Unelmia toteuttaessa

Nyt ollaan sitä unelmaa toteuttamassa. Joskus, kauan sitten haaveilin, millaista elämää haluaisin elää. Nyt se on sellaista. Poikaystävä, hevonen, opiskelupaikka ja rahakas/mielekäs työ. Hommaa on vain niin paljon, että huh... Huh. :D Kun saa haaveen toteutettua, muuhun ei aikaa sitten välttämättä ole...

Höh kun tahtois kirjoittaa ja blogata, olisi niin paljon asiaa Jetterin höpsöydestä... Mut nytten kun ollut monta päivää putkeen töissä ja kirjoitellut erittäin ahkerasti laboratoriotöiden työselostuksia, niin ei oo kyllä kerennyt. xPPP

Huomasitte varmaan uuden bannerin ja pienet muutokset ulkoasussa? Jos haluatte, niin antakaa palautetta tuosta oikealta äänestämällä. Kiitos! :) --->
Alla vielä parit ratsastuskuvat, jotka kaverini Niina otti oman hyppelyhetkensä jälkeen. Jetteri oli kyllä onnessaan, kun sai leikkiä true esteratsua!!!

"Hihi!!

"OU JEA, Hellu hei, tää on menoa nyt!!!"

Jetteriä ärsytti kun en antanut kaasuttaa kunnolla.

Tinttipolo oli eksyttänyt itsensä vanhan lampun sisään. Onneksi se pääsi uloskin.

Se Eino-myrskykin tuli ja meni. Tallilla oli päivä ollut yhtä kaaosta. Joku heppa oli lähtenyt ratsastajan alta karkuun ja juossut tielle saakka, ja hyvä että pollet olivat aitalangoissa pysyneet. Siksi ne olikin otettu jo yden aikaan sisälle, vaikka yleensä ne otetaan vasta klo 17-19 välillä sisälle. 

Minä tupsahdin tallille tyytyväisenä ja tyhmänrohkeanakin, että jee nyt ratsastan Jetterin. Varoituksia kyllä tuli, että traktorinkatot ovat lennelleet. No me mentiin ilman satulaa tyhmänrohkeina kentälle ja ratsastettiin. Jetteri ei ole kulkenut vähänä aikaan niin hienosti kuin sinä iltana. Vau. Mikä keskittyminen, mikä kokoaminen, mitkä keskiaskellajit. Olin ihan hymy pyllyssä ja onnellisena heppani hienoudesta ja luottavaisuudesta!!!

 Lopuksi kuvia vielä tältä päivältä. Löysin kaurasangosta hiiren ja jumppasin Jetteriä kovalla kentällä käynnissä. Kun kyllästyttiin siihen (Jetteri oli kauheen hieno), niin mentiin maastoon töpsöttään.

Hiiren mielestä ulkona oli ihan liian kylmää, ja mun piti ravistaa se sitten pois ämpäristä. 

Jetteri oli ihan hirveän närkästynyt, kun puuhastelin vain jonkun hemmetin hiiren kanssa. Se kolisteli parhaansa mukaan tallissa ja kopsutteli ahkerasti kavioitaan, kunnes sitten tulin takaisin sen luokse. Kauhean hemmoteltu heppa!

Sitten herra oli niin tyytyväistä poikaa, kun hänen palvelijansa oli puunaamassa häntä... :P

Yliopisto-opiskelijan päivä

Kuljetin päivän verran kameraa mukanani. Tässä tulos!

7:20 Herätys. Ei pysty.

7:40 Pakko nousta, yyyyyh... Jetterin takia, Jetterin takia... Mulla alkaisi koulu vasta yhden maissa, joten kerkiäisin hyvin aamuyhdeksäksi tallille heppastamaan. Luksusta. Vaikka väsyttää ihan liikaaaaaaaaaaaaaaa.... 

8:00 Aamiaista: Perinteinen puuro, pakollinen kahvi ja ehdottomat rehut. Jalkoja särki pirusti edellisyönä, joten aloitin uudestaan magnesiumkuurin. Vitamiinipillereitä yritän muutenkin syödä.

8:30 Melkein pirteänä ja ihan spurgun näköisenä valmiina lähtöön!

8:20 Radio päälle ja... noh, ei kaasua pohjaan. Aamulla leijaili lumihöytyviä taivaalta ja tie oli vähän kohmeisen oloinen.

9:00 17 minuuttia ja 29 kilometriä myöhemmin. Autoin tallinomistajaa laittamaan heppoja ulos, ja menin sitten morjestamaan sitä mun karvapalloa.

"Huomenta Hellu!" Ihme ADHD-poni.

Jetterillä oli heti metkut mielessä,

"Hei tää ei käy! Et kyllä heti hylkää mua tänne ku koko yön seissy karsinassa ja säkin vasta tulit etkä oo antanu mulle ees YHTÄÄN leipää!!!"

10:12 Heppa valmis..

10:20 ...ja ratsaille. Totesin, että kenttä  oli yhtä kohmeinen kuin moottoritiekin, joten piti sitten hillitä itteni ja tyytyä käyntijumppailuun. Hiottiin Jetterin kanssa sitten sulkutaivutuksia lävistäjillä, sekä väistäteltiin takaosaa ympyrällä. Joku onnistunut käännös takaosan ympäri tehtiin myös! Vou, hieno Jetteri. Entäs sitten kolmikaarisella kiemurauralla ne pysähdykset! Ihan napsakasti tasajalkaa. 

Jetteri niin nätisti pyysi, niin otettiin sitten joku ravivolttikin.

11:00 Poika teki niin hyvää työtä, että jätin käyntijumpat siihen. Loimi heti niskaan (hassua kyllä, poika vähän hikistyi) ja talliin iskemään linimentit jalkaan ja paijailuja jakamaan.

11:30 Pistin Jetterin ulos vuorellisen sadeloimen kera. Putsasin vielä ennen cityynpäin lähtöä siivasin Jetterin karsinan ja lakaisin tallikäytävän huvin vuoksi. Tallihommat ovat mukavia.

Osa tallin hevosista. Jetterin tarha on kauimmaisena oikealla.

12:00 Kotona! :) Suhkuun ja eilistä kanawokkia pakollisten rehujen ja raejuuston kanssa mahaan. Ruokatauolla selasin seuraavia blogipostauksia:
http://leostranius.fi/2013/11/kotitalouksien-ja-kaupunkien-ruokahavikki-pienemmaksi/
http://jillanblogi.blogspot.fi/2013/11/suomenhevosori-shamaani.html
http://fityoutoo.fitfashion.fi/2013/11/12/relaa-vahan/

12:50 Vielä pitäisi keretä siivota keittiö ennen yli-opistolle lähtöä... ja meikata... o-ou.

13:07 Pyörän selkään ja meluntorjunnan laskuharjoitukset alkaisivat klo 13:15... 

Yliopistoaluetta

13:15 Noh, alamäkeen täysillä 1½ km enkä edes myöhästynyt! Ou jea olin ihan ylpeä. :D

14:25 Laskuharjoitukset päättyvät, ja napattiin työparini kanssa melunauhuri mukaan. Tarkoitus olisi nyt yöllä napsauttaa nauhuri päälle ja tarkastella sitten yöllisiä matalataajuisia äänenpainetasoja. Jännää? Hotkaisin kanssa banaanin ja proteiinipatukan välipalaksi.

15:00 Salille treenaamaan! Keskivartalon lihakset joutuivat kestämään 60 min mm. lankkuja, perus istumaannousuja painon kanssa,  kaikenmaailman kiertoliikkeitä jne. Tein 10-20 liikettä kerrallaan ja 3-4 sarjaa. Sarjojen välissä venyttelin jalkalihaksia ja yläkroppaa.

16:10 Vesipullo täyteen ja loppuverkaksi pyörällä ylämäkeä kotiinpäin.

"Edustuslook" :D

Matkalla kotiin

Hemmetti näitä ylämäkiä!

16:30 kotona. Matka kesti kuvaleikkien takia niin pitkään. Oli mielenkiintoista kokeilla pitkästä aikaa kuvata puolen minuutin valotusajalla liikennevirtaa. Sitten vain banaani poskeen ja vettä paaaljon. Aloitin epätoivoisena jatkamaan kaivosten ympäristövaikutuksista kertovaa esseetä... xP

17:20 Mulla on maailman ihanin mies ja vei mut illanpiristyksesi syömään yhteen lempipaikoistani. Tuosta poikasystävästä voisi kirjoittaa vaikka mitä, mutta taidan hillitä itteni... :))) <3

Nam. Mikä salaatti! Melkein parempaa kuin pizza. 

19:10 Kotona ja esseenkirjoitus jatkuuuuuu.... Kiinnostaako kuulla?

"Räjähdysainejäämistä siis liukenee veteen ammoniumnitraattia, eli typpihapon suolaa. Typpi on usein kasvien kasvun rajoittava tekijä, joten kun vesistöön vapautuu ylimääräistä typpeä, rehevöityminen alkaa. Pieneliöiden ylikierroksilla käyvän hajotustoiminnan vuoksi veteen voi syntyä happikato, josta seuraa usein kalakuolemia. Osasyyllinen hapettomaan alusveteen on myös usein veden korkea sulfaattipitoisuus, joka estää veden keväisen ja syksyisen täyskierron. Pohjavesiin syntynyt hapeton tila voi johtaa pohjasedimenttiin varastoituneiden ravinteiden liukenemisen veteen, jolloin syntyy todellinen rehevöitymiskierre. Tilaa kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi, ja on hyvin haasteellinen pysäyttää. Lisäksi lähivesiin voi syntyä muuta ravinnekuormaa, kuten kalsiumia tai fosforia, jotka ovat peräisin  rikastuskemikaalien jäämistä."  

Ite kirjoitettu! Ja 5 sivuu tätä, jotain jo osataan.

Kahvin ja jätskin voimalla!!!

22:00 JES! Essee valmis! Eikun lähetys opelle ja poikaystävän viereen nyhjäämään. Ja sitten blogia päivittämään.

Tosi piristävä elokuva.

00:40 Joo nyt pitää alkaa nukkumaan. Join liikaa kahvia.

Juoksutus on kivaa

Oli ihana pikkunen lösöloma, josta suurin osa ajasta kului jonkun hemmetin esseen parissa, jonka pitäsi käsitellä kaivosten (kavioiden) aiheuttamia ympäristöongelmia. Illalla sitten perhevierailujen jälkeen raahauduin muutaman tunnin ajaksi tallille. Se on ihan hirveän kumma juttu, että vaikka pitäisi tehdä nopsa pikaliikutuskeikka tallille, niin se aina venähtää ainakin puoli tuntia lisää. :D

Itse juoksuttamisessa ei mennyt kuin se puolituntinen alku- ja loppukävelyineen, mutta minusta on niin hauska jäädä tallissa silittelemään Jetteriä... ja kiusaamaan sitä...

Jetterillä oli ihan rajattoman tylsää omasta mielestään, niin annoin sille sitten vähän pohdiskeltavaa. Jetteri sai leikkiä piilosta. 

Sitten viimein päästiin kentälle tositoimiin. Jetteri totteli ravissa ja käynnissä hyvin, rentona ja aktiivisena, mut jessus sen laukan kanssa. Kun sanoin "laukka", äijä hyppää kunnon rodeopukin ja lähtee laukkaamaan täysillä... Siinäpä riittää vielä hiomista, että saa edustusmateriaalia. :D Tuossa alla aika kökkölaatuinen klippi ravista. Huomatkaa mun ahkera ehdollistetun vahvisteen käyttö: Jetteri on yhdistänyt hyvä-sanan positiiviseen mielialaan. Äänensävy tuo pojalle hyvän mielen ja ympyrän juokseminen on kivaa.

Ja sitten oli hyvä mieli. Jetteri on niin kauhean hassu. Kulutin vielä aikaa venyttelemällä Jetterin jalkoja ja putsaamalla märän satulan ja suitset. Tallilla oli niin mukavaa, että pääsin vasta iltayhdeksän jälkeen kotiin. 

Jetterin jekut

Jetteri on ihan kauhea keppostelija. Varsinkin nyt syksyn aikana täällä opiskelijacityn lähellä asuessaan sen kujeilut ja hyväntuulisuus ovat kasvaneet ekspotentiaalisesti. Jetteri tykkää näpärätä huuulillaan kaikenlaisia tavaroita, mistä seuraa yleensä esineen tippuminen tai kaatuminen. Esimerkiksi ratsastaessa tauon aikana, kun vaikka juttelen kaverille Jetterin seistessä, se saattaa ottaa hampaillaan raipasta kiinni ja yrittää vetäistä sen mun kädestä. Raipan nykiminen on vielä hauskaa, mutta se tavaroiden tiputtelu!!!

Ennen alla olevien kuvien ottamista olin asetellut siististi viikatun fleeceloimen satulatelineen päälle odottamaan, kunnes olisimme olleet valmiita lähtemään kentälle. Loimitan Jetterin näillä tuulisilla nollakeleillä aina loppukäyntien ajaksi, ainakin jos on luvassa hikinen treeni.

"Hohoho se tippuu, se tippuu! Katotaan jos vielä sais sen lentämään oikein kunnolla...."

"Ups. Hellu näki..."

*hyräilyä*

Huoh!!! :D 

Jetterin mielestä kaikkea on niin hauskaa ja mielenkiintoista näprätä.  Harjasangon kaataminen on perinteinen bravuuri, ja siinä vaiheessa ei naurata, kun kaikki harjat leviävät mutalammikkoon... Tai kun hieno Stübbenin ökysatula mäjähtää telineestä betonilattialle. Tai suitset lentävät isossa kaaressa ruohikkoon! Joskus on pitänyt huokaista useammankin kerran, kun Jetteri on järjestänyt itselleen niin ahkerasti huvituksia. Toisaalta se on erittäin hyvä asia, että hevoseni ei ole "pystyynkuollut" tai opitusti avuton, vaan käyttää älyään ja luovuuttaan hyväksi keksiessään itselleen (ja omistajalle) mielenvirkettä. xPPPP 

Tällä viikolla olen ehtinyt käydä liikuttamassa Jetteriä vain kolmesti! Maanantaina se sai pitää ihan ansaitun vapaan, mutta tiistaina mun oli pakko vääntäytyä vesisateeseen ja tuuleen tuuppailemaan. Tuossa viime postauksessa en tainnut oikein tuoda kokemiani tunteita esille... ei ollut kovin suuri nautinto. Jetteri oli jäykkä ja jännittynyt, mutta kurakin roiskui niin, että ei ehkä ollut ylläri ettei turpa alhaalla kulkeminen ollut kaikkein mukavinta. Tuli kyllä hyviäkin hetkiä, ja mulla oli hyvää ratsastusseuraa.

Keskiviikkona Jetteri toimi tuntipollena tutun tytön ratsuna, mutta torstaina kerkesin vähän tuupatakin. Tosin tuli vähän kiire, etten jäisi pyörimään kentälle klo 19 tuntilaisten tielle. Ehdittiin Jetterin kanssa tehdä 40 minuutin hyvä ravitreeni. Taivuttelin oikein paljon poikaa ja harjoiteltiin hyvällä menestyksellä käynnissä sulkutaivutuksia diagonaalilla.

Tänään oli vähän erikoisempi heppapäivä, kun kerkesin käydä tallilla ennen koulun! Oli paljon mukavampi herätäkin puoli kasin maissa. Aloitin jälleen taivutteluilla käynnissä ja kevyessä ravissa. Pyrin keventämään mahdollisimman matalalle niin, etteivät jalat jännittyisi ollenkaan polvesta alaspäin. Näin syntyi vähän semmoinen olo, että Jetteri olisi kauhean iso ja massiivinen, ja mun oli helppo olla siellä selässä. Sitten vain treenattiin ympyrällä laukka-käyntisiirtymiä taivutus huolella säilyttäen. Onneksi kävin aamulla heppastaan, illalla nimittäin satoi ihan räkäisesti vettä!!

Utelias ponini

Hevoshistoriaa

Tykkään täytellä kaikenlaisia kyselykaavakkeita, kai voi sanoa dramaattisesti että ihan rakastan sitä puuhaa. Esimerkiksi ystäväkirjojen täyttö on superhauskaa hommaa. Ja nyt kun löysin Lilla Adelheid-blogista kyselyn, mun oli ihan pakko kopsata se ja täyttää...

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin?

- Suomenhevosori Rusko, äitini nuoruuden "hoitoheppa".

                             

Ensimmäinen hevonen jolta putosin?

- Pv-tamma Hightlight

Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen?

- Öäää emmä muista... Olisiko ollut ihana pyöreä Barney-ruuna. Jänskätti ihan hitsisti.

Hevonen jota ikävöin eniten?

- Esa-Eemeli, perheemme hevonen vuosina 2006-20012. Ehkä olisi aika jo päästä yli surusta..

Hulluin hevonen jolla olen mennyt?

 - Noh nimi jätettäköön mainitsematta. Nuoren ja kokemattoman tytön käsissä kouluttamaton ja vahvaluonteinen lämminveriravuri voi muuttua aika vaaralliseksi. Jänskätti kyllä selässä, kun yritin vähän käydä kouluttelemassa sitä. Heppa kyttäsi koko ajan tilaisuutta ryöstää ja yritti hyppiä sitten pystyyn, kun pyysin menemään sille epämieluisaan suuntaan eli poispäin tallilta. Joskus vanhemmat ostavat liian heppoisesti halpoja ex-ravureita lapsilleen. Usein tarinoilla on onneksi onnellinen loppu. Tämänkin hepan elämä ja ratsastettavuus parantuivat 100-0, kun tytöllä ei riittänyt aika poikakaveriensa ja menojensa takia, ja hevonen siirtyi fiksulle harrasteratsastajalle, joka uskalsi hakea apua hevosensa koulutukseen. Eli tässäkin tapauksessa hevonen ei ole hullu, vaan ollut huonoissa käsissä.

Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut?

 - No pitää kyllä sanoa, että tilastoruuna Barney! Tämä pyöreä pieni ruuna on tehnyt pitkän uran tuntiratsuna, mutta jaksaa yhä kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti niin ensimmäisten raviaskeleiden ajan, kuin 80 cm:n esteradan läpi ja vaativien maastoesteiden yli. Barney on ihan huippu. Hitsi, kun vanhat kuvat ovat kadonneen vanhan läppärin syövereihin.

                                

Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut?

- Noh. Heppa josta en tykännyt yhtään... Ei semmosta taida olla. Kaikissa hevosissa on huonot ja hyvät puolensa, ja yleensä aina ne huonot puolet ovat ihmisen aiheuttamia (esim. ryöstely, pureminen). 

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä?

- Ikuisesti salainen haaveeni; päästä ratsastamaan Eemelillä vielä kerran... vielä joskus.. edes unessa.

Ensimmäinen lempiponi?

- Ladyn Pegasos! Ah, miten hieno, ärsyttävä ja opettavainen persoonak, ehdoton lempiheppani ratsastustunneilla kauan sitten... Levätköön rauhassa.

Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten?

- Rakkaat suokkipoikani Eemeli ja Jetteri. Eemeli opetti mulle hyvän heppatytön perusasenteen ja paljon rohkeutta seikkailla, juosta kovaa ja hypätä esteitä, mutta kaikkein eniten rohkeutta vaatia asioita sopivassa määrin. Hevonen on yksilö, jolta välttämättä ei voi vaatia sulkutaivtuksia laukassa mm. sen rakenteen takia, mutta se varmasti pystyy kantamaan itsensä tasapainossa. Asioita ei kuitenkaan voi pyytää väkisin, vaan uutta asiaa opetellessa tehtävä täytyy pilkkoa palasiin ja tarvittaessa helpottaa entisestään.


Kun Empun kanssa kasvatin luonnetta, Jetterin kanssa olen kantapään kautta oppinut ratsastuksen herkkyyttä ja pehmeyttä. Ohjiin ei saa jäädä roikkumaan, eikä niitä välttämättä tarvitse ollenkaan, jos vain osaa ratsastaa. Joskus enemmän on vähemmän, ja hevoselle annetaan vain yksittäisiä apuja. Olen myös oppinut (toivon mukaan) kantamaan huolella vastuuta hevosen hyvinvoinnista ja tekemään paljon, että hevoseni olisi terve.

Molemmat elämäni hevoset ovat myös opettaneet paljon siitä, millainen eläin hevonen on.

Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä?

- Mun tuleva oma hevonen Jetterin jälkeen. Semmonen superestetykki, joka on tarpeeksi lunki koulutreeniin ja tarpeeksi rohkea maastoesteille! ;)

Uusin hevostuttavuus?

- Tallille tuli muutama päivä sitten Eevi-niminen pv-tamma. En ole vielä ehtinyt tutustella!

Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni?

 - Embee. <33 Maailman ihanin Eemeli, ihan liikaa Eemeliä. Sen kanssa tuli hypättyä 90 cm radat niin kotona kuin kisoissakin, ja 110 cm oli korkein, mitä ylitettiin muutamia kertoja.

Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti?

- Jos miettii näitä viimeaikaisia... sanotaan puolen vuoden sisällä! Jetterin kanssa olen saanut suurimmat ahaa-elämykset valmennuksissa, esimerkiksi tuo viime kerran valmennus lokakuussa, jossa harjoiteltiin kovasti pohkeenväistöjä ja malttamista.

Hevonen jolta olen pudonnut pahiten?

- Puoliveriruuna Livingston. Mokoma pukitti mut alas vuosia sitten, se oli suuri pieni henkinen isku. Hemmetti, se tahallaan tiputti mut! :D Ei kuitenkaan sattunut pahemmin.

Mahtavia hetkiä, kiitos ikuisesti
Marikalle ja Kamille.

Yritteliäinen hevonen jolla olen mennyt?

 - Marikan ihana Kami. Siitä pitivät kaikki, se oli aina niin kiltti ja nöyrä. Siinä oli kyllä tulinenkin puoli. Varsinkin ensimmäisenä kesänä Kamin kanssa piti olla välillä vähän varovainen, kun e saattoi suutahtaa, kun ei kiinnostanut tehdä töitä. Viimeisinä vuosina musta pikku ruuna oli mitä hienoin, herkin ja taitavin este- ja kouluratsu. Marika saa olla ikuisesti ylpeä, kun onnistui kouluttamaan pikku tuitusta noin kiltin ja yritteliään hevosen.

Hauskin hevonen jolla olen mennyt?

- Kaikki ponit. Tuntuu kuin istuisi leluhevosen päällä, kun itse olen niin pitkä!

Ra-Pe Nekku

Hevonen jolla on ihanimmat askeleet?

- Jetteri!

Pienin hevonen/poni jolla olen mennyt?

- Emt... Pekka-poni alias Ladyn Pegasos on ollut pienimpiä, joilla olen ihan kunnolla ratsastanut. Säkä oli varmaan 130-140 cm:n välillä.

Näin pienillä poneilla ei oikein voi ratsastaa näin isot ihmiset.
Usvametsän Sade vuonna 2011, kävin vähän aikaa naureksimassa selässä.

Suurin hevonen jolla olen ratsastanut?

- Ööö... Oisko tuo puoliveriruuna Livingston eli Viljo tai Walar, "Vallu".

Vallun kanssa tunnilla loppukesästä 2013

Itsepäisin hevonen jolla olen ratsastanut?

- Eemeli. Lol, mikä junttura. Joskus oli niitä ratsastuksia, että koko tunti tai ainakin 80 % keskusteltiin siitä, voiko oikeaan kierrokseen ympyrällä taipua lainkaan.

Hevonen jonka haluaisin omaksi?

- Joku komea suomenhevonen, erikoisvärinen, kuten kimo, myös musta tai tummanrautias olisi ihana. Suurikokoinen, suuriliikkeinen. Esimerkiksi Silvolan Elmeri olisi oikea haaveideni hevonen.

Elämäni tärkein hevonen?

- Eemeli ja Jetteri. <3

***

Tällaista tänään.

Aamu meni orgaanisen kemian tehtäviä tehdessä, seuraavaksi lähden kipittämään koululle kemiallisen ympäristötieteen labroihin. Määritämme kloorifenoleja, ihmisen terveydele vaarallisia ympäristömyrrkyjä vanhaa sahaa ympäröivästä maaperästä. Jännää.

Eilen kävin ratsastamassa Jetteriä, tehtiin vähän sulkuja lävistäjällä ja taivuteltiin kentällä. Ratsastuspohja oli kuin yksi valtava kuralammikko!!!

Nää pintelit olivat, siis OLIVAT ennen siniset. Semmoiset kirkkaan syvänsiniset.

Uusi kännykkä ja uusi taustakuva, jee :) Kiitos poikaystävälle synttärilahjasta.