Kovia valintoja ja pysähdyksiä laukasta

 Kohta mulla on takana kaksi kuukautta sellaista todellista hevosen omistamista. On se välillä vähän raadollista. 

• Jos tekee mieli ostaa uusi, ihanan lämmin ja hehkuvan punainen paita syksyyn, niin EI. Samalla summalla saisi kustannettua yhden valmennuksen tai pariksi päiväksi ruokaa jääkaappiin.
  
• Entä jos ostaisi paidan kirpputorilta? EI, koska sillä hinnalla saa koulusta hyvän ja superterveellisen lounaan.
  
• Jos tekisi mieli jotain makeaa? Irtokarkkia (vaniljafudge❤) tai ihanaa leipäjuustoa (kannattaa käyttää mikrossa) tai vaikka edes jotain hyvää illanistujaisjuomaa? EI. Niillä rahoilla kustantaisi yhden tallireissun bensat tai ainakin osan niistä.
  
• Entäs jos kännykän näppäimet ovat jo niin kuluneet, että tekstarin naputtelu sattuu sormiin? Vielä jos hankkisi sellainen hieno kosketusnäytöllinen, kuten kaikilla. EI, koska siihen lohkeaisi liian iso osa tallivuokraan tarkoitetusta rahasta. Sitä paitsi, sellainen kosketusnnäyttölörpykkä menisi mun käsissä heti rikki, varsinkin talliolosuhteissa.

Eli ei, ei ei. Tekisi mieli ja tarvitsisikin vähän niin paljon kaikkea. Mutta ei auta, elämässä täytyy tehdä kovia valintoja välillä.

No okei, ostin minä sentään kunnon talvikengät ja vieläpä sellaiset silmää miellyttävät. Aivan ihanat ruskeat bootsit. :) No sinnepä meni 70 € ja täällä sitten kärvistellään ja kituutellaan.

Marco Tozzin kengät iik! Ei ihan samanlaiset, hyvin samanoloiset tosin. Kuva: www.zalando.fi

Sitten sellainen toinen kylmä tosiasia penninvenyttelyn lisäksi. Kuvittele tilanne: Olet herännyt aamulla klo 5:00, ollut töissä klo 6-10 ja polkenut siitä räntäsateessa ja tuli perseen alla koululle ah-niin-melkein-mielenkiintoiselle orgaanisen kemian luennoille. Vähän liian pitkän koulupäivän jälkeen poljet hämärtyvässä ja sateisessa illassa kämpälle, ja kokkaat viimeisilläsi voimillasi ruokaa. On VALTAVA nälkä ja syöt ihan liikaa. Väsymys iskee ja tekisi mieli vain kuolla sohvanpohjalle. Ja tallille pitäisi vielä jaksaa. Ja sen jälkeen odottaa vielä esseenkirjoitus ja laskuharjoitusten tekeminen.

Eli hevosenomistaminen on perseestä?? No ei oo. Mutta se on mun mielestä todella sitovaa ja vaativaa, ja lisäksi se ratsastaminen on kallis harrastus kokonaisuudessaan. Hevosenomistajalla on valtava vastuu otuksensa hyvinvoinnista.

Mutta jatketaan heppatytön raskasta tarinaa. Hän nappaa autonavaimet, pistää auton radion päälle ja kuuntelee hyvää musaa matkalla tallille. Siellä odottaa maailman suloisimman näköinen pikku heppa, jolla on suklaanruskea karva, pörröinen harja ja eloisat silmät.  
Se pelastaa heppatytön päivän aivan täydellisesti. 
Kaikki muu katoaa, aivot nollautuu ja on vain tyttö ja hevonen omassa maailmassaan.

Jetterin kanssa maastoreissulla reilu viikko sitten. Pellolla oli joutsenia!

Ja kun vielä itse ratsastus sujuisi hyvin, toivoin. Ja ratsastus on aina onnistunut, kun sekä ratsastaja oppivat jotain uutta, edes vähän. Toinen määritelmä onnistuneelle ratsastukselle on yleinen rentous, aktiivisuus ja yhteistö. Hyvä mieli.

Jetteri ainakin oppi jotain, ja minä huomasin uusia kehityskohteita meissä molemmissa. Ajattelin ennen ratsastusta, että ratsastan niin pehmeällä tuntumalla, että käteni eivät tulisi kipeiksi huolimatta käsineiden puuttumisesta.

Aloittelin taivuttelemalla Jetteriä ensin käynnissä, sitten kevyessä ravissa volteilla ja ympyröillä. Sitten siirryttiin varsinaisiin tehtäviin.

1. Pääty-ympyrä harjoitusravissa, ja leveyshalkaisijalle ja päätyyn pysähdykset suoraan ravista. Keskityin huolella taivuttamiseen, nopeisiin ja rentoihin reaktioihin ja pysähdyksiin tasa-jaloin. Jos Jetteri yhtään tuntui livistävän pohkeiden välistä, ratsastin useamman voltin peräkkäin, jotta sain sen tasapainoon. 

Pysähdystä varten valmistelin Jetterin pienellä puolipidätteellä, jonka jälkeen kokosin askeleen pelkällä istunnalla (hemmetti kun sattui vatsalihaksiin, kiitos edellispäivän kuntosalitreenin). Itse pysähdykseen tarvitsi sitten vain pidätteen ohjasta ja "sykäyksen" istunnalla. Jos Jetteri jäi hiipimään eteenpäin, otin napakamman pidätteen uudelleen istuntaa ja ohjaa käyttäen. Pysähdyksessä välittömästi tarkastin, että jalat (varsinkin takaset) ovat nätisti tasan, ja korjasin tarvittaessa naputtamalla raipalla väärässä paikassa olevaa jalkaa. Palkinnoksi annoin aina Jetterin seistä ihan rauhassa useamman sekunnin, ja lähdimme siitä pehmeästi ja rennosti liikkeelle.

Jetteri on melko nopeasti oppinut asettelemaan itse jalat oikeisiin paikkoihin, ja välillä jo tulee todella hyviä tasajaloin pysähdyksiä. Jostain syystä aina viimeinen stoppi selästä laskeutumista varten on aina tosi hyvä ihan ilman erityistä kokoamista. :D Tosin vielä, esimerkiksi eilen, ainakin puolet pysähdyksistä jouduin korjaamaan. Usein kyllä riitti, että vilkaisin vain takasia, Jetteri tajusi jo pelkästään siitä, että nyt pitää korjata jalat paikoilleen...Peili helpottaisi paljon pysähdysharjoittelua, mutta ulkokentällä on pakko soveltaa.

Olen kysellyt ihmisiltä ja netistäkin katsellut ohjeita ja vinkkejä nätteihin, tasajaloin suoritettuihin pysähdyksiin. Mitä siihen tarvitaan? Aktiivisuus, huolellinen kokoaminen, peräänanto, hyvin kuuliainen ja herkkä hevonen. Tätä harjoitellaan. Raippa on toiminut apuvälineenä melko hyvin Jetterin opettamisessa, mutta en sitten tiedä, toimiiko mun taktiikka pidemmän päälle. Hevosenhan pitäisi oppia pysähtymään suoraan tasajaloille, eikä vain siirrellä jalat oikeille paikoille harajalkastopista. :( Hei tästä saa antaa mulle vinkkejä!

2. Sama laukassa, tällä kertaa vain keskiympyrä laukassa, josta pysähdykset uralle (aita tukena hidastamassa).

Laukkapysähdyksessä käytin apuna laukkavoltteja. Kun lähdin pysähdyksestä liikkeelle, aloitin käynnissä. Vasta kun Jetteri malttoi ottaa rauhassa askeleen kerrallaan ja taipua aidosti, annoin sille pehmein avuin luvan nostaa laukan. Puolikas ympyrä mentiin vähän isommalla askeleella, josta siirryin ratsastamaan voltille, jolla ehdin rauhassa koota laukan äärimmilleen, Keskityin laatuun yhtä paljon kuin ravitehtävässä, eli ratsastin tarvittaessa useampia laukkavoltteja, jotta se sisäpohje menisi läpi. Kun Jetteri taipui rehdisti, pienensin ympyrän voltiksi, jolla aloin koota laukkaa rauhassa voimakkaalla istunnalla ja puolipidätteillä. Samalla pienensin volttia koko ajan, ja muutama metri ennen pysähdystä tein jälleen puolipidätteen otin istunnan "kiinni" ja tein pidätteen. Jetteri hidasti oikeastaan joka kerta (!!!!) suoraan rauhalliseen käyntiin, hihii. Mut kun sen piti siis pysähtyä? Hidastin sitten vähän niinkuin erikseen pysähdykseen. Siinä on sitten lisää hiomista vielä, mutta ei kaikkea kerralla. Jetterin kanssa panostan enemmän laatuun kuin tarkkuuteen. Mielummin rento laukka-käyntisiirtymä peräänannossa kuin suustarevitty suora pysähdys.

3. Lopputuloksena oli hevonen, joka tuntui aivan erilaiselta kuin tiistai-iltana pellolla kaahaillut puusuinen taliaivo. Asiaan tietty varmasti vaikutti ratsastajan eri asenne... Huolellinen yksityiskohtiin keskittyminen ja tehtävien asteittainen vaikeuttaminen. Kun viimeisenä verkkatehtävänä ratsastin voltit taivuttaen kevyessä ravissa ja jatkoin uralla harjoitusravin kautta käyntiin, siirtymät olivat todella kevyitä ja pehmeitä.Ei merkkiäkään kiihtymyksestä, eikä mun tarvinnut oikeastaan tehdä edes puolipidätteitä ohjalla. Pelkkä istunta riitti mitä hienoimpaan suoritukseen.

Tosin, volttityöskentely ei sitten mennyt niin hyvin. Jetteri tuntui oikealle ihan toispuoleiselta, ei astunut oikealla takasella alle ja heitti vaan takaosaa ulos. Yritin korjata asiaa rauhallisessa hengessä asettamalla ulospäin ja ratsastamalla Jetteriä muutenkin ulko-ohjan tuelle. Huolellisella ulkoapujen työskentelyllä sain Jetterin ainakin hetkiä tasapainoon, mutta töitä se vaati... ensi treenikerralla tehdäänkin sitten sulku- ja vastataivutuksia.

Tyytyväinen Jetteri treenin jälkeen. Mahavyöt kiikkuu vielä auki solmimatta

Ja aina, kun tallilta pääsee kotiin, on levännyt olo. Stressi on hetkeksi kadonnut, ja mielessä on vielä kuva eloisista ruskeista silmistä. Oman hevosen eteen tekee kyllä aika paljon ja melkein mitä vain. Mutta sitähän sanotaan, että heppatytöt ovat ihan hulluja... :D

Lyhyesti

Lempihevosesi/ponisi: Jetteri!!

Tasosi: HeB-A, re 70~90 cm

Eemeli 2010

Korkein mitä oot hypänny: 110 cm, 90 ratana

Kuinka monta kertaa oot tippunut: Parikymmentä

Keiltä oot tippunut: sh-r Esa-Eemeli, poni-r Ladyn Pegasos, pv-t Miss Saigon, pv-r Livingston, pv-t Highlight, ehkä myös Jetteri.. en muista

Keneltä tipuit pahiten: Livingstonilta alias Viljolta. Hemmetti mikä pukki, ratsastaja lensi kuin tykin suusta ammuttuna.

Montako kertaa viikossa käyt ratsastamassa: 5-6 kertaa

Montako ruusuketta sinulla on: 6, kiitos Eemelin. <3

Lempilajisi ratsastuksessa: Esteet (ai miten niin tää on kouluratsastuspainotteinen blogi)

Kävin tänään Jetterin kanssa pellolla ratsastelemassa. Se hyvä puoli lumesta on, että noilla valtavilal pelloilla saa pistellä menemään niin haipakkaa kuin lystää. Minä olin kuitenkin Jetterille vähän häijy, ja me harjoittelimme vain ympyrätaivutuksia harjoitusravissa ja laukan kokoamista... :D Mut hei, oli kyllä hieno!! Ylihuomenna olisi valkka, pidetään peukkuja, että kenttä on ratsastuskunnossa.

Ravin pompottamista ilman satulaa

Oho. Tuli lunta.

Onneksi juuri torstai-aamuna Jetteri sai tallin kengittäjän toimesta kunnon ratsukengät hokkeineen jalkaan. Sitten ehdinkin tehdä taivuttelu/siirtymätreeniä, kunnes lauantaina tuli lumimyrsky. Hyvä ajoitus. Perjantaina pompoteltiinkin varoen kentän lumi-mutamössössä ja pidettiin sormia ristissä, ettei lennetä nurin. Käynti oli vähän tönkköstä, mut ravissa ja laukassa tilsat lenteli pois kavioista. Vapaamielisen koulutreenin teeman olivat laukkasiirtymät suorilla teillä. 

Vasen laukka oli jostain syystä hakusessa, joten sitten tehtiinkin vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella laukannostoja toisensa perään. Rennosta ja nopeasta laukannostosta palkitsin Jetteriä antamalla sen laukata ympyrällisen vapaasti  kevyessä istunnassa, ja kyllä pojan korvat nousivatkin höröön. :) Torstaina oli ollut vähän huonommin sujunut treeni, molemmat olimme yhtä mulkkuja toisillemme.. xP 

Jetteri oli kiireinen ja jäykkä, ja tuntui vain heittävän kaarevilla teillä takaosaa ulos. Noo, sitten mentiin sulkutaivutusta ympyrällä, ensin käynnissä kunnolla läpi ja sitten ravissa, ja joka ympyrälle pysähdykset tasajaloin. Kuitenkin Jetteri suli vasta kahdesikkoharjoituksen jälkeen, jossa pysäytin Jetterin aina ymypröiden risteyskohtaan. Sen jälkeen nostelin käynnistä laukkoja pituushalkaisijalla, ja poika kulki niin tasaisesti ja istunta-apuja kuunnellen. Uskomatonta. Mitähän tuli tehtyä oikein?

Tänään oli vuokraajan päivä, mutta maastoreissun lisäksi kävin kuitenkin myös ite katsomassa Jetteriä perheen kanssa. Oli ollut pikkusiskoilla ja äidillä ikävä. Jetteri voi kaikenkaikkiaan hyvin. Se oli rauhallinen ja hyväntuulinen hoitaessa, ja tuli tarhan portille vastaan. Poika on kyllä hyvin viihtynyt täällä opiskelijacityssä, ei voinut äitikään väittää vastaan. 

Nämä postauksen kuvat on otettu tänään ja eilen iltapäivällä. Harjailun ja Jetterin paijailun jälkeen käytiin kentällä pyörimässä, minä vedin muutaman verryttelykierroksen ravia epätasaisella pohjalla, ja päästin pikkusiskoni Jossun ja serkkumme selkään. Kenttä on kyllä vähän kökkökunnossa, mutta ei onneksi sentään kivikova. Huomenna olisi ihana lähteä pellolle rälläämään. Jetteri on varmasti samaa mieltä.

Jetteri kulkee ylivoimaisesti parhaiten niinä hetkinä, kun olen saanut ratsastettua sisäpohkeen läpi, se liikkuu pohkeiden ja molempien ohjien välissä rentona, ja minä pompotan ravia antaen vain pieniä, yksittäisiä apuja hellittäen paineen välittömästi pyynnön jälkeen.

Päästäisiinpä pian treenaamaan taas oikein kunnolla... :)) Jetteri osaa jo.

Voimavara arjessa

Kouluvalmennuksesta, siihen valmistautumisesta ja siitä toipumiseen tarvittiin keskiviikkoilta murun kainalossa, ennen kuin olin taas iskussa. Mukana oli tietenkin työhaastattelu työpaikkaa varten, hygieniapassin suoritus ja muutama ärsyttävä pakollinen laskuharjoitus. Ööögh. Torstaina väänsin itseni tallille, ja viihdyin siellä sitten vähän liian hyvin.

Rakensin kentälle pienen estesarjan (jos niitä esteiksi voi kutsua), puomi - 3 m - ristikko - 12 m - ristikko. Korkeus oli hurja 30 cm! Ahahaha en kestä... Mutta Jetteri tykkäsi. Se oli heti alkuraveista saakka menossa tavallista enemmän, ja laukkaa tarjottiin turhan auliisti. :D 

Ennen varsinaisia estehyppyjä teinkin sitten siirtymätreeniä: pitkille sivuille harjoitusravista muutaman askelen käyntisiirtymät, ja päätyihin laukkaympyrät huolellisilla siirtymillä. Sitten päästin Jetterin tekemään sitä, mistä se haaveilee unissaan; kenttäratsun urasta, tällä kertaa harjoittelemaan rataesteosuutta. Vitsi miten se syttyi, kun edes nousi kevyeen istuntaan: "Nyt mennään ou jee!"

Lopuksi hömpättiin eteen-alas ja tehtiin pitkät loppukäynnit. Onneksi myös venyttelin Jetteriä, ettei se päässyt jumahtamaan perjantain pakollisen vapaapäivän vuoksi. Hemmetin koulu, mulla meni aamun heppasteluhetki ohi, kun väänsin analyyttisen kemian laskuja ja päntin hätäpäissäni solubiologiaa. Kunpa tentti edes menisi läpi xP

Tänään sai huokaista helpotuksesta. Höhöö mä sain sen työpaikan! Ja mulla oli niin mukava heppastelupäivä ystäväni Emman kanssa. Itse ratsastelin Jetteriä läpi ympyröillä ja tein siirtymiä, jonka jälkeen Emma joutui tai pääsi harjoittelemaan hallittuja siirtymiä. Hei lämmin ja suuri kiitos kaikista ratsastelukuvista Emmalle! 

Ohja lepattaa ja kaula on turhan rullattu.

Sadasosasekunti ennen lkuin ravista nousi laukka

Ratsastaja vaihtui, ei mitään hajua, mitä pikkuhepan päässä pyöri.

Jetterin perusominaisuus on keskittymiskyvyn puute. Se on semmoinen höseltäjä, jonka ajatukset vaihtuvat sekunnissa kolme kertaa ja mitään ei ehdi miettiä ihan loppuun saakka. Heppani tyyli on juosta suoraan eteenpäin turhia ajattelematta ja sitten hämmennytään ja harmistutaankin vähän, kun pitää tehdä jotain. Siksi harjoittelimme hallittuja siirtymiä.

Hallitut ja rauhalliset siirtymät alaspäin ovat haastavia Jetterin kanssa, samoin kuin ylipäätään rauhallisen ja tasaisen temmon ylläpito. Liian helposti poika pääsee kiihdyttämään tai ainakin jännittymään. Valkkojen ja itse opitun myötä olen itekin viimein sisäistänyt sen, että Jetterille pitää antaa yksittäisiä apuja (kuten joka hepalle), eikä kauheaa merkkitulvaa kerralla. Nykyään ratsastankin heppaani niin, että pidän pohkeet lähellä kylkiä, mutta kun pidätän, en anna sillä sekunnilla pohjemerkkejä ollenkaan, ja kun ratsastan pohkeella, en koske ohjiin lainkaan. Pääasiassa vuorottelen pidätteen ja pohkeen kanssa tarvittaessa hyvinkin nopeaan tahtiin, ja istunta on tietenkin koko ajan vaikuttamassa. Tää toimii!

Aloitimme pysähdyksistä ja niiden välisten käyntiaselten jatkuvasta kontrolloinnista. Heti, kun etujalka ojentui liikkeellelähtöä varten, Emma teki pienen puolipidätteen, ettei Jetteri olisi singahtanut kaula pitkällä jetterimäiseen tyyliin turbokäyntiä eteenpäin. Emma sai nopeasti ideasta kiinni ja ratsasti rauhallista, aktiivista ja hieman kootumpaa käyntiä pysähdysten välissä. Kun hevonen on valmiiksi erinomaisesti avuilla, siirtymiäkään ei tarvitse valmistella niin paljon.

Sama tehtiin vielä käynti-ravisiirtymillä suoralla tiellä, ja ravi-laukkasiirtymiä treenattiin ympyrällä. Minusta oli jotenkin hirmu hauska opettaa Emmaa. Itekin tuo sanoi, että sai tunnista irtikin jotain, vaikka hän oli selässä vain puolisen tuntia. Ja lopuksi mun oli pakko päästä Jetterin selkään, ja taivuttelin sitä vielä hetken.

Minäkin sain Emmalta palautetta. Varpaani meinaavat sojottaa edelleen sivullepäin. Mutta käteni ei ole ollenkaan enää niin kova ja pakkomielteinen kuin ennen!!! Ihanaa, bileet, juhlat! Ohjastuntumani on tasaisempi ja erityisesti pehmeämpi. Oikea käsi meinaa tosin livistää vasemmalle taivuttaessa harjan yli väärälle puolelle. Olin myös kuulemma vähemmän lysyssä selässä kuin silloin joskus, mutta kaippa minä yritinkin ryhdikkäästi esiintymään, kun oli joku muukin katsomassa.

Hyvä Jetteri-jeppe :) Nyt jaksaa ottaa uudet haasteet vastaan.

Hevosenomistajan täytyy tehdä, mitä hevosenomistajan täytyy.

Jos täytyy valita sosiaalinen elämä (Fb lasketaan mukaan), bloggaus, opiskelu, työnhaku, kotityöt tai hevonen, järjestys on seuraava:

1. Hevonen

2. Pakolliset opiskelut

3. Työnhaku

Ja sitten taitaa vasta tulla nuo muut mukavat jutut, kuten esim. social life..... Ai niin pitäis varmaan saada puhtaita astioitakin. Ja käydä taas kaupassa. Ei ihme, kun en ole ehtinyt  kirjoittaa. Nytkin pitäisi oikeasti lukea solubiologian tenttiin, mutta nyt vähän nautiskelen ja tilitän tästä hevosenomistajan elämästä.  

Hyviä uutisia, olen löytänyt vuokraajan! Oikein ihana ihminen, joka pitää Jetteristä huolen. Vähän helpottaa mun elämää, kun kerkeää vähän käydäkin jossain, erityisesti töissä! Karu totuus, raha ei sada taivaalta... Vielä kyllä rahat riittää, mutta nyt kun pitäisi saada joku värikäs paita syksyyn, niin lähden kyllä kirpparille enkä H&M:lle. Kävin tänään työhaastattelussa, sitten vain pidetään peukkuja. :) Ja voi hyvänen aika noiden työhakemuksien määrää. On sitä lähetelty ansioluetteloita joka suuntaan... Jospa vaan saisin työn, niin pystyisin todellakin jatkamaan tätä unelmassa elämistä. Pystyisin pitämään Jetterin täällä luonani "ikuisesti"... Mutta pirusti se vaatii töitä. Ja aikaa.

Tallilla olen käynyt rymyämässä 5-6 krt viikossa (toivottavasti/epätoivottavasti heppapäivät jäisivät 4-5 krt/vko), ja Jetterille on jäänyt yksi virallinen vp per viikko. Tuossa vähän meidän "hienoa treenisuunnitelmaa" kuluneelta viikolta:

TI (1.10.) - Terhin valmennus; neliöharjoitusta

KE - Vuokraajan päivä; kevyt tunnin ratsastus

TO - Koulutreeni ilman satulaa; taivuttelua ja laukka-avot

PE - Ratsastustunti; kevyttä ravailua

LA - Vp

SU - Koulutreeni; taivuttelua, laukannostot suorilta

MA - Terhin valmennus; käyntipohkeenväistö ja laukannostot

TI - Kävelyä tiellä ½ tuntia + maastakäsittely

KE - Vuokraajan päivä

Viikkoon on keskimäärin mahtunut 3 kunnon ratsastusta, nyt tässä kuluneena viikkona 4 hikistä treenikertaa valmennusten lyhyen välin vuoksi. Muut Jetterin liikutukset ovat sitten olleet yleensä tapahtuneet ratsastustunnilla tai vuokraajan toimesta, tai sitten olen itse hömpsötellyt sopivan aivottomana maastossa.

Tosiaan olen käynyt Terhi Vartiaisen valmennuksissa peräti kahdesti viime postauksen jälkeen. Tää on melkein joku ennätys mulle, kuukauden sisällä olen ollut neljässä valkassa... Wouu. Viimeisimmälle kerralle sain valokuvaajankin, yli-opistolta koulukaverini Niinan. 

Kiitos kuvista hänelle! Nämä ovat kultaakin kalliimpia.

Teemana olivat laukannostot pohkeenväistöä apuna käyttäen. Verkkailin Jetteriä ravissa taivutellen sitä reippaasti, sillä jäykkyydestä ja "livistämisestä" on tullut Terhiltä paljon palautetta. Varsinkin toissavalkassa piti tehdä kovasti töitä, jotta saisi Jetterin rehdisti sekä asettumaan että taipumaan rehdisti koko rungostaan, eikä ainoastaan "tiputtamaan toista suupieltä maata kohti". Myös suoruudesta on tullut palautetta, ja nytten laukkakaan ei ollut niin toispuoleinen. Onko huono ratsastaja, kun ei itse huomaa tuollaisia?

Itse ensimmäinen pääharjoitus oli viereisen kuvan mukainen. Loiva kiemura ratsastettiin käyntipohkeenväistössä, suoristettiin, ja väistätettiin takaisin uralle. Myöhemmin otettiin myös tuo kuvassa näkyvä laukkavoltti kohti uraa. Tehtävä oli juuri kuin tehty meille, tai ainakin Jetterille ihan sen kiusaksi... siltä vaadittiin valtavasti keskittymistä ihan pelkästään siihen, että se malttaisi rauhassa asetella jalkansa sievästi ristiin. Koko ajan piti tehdä puolipidätteitä, välillä nypätä kovaakin. Siinä taas yksi kehittämisen kohde, miten hidastaa yhtä aikaa aktiivisesti, tehokkaasti ja istunnalla... Jos Jetteri sen sijaan olisi saanut itse päättää, se olisi varmasti laukkaillut korvat pystyssä kenttää ympäri ihan innoissaan. Sain siis olla huolellinen myös laukkavoltilla taivuttamisesta. :D Laukasta siirtymät käyntiin olivat ihan omaa ö-luokkaansa. Voi jestas... 

Mikä lie välivoltti

Laukkavoltti

"Äääää onko pakkooo.. okei, joo joo, kyllä mä yritän..."

Toinen tehtävä oli tavallaan paljon helpompi (Jetterille). Käynnissä oikaistiin kentän päästä pitkälle sivulle reippaasti uran sisäpuolelle, josta sitten tehtiin käyntiväistö uralle ja nostettiin laukka. Siis laukkaa ja vieläpä suoralla! Ou jee.

Olimme kuitenkin (Jetterin mielestä) liian hyviä, saatiin sapiskaa hätäillyistä laukannostoista... öhöhö. :D Jetteri hoksasi liian nopeasti, milloin laukan saa nostaa, ja uralla se oli singahtamassa eteenpäin turhan lennokkaasti ilman lupia ja koko pohkeenväistö-laukannosto idea vähän mureni. Nostelin sitten laukkoja uran sisäpuolelta vähän aikaisemmin, mutta asiallisemmin. Saatiin kommentiksi "hyvä raami laukassa". Ja mun epäröivästä istunnasta huolimatta Jetteri nautti ja liikkui hienosti, edes hetkiä.

Jetterin ilme!! :>

 

Mulla on ihan epäuskoinen hymy, että miten se voi näin hyvin mennä, vaikka ite ei osaakaan.

Ja sitten laukan työstämisen jälkeen siirryttiin hyvän mielen loppuraveihin. 

Taipuu!

Asettuu!

 Nyt on otettu syyniin Jetterin ongelmakohtia, suoruutta, taipuisuutta ja myös tuollaista yleistä keskittymiskykyä sekä rentoutta. Jetteristä on tullut huomattavasti tasaisempi ratsastaa, kuin kesällä. Ah, ihanaa. Ai niin, jäbä osaa tehdä pysähdyksenkin tasajaloin, minä opetin iha ite! :) Sitten vielä petrataan siirtymät, erityisesti laukka-käynti pehmeiksi ja sujuviksi sekä laitetaan ratsastajan istuntaa kuosiin. Siinä on tavoitetta. Jetteri on oppinut hyvin kotiläksynsä, pitäs antaa sille papukaijamerkki.

Tämän ylläolevan kuvan nappasin viime sunnuntai-iltana joskus... klo 21.. tai 22... kuitenkin lievästi sanottuna "aika väsyneenä".

Hevosenomistajan täytyy tehdä, mitä hevosenomistajan täytyy. Tässä tapauksessa se tarkoitti lähtemistä tallille illalla iltaysin maissa, kun takana oli pitkä työpäivä ja toinen samanmoinen edellisenä päivänä. Heppa piti verrytellä kunnolla seuraavan päivän valkkaa varten ja putsata kamat. Kotona olin lähellä puoltayötä ja kotihommat tehtyäni nukuin muutaman tunnin ennen kouluunlähtöä ja valmennusta. Painuin iltakasilta nukkumaan, ja seuraavana päivänä päästyäni koulusta iltakuudelta lähdin taas tallille, vaikka olisi ollut niin kauheen kiva lösähtää sohvalle murun viereen katsomaan jotain siistiä leffaa. Tai edes vaikka lukemaan solubilsaa. 

Mutta Jetteri... Tuo kuvan ilme kertoo kaiken. Rakkaan hevoseni loputon innostus, ihastus ja iloisuus antavat minulle niin valtavan paljon. Minä elän unelmaa, ja teen kaikkeni sen eteen, mitä tahansa se sitten viekin.