Walar ja heppatyttömeininki

Keskiviikkona lähdettiin taas kaasuttamaan kohti Nerkoota. Hihii :) Rakastan tuon ratsastuskoulun ilmapiiriä. Sillä aikaa kun pikkusiskoni ratsasti, minä napotin hiljaa kuunnellen tuttujen hevosnaisten, Jeninan, Sannin & co. hauskoja juttuja. Kiitos teille kovasti seurasta! :))

Jossu sai tunnille Papu-ponin (ope ei tainnut arvata, miten paljon siskoni on parissa vuodessa venähtänyt). Tunnin teemana oli puomit volttitehtävillä. Hyvin tuo meni, ei mimmi ainakaan tippunut... Papu innostui laukkojen myötä spurttailemaan, mutta ei se mitään! Jossu pysy selässä...

Minun vuoroni tuli Jossun jälkeen. Jenina, Sanni ja Kati jatkoivat myös tunnille, aiheena olivat puomit ja esteet. Tiina ja Jossu kuvasivat ihan kahden kameran voimin! Ratsu oli sama kuin edellisenäkin päivänä, pv-r Walar, tutummin Valtsu.

Mitäs me nyt tehtiinkään.... öö.... aluksi ravissa ylitettiin pitkää puomisarjaa, jossa jokaiselta puomilta tehtiin voltti, vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Huolelliset reitit, suoristukset, taivutukset ja tahti! 

 ©Tiina

Sitten jatkettiin uraa pitkin; kahden puomin välissä siirryttiin ravista käyntiin, ja yritettiin (siis yritettiin..) nostaa laukka niin, että ennen toista puomia hevonen kerkeisi ottaa kolme laukka-askelta. Noh, ensin tuli 6... sitten 5... sitten 1... noh, jossain välissä oli 2, 3 tai 4. Heh :D Yllättävän haastava tehtävä!

Liian aikaisin...  ©Jossu

 ©Tiina

Sitten tehtiin pitkästä puomisarjasta pitkä viiden esteen sarja, ja tultiin sitä yhden askeleen väleillä. Minä en osannut taaskaan säätää askelta, saati sitten ratsastaa tarpeeksi ponnekas laukka. Puomit kolisi, mutta Valtsu meni kiltisti esteiden yli.

Sarja ©Tiina

Matkalla sarjalle ©Jossu

©Tiina

©Tiina

©Tiina

©Tiina

Hih, Valtsu on tosi hieno hevonen. Hyvin rauhallinen, vetreä, reagoi apuihin (herättelyn jälkeen). Ja vaikka minä en oo ratsastanut aikoihin kunnolla muulla hepalla kuin sillä pylleröllä suokilla, sain Valtsun kulkemaan hetkiä hyvin kuolaintuella eteenpäin, ainakii laukassa. Takaosa olisi kyllä pitänyt saada paremmin polkemaan alle... Jopa poikaystävänikin huomasi noista kuvista, että Valtsu liikkuu nokka maassa ja takaosa vähän tallissa. Mutta olen hyvin tyytyväinen näiden kahden Nerkoon ratsutallin ratsastustunnin antiin. Todella hyvä fiilis jäi. <3 Ehkä mie osaan sittenkin vähän ratsastaa. Ehkä ja vähän.

Jetterinkin kanssa otin ilon irti keskiviikkona ja torstaiaamuna. Ennen keskiviikon estetuntia tein sillä tehokkaan koulutreenin, aiheena avotaivutus. Aloitin jälleen ratsastamalla huolella sisäpohkeen läpi pääty-ympyrällä käynnissä ja ravissa. Tämä vaihe kesti pitkään, mutta todellakin kannatti. Jetteri EI NAKSUTTANUT HAMPAITAAN  oikeastaan ollenkaan, kuin välillä vähän. Aivan mahtavaa, minä oon ehkä viimein päässyt sen ongelmakohdan yli, eli löytänyt tarpeeksi tasaisen tuntuman. Jayy! 

Ihastuksesta mykkänä tein harjoitusravissa avotaivutuksia pitkillä sivuilla (vähän tönkköä, vaikeaa, kunnes ratsastaja yritti vähän vähemmän väkisin) ja laukkavoltit huolella taivuttaen päätyihin. No ne avot oli vähän kieleenpuremista, minä en osaa. Laukassa vaan istuin ja nautin.

Jetterin aivot raksuttaa... "hyökkääks se"

Pesulla!

Torstaina lähdettiin maastoreissuun ilman satulaa. Oli ihana ratsastaa yhtä vanhaa maastoreittiä pitkin, jossa ei olla ainakaan vuoden päiviin käyty pyörimässä. Yöllinen sade oli pehmentänyt kovaa hiekkatietä, ja reunaa pitkin pystyi laukkaamaan pitkiä pätkiä. Kotiinpäin annoin Jetterin itse päättää vauhdin, ja silloin mentiin kovaa. Jetterin pelästyessä jotain tienpenkalla makaavaa pressunriekaletta sivuun hypäten meinasin tipahtaa selästä. Sitten nauratti. Loppumatka taitettiin pieniä metsäpolkuja pitkin.

Reissun jälkeen kylmäsin kiltisti Jetterin jalkaa vedellä sen 20 min ja pesin enimmät hiet pois. Mulla oli hauskaa kameran kanssa heiluessa.

Viimeiset hetket aikaa udella!