Hevosenomistajan täytyy tehdä, mitä hevosenomistajan täytyy.

Jos täytyy valita sosiaalinen elämä (Fb lasketaan mukaan), bloggaus, opiskelu, työnhaku, kotityöt tai hevonen, järjestys on seuraava:

1. Hevonen

2. Pakolliset opiskelut

3. Työnhaku

Ja sitten taitaa vasta tulla nuo muut mukavat jutut, kuten esim. social life..... Ai niin pitäis varmaan saada puhtaita astioitakin. Ja käydä taas kaupassa. Ei ihme, kun en ole ehtinyt  kirjoittaa. Nytkin pitäisi oikeasti lukea solubiologian tenttiin, mutta nyt vähän nautiskelen ja tilitän tästä hevosenomistajan elämästä.  

Hyviä uutisia, olen löytänyt vuokraajan! Oikein ihana ihminen, joka pitää Jetteristä huolen. Vähän helpottaa mun elämää, kun kerkeää vähän käydäkin jossain, erityisesti töissä! Karu totuus, raha ei sada taivaalta... Vielä kyllä rahat riittää, mutta nyt kun pitäisi saada joku värikäs paita syksyyn, niin lähden kyllä kirpparille enkä H&M:lle. Kävin tänään työhaastattelussa, sitten vain pidetään peukkuja. :) Ja voi hyvänen aika noiden työhakemuksien määrää. On sitä lähetelty ansioluetteloita joka suuntaan... Jospa vaan saisin työn, niin pystyisin todellakin jatkamaan tätä unelmassa elämistä. Pystyisin pitämään Jetterin täällä luonani "ikuisesti"... Mutta pirusti se vaatii töitä. Ja aikaa.

Tallilla olen käynyt rymyämässä 5-6 krt viikossa (toivottavasti/epätoivottavasti heppapäivät jäisivät 4-5 krt/vko), ja Jetterille on jäänyt yksi virallinen vp per viikko. Tuossa vähän meidän "hienoa treenisuunnitelmaa" kuluneelta viikolta:

TI (1.10.) - Terhin valmennus; neliöharjoitusta

KE - Vuokraajan päivä; kevyt tunnin ratsastus

TO - Koulutreeni ilman satulaa; taivuttelua ja laukka-avot

PE - Ratsastustunti; kevyttä ravailua

LA - Vp

SU - Koulutreeni; taivuttelua, laukannostot suorilta

MA - Terhin valmennus; käyntipohkeenväistö ja laukannostot

TI - Kävelyä tiellä ½ tuntia + maastakäsittely

KE - Vuokraajan päivä

Viikkoon on keskimäärin mahtunut 3 kunnon ratsastusta, nyt tässä kuluneena viikkona 4 hikistä treenikertaa valmennusten lyhyen välin vuoksi. Muut Jetterin liikutukset ovat sitten olleet yleensä tapahtuneet ratsastustunnilla tai vuokraajan toimesta, tai sitten olen itse hömpsötellyt sopivan aivottomana maastossa.

Tosiaan olen käynyt Terhi Vartiaisen valmennuksissa peräti kahdesti viime postauksen jälkeen. Tää on melkein joku ennätys mulle, kuukauden sisällä olen ollut neljässä valkassa... Wouu. Viimeisimmälle kerralle sain valokuvaajankin, yli-opistolta koulukaverini Niinan. 

Kiitos kuvista hänelle! Nämä ovat kultaakin kalliimpia.

Teemana olivat laukannostot pohkeenväistöä apuna käyttäen. Verkkailin Jetteriä ravissa taivutellen sitä reippaasti, sillä jäykkyydestä ja "livistämisestä" on tullut Terhiltä paljon palautetta. Varsinkin toissavalkassa piti tehdä kovasti töitä, jotta saisi Jetterin rehdisti sekä asettumaan että taipumaan rehdisti koko rungostaan, eikä ainoastaan "tiputtamaan toista suupieltä maata kohti". Myös suoruudesta on tullut palautetta, ja nytten laukkakaan ei ollut niin toispuoleinen. Onko huono ratsastaja, kun ei itse huomaa tuollaisia?

Itse ensimmäinen pääharjoitus oli viereisen kuvan mukainen. Loiva kiemura ratsastettiin käyntipohkeenväistössä, suoristettiin, ja väistätettiin takaisin uralle. Myöhemmin otettiin myös tuo kuvassa näkyvä laukkavoltti kohti uraa. Tehtävä oli juuri kuin tehty meille, tai ainakin Jetterille ihan sen kiusaksi... siltä vaadittiin valtavasti keskittymistä ihan pelkästään siihen, että se malttaisi rauhassa asetella jalkansa sievästi ristiin. Koko ajan piti tehdä puolipidätteitä, välillä nypätä kovaakin. Siinä taas yksi kehittämisen kohde, miten hidastaa yhtä aikaa aktiivisesti, tehokkaasti ja istunnalla... Jos Jetteri sen sijaan olisi saanut itse päättää, se olisi varmasti laukkaillut korvat pystyssä kenttää ympäri ihan innoissaan. Sain siis olla huolellinen myös laukkavoltilla taivuttamisesta. :D Laukasta siirtymät käyntiin olivat ihan omaa ö-luokkaansa. Voi jestas... 

Mikä lie välivoltti

Laukkavoltti

"Äääää onko pakkooo.. okei, joo joo, kyllä mä yritän..."

Toinen tehtävä oli tavallaan paljon helpompi (Jetterille). Käynnissä oikaistiin kentän päästä pitkälle sivulle reippaasti uran sisäpuolelle, josta sitten tehtiin käyntiväistö uralle ja nostettiin laukka. Siis laukkaa ja vieläpä suoralla! Ou jee.

Olimme kuitenkin (Jetterin mielestä) liian hyviä, saatiin sapiskaa hätäillyistä laukannostoista... öhöhö. :D Jetteri hoksasi liian nopeasti, milloin laukan saa nostaa, ja uralla se oli singahtamassa eteenpäin turhan lennokkaasti ilman lupia ja koko pohkeenväistö-laukannosto idea vähän mureni. Nostelin sitten laukkoja uran sisäpuolelta vähän aikaisemmin, mutta asiallisemmin. Saatiin kommentiksi "hyvä raami laukassa". Ja mun epäröivästä istunnasta huolimatta Jetteri nautti ja liikkui hienosti, edes hetkiä.

Jetterin ilme!! :>

 

Mulla on ihan epäuskoinen hymy, että miten se voi näin hyvin mennä, vaikka ite ei osaakaan.

Ja sitten laukan työstämisen jälkeen siirryttiin hyvän mielen loppuraveihin. 

Taipuu!

Asettuu!

 Nyt on otettu syyniin Jetterin ongelmakohtia, suoruutta, taipuisuutta ja myös tuollaista yleistä keskittymiskykyä sekä rentoutta. Jetteristä on tullut huomattavasti tasaisempi ratsastaa, kuin kesällä. Ah, ihanaa. Ai niin, jäbä osaa tehdä pysähdyksenkin tasajaloin, minä opetin iha ite! :) Sitten vielä petrataan siirtymät, erityisesti laukka-käynti pehmeiksi ja sujuviksi sekä laitetaan ratsastajan istuntaa kuosiin. Siinä on tavoitetta. Jetteri on oppinut hyvin kotiläksynsä, pitäs antaa sille papukaijamerkki.

Tämän ylläolevan kuvan nappasin viime sunnuntai-iltana joskus... klo 21.. tai 22... kuitenkin lievästi sanottuna "aika väsyneenä".

Hevosenomistajan täytyy tehdä, mitä hevosenomistajan täytyy. Tässä tapauksessa se tarkoitti lähtemistä tallille illalla iltaysin maissa, kun takana oli pitkä työpäivä ja toinen samanmoinen edellisenä päivänä. Heppa piti verrytellä kunnolla seuraavan päivän valkkaa varten ja putsata kamat. Kotona olin lähellä puoltayötä ja kotihommat tehtyäni nukuin muutaman tunnin ennen kouluunlähtöä ja valmennusta. Painuin iltakasilta nukkumaan, ja seuraavana päivänä päästyäni koulusta iltakuudelta lähdin taas tallille, vaikka olisi ollut niin kauheen kiva lösähtää sohvalle murun viereen katsomaan jotain siistiä leffaa. Tai edes vaikka lukemaan solubilsaa. 

Mutta Jetteri... Tuo kuvan ilme kertoo kaiken. Rakkaan hevoseni loputon innostus, ihastus ja iloisuus antavat minulle niin valtavan paljon. Minä elän unelmaa, ja teen kaikkeni sen eteen, mitä tahansa se sitten viekin.