Yhdessä oppimista

Kiitos kysymästä Juutalaisellekoiralle! Jetteri on kotiutunut kovin hyvin, vaikka yhä löytyy paljon kaikkea ihmeteltävää ja vähän kauhisteltavaakin. Sitten tää ruunanrupukka on iskenyt silmänsä kauniiseen suokkitammaankin... Oivoi... :D Hyvin ollaan pärjätty tähän saakka, vaikka paskaa en ole vielä kerennyt lappamaan, innostani huolimatta.

Laitsalla

Jetterin liikunnat kuluneelta viikolta: 

Ti - Lyhyt koulutreeni; läpiratsastus taivutellen vanhassa heppakodissa. Uudella tallilla taluttelua.

Ke - Kunnon koulutreeni; teemana pysähdykset kaikissa askellajeissa.

To - Koulua,  ensin kaverin kanssa rennosti, ja mun kanssa hieman ravin ja laukan työstöä.

Pe - VP

La - Reipas maastoreissu metsäpoluilla (Jetterin turbokävely :D)

Su - Kunnon koulutreeni ilman satulaa; teemana kolmiympyräinen kahdeksikko ravissa ja laukassa

Ma - Palautteleva eteen-alas-ratsastus ilman satulaa ja metsäpolulla kävelyä

Huomenna voisi ilmiselvästi olla pikkusten estehyppelyjen vuoro. Jännää, kun on saanut ratsastaa niin paljon, että ratsastusideat voivat vielä loppua. Mitkä rajattomat mahdollisuudet. Nyt pitää tosin alkaa myös pyytää vuokraajaehdokkaita koeratsastuksille, ettei ilo lopu lyhyeen.

Sunnuntaina tuli tehokkaasti opittua uutta omakätisesti. Aloitin ratsastamalla ravissa kuvassa näkyvää rinkulakuviota, ja keskityin erityisesti suoristamaan Jetterin ennen suunnanvaihtoa (punaisten mönttien kohdalla) ja taivutukseen kaarevalla tiellä. Jetteri tuntui hirmu hyvältä, se ei edes louskutellut hampaitaan, vaan haki pehmeästi kuolaimelle.

Jatkoin ravityöskentelyä pienen tauon jälkeen, mutta keskityin Jetterin askeleen pituuteen. Keskimmäiselle ympyrälle tullessani tein puolipidätteen, jolla sekä suoristin että kokosin Jetteriä. Säilytin istunnalla ja puolipidätteiden avulla kootun raviaskeleen seuraavan ympyrän alkuun, jolloin tein jälleen puolipidätteen suoristaakseni heppaani. Jätin pohkeet pehmeästi halaamaan Jetterin kylkiä, ja Jetteri pidensi askelta ponnekkaasti.

Noh, okei, joka kerta tietenkään meidän yhteistyö ei sujunut ihan höyhenenkevyesti. Jetteri kasasi välillä virtaa ja jännittyi karkeista hidastamisyrityksistäni, ja lisäysympyröillä askel ei pidentynyt, ainoastaan kiihtyi ja koko heppa valahti varmaan ihan etupainoiseksi suihkukoneenrotjakkeeksi. Kuitenkin, toistojen myötä ja mun valmistellessa huolella siirtymät ja tiet, onnistuneitakin yrityksiä tuli.

Seuraavaksi mun piti tehdä vastalaukkaa, mutta innostuinkin ratsastamaan kahdeksikkoa laukassa. Eli punasten mönttien kohdille vaan laukanvaihdot käynnin kautta! Keskiviikon koulutreeni oli tehnyt todella hyvää, Jetterin laukkaa sai koottua pirun hyvin ja laukka annettiin kiltisti alas, useimmiten suoraan käyntiin. En nyt tiiä että meneekö lesoilun puolelle, mutta parista taisi tulla oikein... todella hyviä. Jos sellainen oikein hyvä on semmonen, että heppa kokoaa istunnasta ja pikku puolipidätteestä rutosti laukkaa, ja istuntamerkistä siirtyy suoraan käyntiin askelen ajaksi, ja nostaa siitä tarmokkaan keskittyneen laukan. Upee äijä!

Loppuravit meinasivat sitten pilata koko ratsastuksen. Jetteri halusi intopinkeänä laukata vähän lisää, ja mä jäin ohjaan kiinni. Siinä sitten pyörittiin 20 minsaa etsimässä molemmille sopivaa tahtia... Heti kun annoin matalampaan muotoon mahdollisuuden, Jetteri rentoutui. Huoh, aina mun pitää oppia samat asiat uudelleen... x_x

Tänäänkin opittiin jotain uutta. Päätin tehdä tuommoisen palauttavan tuuppaus/maastoilutreenin. Aluksi taas meinasin napata liian napakan ohjan, mutta kun keskittyi antamaan Jetterille tilaa liikkua eteen ja hallitsemaan sitä pehmeästi istunnalla ja pohkeella, se oli paljon, paljon parempi. 

Laukassa sama. Vein sisäkättä selvästi sivullepäin, ja kun Jetteri seurasi kättä taipuen ja pyöristyen, vapautin suun paineen hetkeksi täysin viemällä käsiä eteen. Jetterihän siitä innostui, ja vitsi mitä pyöreää kumipallolaukkaa sieltä tuli! Kun hieman otin ohjia takaisin tuntumalle pitäen sisäkättä yhä sivulla, Jetteri vastasi pyöristymällä uudelleen. Parin toiston jälkeen upean pyöreän muodon ylläpitämiseen riitti pieni puolipidäte ulko-ohjalla, ja muuten annoin ohjien olla ihan löysänä. Ainakin Jetterille tuli hyvä mieli. Ja ratsastajallekin joo, todellakin!!! Miten se yksi ratsastuksen perussäännöistä meni Kyra Kyrklundinkin mukaan? 

"Ratsastajan täytyy myödätä ensin, jotta hevonenkin voisi myödätä".

Lopuksi mentiin maastoon hömppästään. En tippunut enkä siis kuollutkaan, nokkoset vaan poltteli paljaita sääriä. Jetterinkään kimppuun eivät hyökänneet muurahaiset eivätkä naapurilaitumen zombiehevoset. :D

Sitten olen opetellut ratsastamisen lisäksi hevosenhoitoa. Tuota kylmäävää savea on ällö laittaa, eikä se ainakaan tuolleen karvan päälle lätkäistynä ja hierottuna vaikuta helpottavan kummoisesti turvotusta. Se on vain ällöttävää laittaa. Jos opettelisi tekemään hauteen, se voisi olla tehokkaampi.

Nestepatti pullottaa.

Lisäksi olen ahkerasti tylsistyttänyt kynsiäni Jetteriä rapsutellen. Pari päivää sitten huomasin sen karvassa hassuja pikkupatteja, varmaan ovat ötökänpuremia. Niitä kutisee nähtävästi ihan vietävän paljon. 

"I-HA-NAA"

Takaisinrapsutusrefleksi

Nyt kyllä muuten maistuu valkosuklaa... <3 Oli kauhean mukava tallipäivä.

Kuva: myfinfood.blogspot.fi

Ai niin! Mainitsinko Jetterin hurjista viime päivien uroteoista? Siis tämä mun höhlänhöselö jänishousu oli kuin viilipytty maitoauton suhautellessa ja täyttäessä tankkia 7 metrin päässä. Kuskikin ihmetteli, että yleensähän nuo kaikki hepat ovat ihan hepulissa ilmapainejarrujen äänen takia. Entäs ne kaikki moottoriajoneuvojen huudatukset tai hirveä mustavalkoinen zombielehmä puolen metrin päässä? Hönttiponi olisi voinut tehdä lehmämonsteriin lähempääkin tuttavuutta, mutta Hellu ei antanut... Ehkä jänishousu-Jetteri on kasvanut viimein isoksi ja rohkeaksi.

Tai sitten se vaan luottaa muhun.