Ratsastustuntibisnes

Pikkasen piristi päivää sellainen pieni asia. Googletin hakusanalla "Tarjan talli" ja löysin Suomi24:sta seuraavanlaisen keskustelun.

Ei yhtään pahaa sanaa. Liekö sitten kriitikoilta jäänyt koko keskustelu huomaamatta. Ihana kuulla, että parin-kolmen vuoden työ ei ole mennyt aivan hukkaan. :)))

Siis meillähän oli ja on ihan puskatalli, ja minä en ole mitenkään pätevä opettaja. Kokemusta tuli pikkuhiljaa, kun kaverit kävivät ratsastamassa yhä useammin ja yhä useammat halusivat tulla kokeilemaan ratsastamista. Aloin pyytää pientä maksua tunnin ratsastuksesta, suunnittelin tunnin ohjelman (joskus hyvinkin huolella) ja annoin sitten palautetta ratsastamisesta. Usein ja mielelläni kuuntelin, mitä ratsastaja halusi harjoitella. Kaikki tahtoivat yleensä hypätä. :D

Eemeli ja Marika estetunnilla rälläämässä, oisko vuosi 2011 kevät? Huomatkaa Tiikeri-kissa esteen oikeassa reunassa, joka on joko tyhmänrohkea tai täysin aivoton (luultavasti jälkimmäinen).

Veikkaan, että Tarjan tallilla oli ammattitaitoni puuttumisesta huolimatta mukava käydä ratsastamassa, koska ratsukoita oli tunneilla max. kolme, usein vain kaksi tai yksi. Eihän meillä ai enempää hevosia ollutkaan, kuin Emppu ja Jetteri, ja Kamiakin sai joskus käyttää tunneilla. Ja koska oma osaamiseni oli vain HeC-HeB (öhö), en osannut vaatia mitään hirveän vaikeita juttuja ja kuuntelin mielelläni ratsastajan toiveita.

Amma ja Emppu kotitekoisella maastoesteradalla, kesä 2011.

Huipussaan tuntitoiminta oli varmaan... vuonna 2011, varsinkin talvella ja sitten kesällä. Ratsastajia saattoi käydä jossain välissä jopa 5-6 viikossa, ennätys ehkä 7. Tämä tarkoitti sitä, että koulunkäynnin ohessa opetin 3-4 päivänä viikossa. 

Olihan se hauskaa, vaikka "harrastetyössä" oli myös huonot puolensa. Eemeli oli se pahis!  Se kuumui jyrävaihteelle helposti, ja sen kanssa eivät pienemmät ja kokemattomammat pärjänneet. Itse asiassa se vaati aika taitavan ratsastajan. Välillä tunneilla jäätiin vain kipittämään uralle, ja yritettiin saada Emppua edes vähän hidastamaan. Se oli harmillista sekä ratsastajalle että hevoselle. Laukkatehtäviä en siksi uskaltanut antaa ihan kaikille tuosta noin vaan, että lopputunti ei olisi mennyt ihan pyllylleen. Ja... valitettavasti... kaikkia asiakkaita ei välttämättä voinut miellyttää ja järjestää täydellisen onnistunutta tuntia.  Hevosen kanssa ei vaan löytynyt yhteistä säveltä, selitin tehtävät liian monimutkaisesti, tipahdettiin selästä. Parasta kuitenkin yritettiin. 

Parhaita hetkiä olivat ne, kun ratsastaja ratsastuksen jälkeen hymy pyllyssä taputti hevosta kaulalle. Voi muistoja. 

Opetuskeikalla naapuritallilla 2011; Amma ja hieno Pipariina!

Sitten tapahtui jotain. Heppatyttö Helena joutui nalkkiin ja alkoi seurustella pojan kanssa naapuripaikkakunnalla. Ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Hevosiin oli aikaa vähemmän... Ja talvella Eemeli lopetettiin.... Ja viime kesänä vielä tapahtui kunnon perhetragedia, ja minä olin vastuussa koko kartanosta elukoineen ja siskoineen. Ei ihme, että tunninpito vähän jäi. Noh, kesän 2011  jälkeen hommat tasaantui, mutta minä häippäsin sitten opiskelemaan ihan muualle sen miehen kanssa. Että se siitä tuntienpidosta.

Opetustaidot taitaa olla aika ruosteessa, ainakin mitä ystäväni Marika on antanut palautetta. ;D Pikkusiskoni Johannaa on hauska opettaa, samoin Jetterin vuokraajaa Emmaa. Mutta minusta kovasti tuntuu siltä, että jos joku ulkopuolinen pääsee vielä ratsastustunnille minun opetukseeni, se on vuoden tapaus. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, aikaa ei vain ole. Minusta on tullut tylsä kiireinen aikuinen.

Mutta ilman noita ratsastuksenopevuosia en olisi ihan näin lärppä. Opetusvuodet kasvattivat ujosta pikku heppatytöstä huonoa läppää heittävän vähän itsevarmemman heppatädin. :)

Ai niin!!! Kiitos, kiitos ihan todella paljon kaikille, jotka ikinä uskalsivat tulla "ratsastustunneilleni". Kiitos teille, olen niin otettu ja onnellinen noista vuosista teidän kaikkien, ihan jokaisen ihmisen kanssa.

EDIT. Vielä ihania muistoja, ilon ja ylpeyden hetkiä ratsastustunneilla.

Emma ja Jetteri 2013

Jasmin ja Rusina 2012