Mulla oli unessa niin iloinen ja kevyt olo. Olin lähdössä kunnon ratsastusleirille Jetterin kanssa, ihanaa. Luvassa olisi paljon, paljon vaativaa este- ja koulutyöskentelyä. Harmi, kun Jetteriä pitäisi vähän säästellä estetreeneissä... Mutta koulutunnit tekisin ehdottomasti sen kanssa.
Mutta entäs Eemeli? Voi mua pöljää, miten minä en sitä muistanut. Tietenkin minä ottaisin sen leirille mukaan! Eemelihän rakastaa hyppäämistä, sen kanssa pääsisin hyppäämään kunnon ratoja, ja maastoesteitä. Voi, miten kovasti olen odottanut sitä. Minä ja Eemeli, yhdessä radalla reippaassa, hallitussa laukassa, ylittämässä esteitä yksi toisensa jälkeen. Tuskin maltoin odottaa.
Entäs koulutreenit? Mun mieliala nousi satasesta tuhanteen. Viime ratsastuksesta Eemelin kanssa oli ollut todella, todella pitkä aika. Silti muistin ja pystyin kuvittelemaan tarkalleen, miten Eemeliä piti ratsastaa. Aivan tarkalleen. Teki niin kovasti mieli päästä heti sen selkään testaamaan, miten hienosti se tänään liikkui. Viimeisellä ratsastuskerralla se liikkui niin hienosti.
Siellä se seisoi, korvat hörössä, valmiina lähtemään seikkailuun.
***
Ai, ei se mennytkään niin.
voin vaan kuvitella mite kamalaa toi on sulle!:( tiiän tunteen ku haluis jonku kuolleen luo mut ei vaan pääse :(
VastaaPoistaSe on enemmän kuin surullista. Nuo unet ovat niin katkeransuloisia, kun saa palata ajassa taaksepäin ja olla hetken verran onnellinen elämänsä hevosen kanssa.
Poista