Jetterin jekut

Jetteri on ihan kauhea keppostelija. Varsinkin nyt syksyn aikana täällä opiskelijacityn lähellä asuessaan sen kujeilut ja hyväntuulisuus ovat kasvaneet ekspotentiaalisesti. Jetteri tykkää näpärätä huuulillaan kaikenlaisia tavaroita, mistä seuraa yleensä esineen tippuminen tai kaatuminen. Esimerkiksi ratsastaessa tauon aikana, kun vaikka juttelen kaverille Jetterin seistessä, se saattaa ottaa hampaillaan raipasta kiinni ja yrittää vetäistä sen mun kädestä. Raipan nykiminen on vielä hauskaa, mutta se tavaroiden tiputtelu!!!

Ennen alla olevien kuvien ottamista olin asetellut siististi viikatun fleeceloimen satulatelineen päälle odottamaan, kunnes olisimme olleet valmiita lähtemään kentälle. Loimitan Jetterin näillä tuulisilla nollakeleillä aina loppukäyntien ajaksi, ainakin jos on luvassa hikinen treeni.

"Hohoho se tippuu, se tippuu! Katotaan jos vielä sais sen lentämään oikein kunnolla...."

"Ups. Hellu näki..."

*hyräilyä*

Huoh!!! :D 

Jetterin mielestä kaikkea on niin hauskaa ja mielenkiintoista näprätä.  Harjasangon kaataminen on perinteinen bravuuri, ja siinä vaiheessa ei naurata, kun kaikki harjat leviävät mutalammikkoon... Tai kun hieno Stübbenin ökysatula mäjähtää telineestä betonilattialle. Tai suitset lentävät isossa kaaressa ruohikkoon! Joskus on pitänyt huokaista useammankin kerran, kun Jetteri on järjestänyt itselleen niin ahkerasti huvituksia. Toisaalta se on erittäin hyvä asia, että hevoseni ei ole "pystyynkuollut" tai opitusti avuton, vaan käyttää älyään ja luovuuttaan hyväksi keksiessään itselleen (ja omistajalle) mielenvirkettä. xPPPP 

Tällä viikolla olen ehtinyt käydä liikuttamassa Jetteriä vain kolmesti! Maanantaina se sai pitää ihan ansaitun vapaan, mutta tiistaina mun oli pakko vääntäytyä vesisateeseen ja tuuleen tuuppailemaan. Tuossa viime postauksessa en tainnut oikein tuoda kokemiani tunteita esille... ei ollut kovin suuri nautinto. Jetteri oli jäykkä ja jännittynyt, mutta kurakin roiskui niin, että ei ehkä ollut ylläri ettei turpa alhaalla kulkeminen ollut kaikkein mukavinta. Tuli kyllä hyviäkin hetkiä, ja mulla oli hyvää ratsastusseuraa.

Keskiviikkona Jetteri toimi tuntipollena tutun tytön ratsuna, mutta torstaina kerkesin vähän tuupatakin. Tosin tuli vähän kiire, etten jäisi pyörimään kentälle klo 19 tuntilaisten tielle. Ehdittiin Jetterin kanssa tehdä 40 minuutin hyvä ravitreeni. Taivuttelin oikein paljon poikaa ja harjoiteltiin hyvällä menestyksellä käynnissä sulkutaivutuksia diagonaalilla.

Tänään oli vähän erikoisempi heppapäivä, kun kerkesin käydä tallilla ennen koulun! Oli paljon mukavampi herätäkin puoli kasin maissa. Aloitin jälleen taivutteluilla käynnissä ja kevyessä ravissa. Pyrin keventämään mahdollisimman matalalle niin, etteivät jalat jännittyisi ollenkaan polvesta alaspäin. Näin syntyi vähän semmoinen olo, että Jetteri olisi kauhean iso ja massiivinen, ja mun oli helppo olla siellä selässä. Sitten vain treenattiin ympyrällä laukka-käyntisiirtymiä taivutus huolella säilyttäen. Onneksi kävin aamulla heppastaan, illalla nimittäin satoi ihan räkäisesti vettä!!

Utelias ponini