sitten suoristin Jetterin ja nostin vähän vuorotellen jommankumman laukan, ja työstin sitä hetken pääty-ympyrällä. Poika oli niin hyvin kuulolla, että noin kahdeksasta nostosta seitsemällä kerralla nousi haluttu laukka! Tämä on hyvä saavutus, sillä aiemmin Jetteri on nostanut urallakin usein oikeanpuoleisen laukan, vaikka kierros olisikin vasen. Istunta-avut oli kohdillaan?! :))

Seuraavaksi sekalaisia kuvia, mitä mun viime päiviin on kuulunut.

Orgaanisen kemian laboratoriotöitä.

Nuo kiteet ovat vesiliuoksessa olevaa sorbiinihappoa!

Pellolla koulutuuppausta ja parit maastoreissut

Oon niin iloinen, kun lunta tuli maahan. Jetterin häntä erään erittäin märän ja mutaisen päivän jälkeen.

Minä olen ehtinyt tehdä jo pitkän joululahjalistan Jetterin puolesta. Jetteri ei tosin itse ihan välttis tiedä, mitä se oikeasti tarvitsee (siis porkkana-, kaura- ja herkkuleipävuorien lisäksi), mutta minä arvelen että näille seuraaville voisi tulla käyttöä:

1. Talliloimi

Nykyään ja ennen oon käyttänyt Jetterillä tallissa tarvittaessa fleeceloimia, mutta kun talli on kylmä. Ja varmaan arvaatte, miltä näyttää fleecekangas, kun se on pyörinyt hevosen kanssa kakkakasoissa ja kusisessa turpeessa... :D

Esimerkiksi Horse Comfortin fleecevuorellinen talliloimi ois ihan budjetin sisällä,
vaan 42,90 €. Viljarshopista.. :))

2. Koulusatulavyö

Noh.. vanhaa kouluvyö on nähnyt elämää ainakin 4 vuoden ajalta, ja se on rispaantunut ja soljet ruosteessa, mutta ennen kaikkea sen päissä olevan vahvikepalat ovat alkaneet hangata Jetterin kyljistä karvaa pois. Korkea aika hankkia...

...tai vähän halvempi sellainen neonpreenista
35 €, Viljarshop.

...tosi luksus nahkainen Lutonin kouluvyö
122 €, Viljarshop...

3. Karvaromaani

No kaikilla on näitä, mutta Jetteri tarvitsisi sellaisen liian kaarevan satulansa alle. Aiemmin käytin patenttina lämpöpatjoja etupaneelien alla, mutta nykyään niiden käyttö tekee satulan etuosasta turhan ahtaan.  Seuraavaksi sitten uus satula.

 Premium lampaankarvaromaani memory foam -täytepaloilla, Viljar Shop. Tämä olisi niin hyvä, koska romaania voi tosiaan muokata täytepalojen avulla. Mutta hintakin on... 129 €.

4. Suora kuolain

Mun olisi pitänyt jo aikoja sittenhankkia ainakin kokeiltavaksi tämmönen kuolain. Jospa Jetterin suun mukeltaminen loppuisi lopullisesti, vaikka ratsastustaitojeni parantuminen ja remonttiturpiskin ovat auttaneet.

"Suora kuolain on vakaa kuolain jonka paine suussa kohdistuu lähinnä kieleen. Hevosen kieli on herkkä, mutta toisalta myös erittäin vahva lihas. Suora kuolain voi sopia hevoselle jolle tulee herkästi haavaumia esim. suupielien sisäpinnoille koska suora kuolain ei väännä suupieliä tai aiheuta kovin suurta painetta suupielien alueelle. (--) Jotkut hevoset taas ovat erittäin tyytyväisiä suoran kuolaimen kanssa sillä pitävät sen vakaudesta ja pehmeydestä. "

 - Viljar Shop

Jostain syystä kuva latautui hassun tummana. Koon 14,5 suora kuolain, 15 € Horze.

5. Kylmäyspatjat

Koska Jetterillä on vanha hankosidevamma, ja jalan karvat kärsivät jatkuvasta linimentistä, lumi on epäkäytännöllistä ja savi ei ole tarpeeksi tehokas.

Finntackin kylmäyskääreet 45 €, Horze.

y Mitään turhaa ei ollut listassa. En toivo itselleni mitään, toivottavasti ei edes suklaata ilmesty (ainakaan kovin paljoa) lahjapaketeista...

Ei saa kertoa Jetterille (koska se on sen verran höpö että varmasti arvelee Joulupukin olevan todella olemassa), mutta oikeasti se taidan olla minä, joka hankkii ja toimittaa nämä lahjat perille. Katotaan vaan, miten tän joulutontun budjetti kestää...