Suokkiruunat x 2

Suokkipoika nro 1, Jetteri.

Aamulla oli harmaata ja sateista. Melkein ihastuttava ilma. Kun olin harjaillut Jetteriä oikein hitaasti ja höpsönä, rasvannut sen ötökkäruvet sekä rymynnyt mansikkapenkkiä perkaamassa, sain jotain aikaiseksikin ja nousin ratsaille.

En nyt viittinyt vain pyöriä ravissa kenttää ympäriämpäri, vaan tehdä jotain fiksua ja kehittävää. Tempaisin hatusta melkein tosi tiukan ratsastusohjelman:

1. Rauhallisia ravinnostoja, pitkässä muodossa taivuttelua. Ihanaa, Jetteri tuntui tosi hyvältä. Kevyt kädelle, herkkä ja kuuliainen, ja kääntyi ihan vaan istunnalla!!!

2. Laukannostotreeniä ympyrällä, joka oli nätisti jaettu esteiden avulla kolmeen osaan. 1/3 laukassa, siirtymä valmisteluineen, 1/3 käyntiä, nosto, 1/3 laukkaa jne. 

3. Laukannostotehtävän vaikeutus; 1/4 laukkaa, siirtymä valmisteluineen, 1/4 käyntiä, nosto painoavuilla, 1/4 laukkaa jne.

Noh, Jetteri teki tosi hyvät siirtymät... nosti laukan eikä sitä olisi tarvinnut vetää ohjista käyntiin... mutta silti minä nypin ohjista ja olin epävakaa, enkä edes valmistellut tarpeeksi huolella siirtymiä. Jumalauta... oho, anteeksi. Peräänanto oli välillä kaukana, koska se tulee vain, kun hevonen on luottavainen. Vaikea on olla, kun ratsastaja on yksi vandaali. Huono yritys. Välillä myötäsin liikaa ja sitten jäinkin jo suuhun kiinni. Tulipa harjoiteltua siirtymiä kuitenkin, muuten on tosi hyvä harjoitus.

Jetteri huolissaan; repäiseekö se taas kohta suusta?

"Yh! Laukataan jo, mä en kestä kävellä"

4. Hieman sulkutaivutuksia, sujuuko ne yhtään paremmin kuin viime viikolla? Kyllä. Helpompaa, hieman vetreämpää.

5. Vastalaukkaharjoituksia vasemmalla olevan kuvan mukaan. Ei me ihan noin pitkiä loivia kiemuroita tehty, mutta tuohon tyyliin! Edistystä viime kerrasta; Jetteripoika ei kertaakaan sortunut raville tai edes ristilaukalle, ja tasapainoiselta menolta tuntui. Mulla tais olla vähän jonkin sortin ongelma, kuvista päätellen jäädyin ja pidin ohjasta liikaa kiinni, eikä istunta ollut ihan napakka. 

Päätyihin voltit reippaassa laukassa

Pitkillä sivuilla hieman koottiin, painettiin sisäpohje liioitellun eteen kiinni ja toivottiin parasta...

Väliravit, kunnes kameran kortti meni täyteen.

Toki vielä jatkoin treeniä vasemmassa kierroksessa, voikun Jetteri oli hieno. Uskalsin tehdä entistä syvemmät kiemuraurat, ja laukka säilyi! Hieno Jetteri. Ensi kerralla voi reippaastikin nostaa vaikeustasoa. Mut pitää saada ratsastaja eka pitään kroppa napakkana JA joustavana. Voe pylly.

6. Loppuverkkatehtäväksi vuoronperään sulkutaivutukset pitkille sivuilla ja päätyihin ravivoltit letkeällä, pitkällä askeleella. Kun tuli yksi oikein hieno sulkutaivutus hyvin asettuneena, annoin pitkää ohjaa ja tehtiin loppuravit pitkällä ohjalla. Jetteri pysy koko ajan alhaalla ja liikkui rauhallisella, mutta aktiivisella askeleella.

Loppukäynnit tehty maastossa ja hyvä mieli :)

 Jetterin jalkaa kylmätessä vesiletkulla annoin sen syödä samalla. Omnom. 20 minuuttia meni siinä syötellessä ja kylmäillessä...

"Miten se tyyppi tuossa on, äsken se näkyi olevan vaan vasemmalla puolella?!?!"

Suokkipoika nro 2, Käpä.

Marikan kanssa lähdettiin lennossa Jetterin hoivailujen jälkeen ajamaan kohti toista tallia, jossa asusti Marikan liikutettava lv-t Suski ja tämän kaveri sh-r Käpä. Meininki oli lähteä käymään hevosilla naapurin kentällä ja tavata ystävämme Rosanna sekä hänen heppansa Essi. :)

Vähän hauskaa ja mahassakipristelevää päästä tutustumaan uuteen hevoseen. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi olen ollut muun kuin Jetterin selässä. Taisi olla joko Kami tai Mandi. Kerran aikaisemmin olen tavannut Käpän, samalla kun olin mukana seurailemassa Marikan ja Suskin touhuja.

Käpä-poika arvosti rapsutuksia, vaikkei nyt muuten minusta perustanutkaan. Varmaan olin herran mielestä ärsyttävä tyyppi, joka vaati vähän väliä jotakin.

Käpä on iso (n. 160 cm), komea ja omanarvontuntoinen, hauska hevonen, ei ollenkaan semmoinen "pystyynkuollut". Päinvastoin! :D Energiaa riitti pojalla talutettaessa laitumelta tallille. Perinteiset pysähdysharjoitukset ovat kultaa; pidätetään narusta odottaen oikeaa reaktiota ja annetaan hevosen pyöriä vaikka taluttajan ympäri, kunnes heppa pysähtyy. Siitä seuraa välitön myötäys ja liikkeellelähtö, joka oli tässä tapauksessa se paras palkinto. Käpä oppi, että pysähtymällä saa jatkaa matkaa rauhassa. Usein ja tiheään toistettuna saa aikaan erinomaisia tuloksia, myös vain 200 metrin matkan aikana.

Varustettiin hepat reippaasti ja lähdettiin kohti pikkukenttää. Jännittävän reissusta teki ison maantien alitus, yli ei menty liikenteen takia mielellään. Maastossa hömpöttely sujui hyvin. Vaikka käpä oli iso ja vahva hevonen täynnä virtaa, mulla oli semmonen perusluotto siihen. Sen tunsi, tämä on tämmöinen hyvä tyyppi, vaikka toki olin varovainen sen autopelon vuoksi. Kuitenkin melkein kaikki suomenhevoset ovat samantapaisia, menohaluisia, mutta kuitenkin järkipäitä ja käsissä pysyviä, ainakin jos vaan pidättää tarpeeksi. :D 

Käpä näytti selväjärkisyytensä siinä vaiheessa, kun saavuimme kentälle, ja Marika jatkoi matkaa Rosannaa vastaan. Käpän autopelon takia jäin kentälle, mutta poika meinasi lähteä väkisin tyttöystävänsä perään. Vaikka se poukkoili, viskoi päätään ja meinasi lähteä juoksemaan, se ei kuitenkaan alkanut hyppimään pystyyn tms. hullunvaarallista. Vaikka ryntäily tuntuikin vähän huolestuttavalta, jatkuvalla seis-käännös-eteenpäin-seis-harjoituksilla se rauhottui. Lämppäriratsukoiden saapuessa vartin päästä olimme harjoittelemassa suorien teiden ratsastusta, eikä menty tervehtimään tyttökavereita, vaan mentiin koulua!

Missä on napa

Käpä on vielä vähän raaka ratsu ravuritaustansa takia, joten harjoittelin pohkeella ja istunnalla kääntymistä, taivutusta käynnissä ja sitten vaan ravattiin volteilla ja kenttää ympäri. Pojalle tais olla siinä tarpeeksi hommaa. Tyytyväisin olen niihin taivutuksiin, suoralla tiellä asetettiin ensin vasempaan ja vaihdettiin siitä lennossa asetus oikealle, siis suoralla tiellä! 

Kentällä ei oltu kuitenkaan kovin kauaa, Suskille tuntui riittävän siinä pyöriminen. Essi oli mukavan rauhallisen oloinen, vaikka välillä kattelikin mettään. Jatkettiin siitä sitten metsäpolkuja pitkin ison tien varrelle, josta Ronsku kipitti yli, kun autoletkaan tuli tauko. Minä ja Marika jatkettiin ihania pikkuteitä pitkin kohti tallia, mentiin "maisemareittiä" pitkin, ravattiin jonkun verran. Parissa mukavassa ylämäessä annettiin hevosten mennä kovempaa, ja Käpä nosti laukan ihan itsekseen! Ja hieno laukka olikin, pojasta tulee oiva ratsu askellajeineen.

Koko ratsastus venähti yhteensä kahden tunnin mittaiseksi, hups. Vähän jalat tuntuivat irtirevityiltä Käpän leveässä selässä istumisen jälkeen, mutta ei se mitään. Harjattiin heppoja ja Marika kylmäsi Suskin jalat, ennen kuin talutettiin hepsut takas laitumelle. Jostain syystä Käpä käveli paljon rauhallisemmin kuin laitumelta haettaessa. :D Perillä vielä rapsuteltiin heppoja ja katottiin, miten ne nauttivat piehtoiroimisesta.

Kaikki Käpästä otetut kuvat ©Marika ja hänen ihana kameransa.