Mieliala nousukiidossa mm. uuden huovan takia

Viikon hevosikävän potemisen jälkeen parannuin maagisesti. Sekunnissa. Siis heti kun olin räjähtänyt ulos autosta ja juossut talliin, missä näin Jetterin. Pieni maaginen hetki; Jetteri laski päänsä alas nojaten turvallaan jalkoihini, ja minä niin silitin sitä, niin kuin saisin helliä sitä viimeistä kertaa. Liian ihanaa. Olin ja olen edelleen niin onnellinen.

Siis minä pääsin mun hevoseni luokse. Ei ole totta... Vähän sama tunne, kuin olisin jälleen Jetterin uunituore omistaja. Paitsi että tänään tais tuntua vielä paremmalta.

Ja paitsi että en osannut pahemmin istua yli kahden viikon ratsastustauon jälkeen. Ihan kuin olisin joskus osannut sitten. :D

Olin aiemmin samana päivänä käynyt kotimatkalla ostamassa megamarketista Jetterille vähän tavaraa. Ensinnäkin uutta kylmälinimenttiä, jotain Tallipoika-merkin "superlinimenttiä", nimen perusteella pitäs olla sitten supertehokasta. Katsotaan miten toimii. Toinen ostos olivat uudet full-koon ohjat, ja kolmanneksi mukaan lähti heräteostoksena ihqupinkki satulahuopa. Olisin ottanut sinisen, niin se olisi sopinut noihin sinisiin pinteleihin paremmin... Mutta ei sitten, otin ja repäisin, ja tuommoinen ihqupinkki huopa tupsahti Jetterin turvan eteen arvioitavaksi. Kyllä se hyväksyttiin pörinöittä, mutta hevoset eivät näekään punaista väriä...... :D 

Kuolatessani onnesta ja harjatessani Jetteriä en ollut yksin, kyytsijäni lapsineen pitivät minulle seuraa. Hauska katsoa, miten pienet lapset tutustuvat hevosiin uteliaisuudella.

Matkalla heppakotiin hain vinkkejä Kyra Kyrklundin ja Jytte Lemkowin kirjoittamasta kirjasta Kyra ja ratsastuksen taito. Pähkäilin ja sovelsin päässäni seuraavanlaisen ratsastusohjelman reippaiden alkukäyntien jälkeen:

1. Ohjat tuntumalla suoria ratsastusradan teitä, mm. puolirata leikkaa, vuoroin ravissa ja käynnissä. Ideana oli tarkistaa, miten hyvin Jetteri on kuulolla, ja miten suorana se kulkee ilman aidan tukea. Hyvä lämmittelyharjoitus, pohkeet piti kietoa hyvin Jetterin ympäri, eikä ohjia tarvinnut käytellä muuten kuin puolipidätteissä.

2. Reipasta laukkaa kevyessä istunnassa, kulmiin hieman askeleen lyhennystä, pitkillä sivuilla kunnon pilistystä. Ja sitten päätyihin laukkaympyrät tai pienet voltit lyhyemmällä askeleella.

3. Avotaivutus pitkällä sivulla, päädyssä ravi/laukkaympyrä rennosti. Vaikka avot ovatkin niin simppeli liike, kertasin Kyran kirjasta oikein huolella perusasiat ja kikat ongelmiin. Aloitin ohjeiden mukaan maltilla hitaasta käynnistä, enkä ryykännyt suoraan raviin tappelemaan huonojen avotaivutusten pariin. Ja kun Jetteri kulki oikein ja kuunnellen, jatkoin pehmeeästi vaikuttamista pohkeilla, mutta myötäsin ohjasta palkinnoksi. Jetterille tuli hyvä mieli, ja alkoi toistojen myötä yhä kevyemmillä avuilla hakea kolmelle uralle ja kuolaintuntumalle. Kuitenkin jos annoin välissä ohjat, harjoituksen uudelleenaloittaminen oli aina vähän takkuista. Ulko-ohjalla oli helppo estää sisällepäin valuminen, mutta poikitusasteen säilyttäminen oli vaikeaa.

Vain yksi kuva tehtävästä, jota tehtiin kaikista eniten.

5. Epämääräistä ravin lyhentämistä, ja siitä isomman askeleen esiin ratsastamista. Vaikeaa malttaa käyttää kokoamisessa istuntaa. Lisäksi Marika sanoi, että kemotan eteenpäin pahasti, vaikka itsestäni tuntuikin hyvältä. Ei taida olla tasapaino ihan kohdillaan tauon jälkeen... :P

Hih aloittelijakantapää

Seuraus liiasta ohjankäytöstä: alakaula alkaa pullottaa, mikä kertoo siitä, että hevonen on "kiskottu ohjalla kasaan", eikä se käytä tällöin ylälinjan lihaksia ollenkaan. Siis tässä kuvassa hevosta ratsastetaan väärin. 

Hih kun ratsastaja ei pysy pystyssä reippaassa ravissa

Tyytyväinen Jetteri. Tämän kuvan ilme oli ihanin yllätys. :)

Lopuksi oli vielä ihan pakko vähän laukata reippaasti.

6. Loppuravit pitkässä muodossa, ensin ohjat tuntumalla, mutta Marikaa kannatti kuunnella ja antaa ihan löysät. Jetteri sai tällöin varmasti venyttää itseään niin paljon, kuin tarpeelliseksi näki.

Emt kumpi on noista parempi muoto, yllä vai tuossa alla olevassa kuvassa? Vaikka loppuverkoissa on hyvä, että hevonen hakee alas, sen ei pidä ryystää alamäkeen (kuten yllä olevassa kuvassa). Löytyyköhän tästä mielipiteitä hevosihmsiten keskuudessa?

Viimeisenä toimenpiteenä käytiin Marikan kanssa pienellä juorumaastolla. :D Vettä ripotti edelleen, mutta mulla kiersi veri niin vikkelään, ettei tuntunut missään. Jalat eivät sentään ihan vetäneet ihan hapoille, kuten pelkäsin. Huomenna siis jaksaa ongelmitta vetää toisen treenin, ehkä vastalaukkaa ja sulkutaivutuksia? Ja illalla, Jetterin tulevan tallin bongailureissun jälkeen on vuoro pienten estehyppyjen. 

Pinteliteline

Engemycinillä, linimentillä ja Tummelilla paikkailtu Jetteri himoamassa iltakaurojaan.

Tosiaan, kovasti kiitos näistä kuvista ja niiden ihanasta laadusta Marikalle! Rakastan hänen kameraansa <3 Ja kyllä itse ihminenkin on ainoa laatuaan. ;)