Kotona

"Minä kyllä menen vaikka ihan apinan raivolla tallille ja hemmetti ratsastan, vaikka kastuisin sisäelimiä myöten."

Siis mitä, olenko ollut Jetterin luota poissa KOLME VIIKKOA? Oho ja voi ei. Noh, tänään olin sitten urakalla heppatallilla. Painelin tukka putkella vesisateeseen hakemaan märkää heppaani laitumelta. Jetteri tuntui vähän höslemmältä kuin kolme viikkoa sitten, tohisteli menemään ja kerjäsi ankarasti herkkuja. Pieni maastakäsittelyttuokio väistöineen vähän rentoutti sitä. 

Pistin Jetterin reippaasti kuntoon (paijailuista ja muista rakkaudentervehdyksistä huolimatta) ja astuimme yhdessä ulos jäätävään sateeseen. 

Ensin jäkitettiin vastaan, sekä Jetteri että mun kroppa, mut ravissa mentiin ainakii pätkiä tasasen rennosti. Jes niistä pienistä hetkistä. Taivuttelin ja suoristelin, sen mukaan miten Jetterin painopiste muuttui. Lavan työntyessä ulos liikaa suoristin ympyräreitillä, ja välillä pitkillä sivuilla asetin sisäänpäin lievään avotaivutukseen. Laukassa istuminen olisi voinut olla hirveämpääkin, pystyin jopa ratsastamaan askeleeseen energiaa. Tasaisuus ja meidän molempien tasapaino on kyllä vielä aika hukassa, mut ehkä ne ratsastamalla löytyvät. Ihan aloittelijamenoa, pohkeet kaukana kyljistä ja kevennys metrin korkeudelle...

Sää oli aika järkky, Jacksonin vedenkestävä ratsastustakki ei nähtävästi kestäkään täydellisesti vettä ja kuraa lensi naamalle saakka... höhö. :D Jetterin kanssa työskennellessä en huomannut sateen yltymistä ollenkaan. Ratsastuksen jälkeen pistin huovat sun muut pesuun ja pakkohan ne nahkavarusteetkin oli kuoria sen rapakerroksen alta. 

Sitten vaan nautittiin toisistamme. Jetteri rakastaa pään ja korvien silittelyä, rapsuttelua, lempeää kädellä koskettamista ja kaikkein eniten ihan vain hiljaista yhdessäoloa.

Poika sai huokaista pari tuntia 40-minuuttisen läpiratsastuksen jälkeen, kunnes sitten saapui ensimmäinen vuokraajaehdokas koeratsastukselle. Oli hirmu mielenkiintoista seurata sivusta, kun osaavampi ratsastaja oli hevoseni selässä. Eihän se hevoseni tasainen ole ratsastaa... Aukoo suutaan, kiirehtii alta eikä ole ihan suora koko aikaa. Jetterissä ja erityisesti minussa riittää syksyllä petraamista.

Koeratsastuksen jälkeen jäin vielä venyttelemään Jetterin koivet kunnolla läpi; vein kaikki jalat vuoron perään eteen- ja taakse, vaikeat taaksevenytykset toistin pari kertaa. Hyvin vanui! Hoitelin kanssa Kamia, jynssin liat pois ja tarkistin haavat ja rupipaikat. Kentälläkin ttuli pyörähdettyä maastakäsintyöskentelyn merkeissä. 

Jetteri tarkistaa, onko aidassa virta.

Huomenna ehkä tulee kuvia epätoivoisesta ratsastamisestani, kun Jetterin nykysen vuokraajan kanssa pidetään kimppatunti. Jeey :)