Me olemme selvinneet elossa perille ja jopa hieman päässeet asettumaan taloksi. Matka kapunkikodista tallille on vähän pitkä, ajomatkan viimeiset 10km menevät hokiessa "ollaanko jo perillä, ollaanko jo perillä......." Ja mun pitää olla hirmu varovainen, etten "saastuta" mieheni autoa. :D Tallivaatteet pitäisi vaihtaa pois ennen kotimatkaa ja iskeä takakonttiin eristykseen. Onneksi on kuitenkin auto käytössä, vielä pirun tehokas semmonen, turboahdin ja mitä vielä.
Muuten ei kyllä mitään valittamista. Vielä on vähän semmonen olo, että häh, onko tämä totta, saanko tosiaan TÄNÄÄNKIN tuosta vaan lähteä heppastamaan? En haluu herätä tästä unesta.
Saapumispäivänä taluttelin Jetteriä ympäriinsä pihalla ja esittelin sille tilan lehmät ja pikkuhiehot. Lisäksi tein vähän maastakäsittelyä, että saisin vähän sitä keskittymään ja rentoutumaan, raukka kun pöristeli koko ajan silmät ja sieraimet ammollaan. :D Rassu, se oli niin hirmusen tohkeissaan ja jännittynytkin vähän. Jatkuvaa "prööh, prrrrrööh, prrhhöh"-ääntelä lukuunottamatta poika käyttäytyi mallikkaasti ja kulki löysällä narulla kiltisti vierellä.
Eilen kävin jo ratsastamassa Jetteriä oikein kunnolla. Kävin moikkaamassa sitä heti tallinpihaan päästyäni, ja sitten myöhemmin hoitelin sen rauhassa paijausten kera kuntoon. Annoin sen kävellä pitkät alkukäynnit, jotta se saisi rauhassa todeta megakokoiset lehmät vaarattomiksi, samoin kuin kenttää ympäröivät kirjainkyltit. Mua meinas naurattaa, Jetteri oli hassu.
Siitä sitten kokoilin ohjia, aloitin ihan käynti-seis-harjoituksilla. Annoin Jetterin kävellä pitkällä askeleella eteenpäin, kokosin sitä selvästi ensin istunnalla, sitten yksittäisillä pidätteillä ja vähentämällä käden joustoa. Kun halusin sen pysähtyvät, kuvittelin venyttäväni kantapäät oikein kunnolla alas, jolloin istunta taisi tiivistyä tehokkaasti, ainakin Jetterin reaktioista päätellen. Aluksi pysähdykset olivat vähän semmoista ohjassa roikkumista, mutta kun hokasin tän kantapäiden alasvenytyksen ja valmistelin pysähdyhdyksen kokoamalla, sieltä tuli jo tosi kevyillä avuilla stoppi. Tosin yksikään niistä ei tullut tasan neljälle jalalle, aina oli vähintään takaset harillaan.
Tein varsinaisen verkan ratsastamalla kevyessä ravissa kolmiypyräistä kahdeksikkoa, taivutin aina huolella, ainakin yritin ratsastaa huolelliset tiet ja suoristamistakin kerkesi välillä miettimään. Kun Jetteri teki suunnanvaihdotkin jännittymättä ja kuikuilematta lehmien perään, jatkettiin pysähdysharjoituksia hetki käynnissä, josta siirryttiin harjoitusraviin uraa pitkin. Pysäytin Jetterin pitkien ja lyhyiden sivujen keskelle, ja samaa tein laukassa. Muutama tosi kiva tuli pysähdys, mutta se tosiaan vaati huolellisen kokoamisen (ei mitään ohjasta repimistä, vaan kovaa istunnalla ratsastamista) ja se kantapäiden kiskaisu alas toimi hyvin lopullisena pysähtymiskäskynä. Vikan aivan mahtavan laukkapysähdyksen jälkeen annoin hetkeksi pitkän ohjan, ja sitten vain ravailtiin matalassa muodossa, myös hetki ihan löysin ohjin. Ja oli aika tyytyväinen ja hikinen ratsukko! Jotain uuttakin heti opittiin toisena päivänä uudessa paikassa.
Hihi ja tänään taas mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti