Kolmen estetunti

Taas heppakodissa, voi tätä onnea. Välissä paahdoin ihan tarpeeksi rankan työputken kaukana siellä jossakin. Lievästi sanottuna väsytti tänään, mutta onneksi jaksoin raahautua iltabussiin ja pelastautua hevosten keskelle.

Viime keskiviikkonakin oli vielä heppailupäivä! Hoidin aamutallin harmaassa tihkusateessa ja lähdin Jetterin kanssa pienelle aamuverryttelylle maastoon ilman satulaa. Jestas, miten kipeät jalat mulla oli. Tuntui siltä, että mun koivet repeäisivät irti reisien kohdalta, kun Jetterin leveä selkä pakotti sisäreiden lihakset venymään. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa vertyivät, kun töpösteltiin pikkuhiljaa eteenpäin.Välillä otettiin ravi-ja laukkapätkiäkin.

Yksi hauskimmista asioista maailmassa on laukata ilman satulaa omalla hevosella. Jetteri eteni reippaasti pyöreässä laukassa viskoen välillä päätään riemusta, ja minä kikatin kuin pikkutyttö.

Iltapäivällä muutaman tunnin levon jälkeen oli vauhdikkaampaa menoa luvassa Jetterille. Pidin jaetun este-/puomitunnin kahdelle pikkusiskolleni Jossulle ja Sohville sekä pikkuserkulleni Janicalle.

Jossu

Janica

Tyttöjä oli hauska opettaa, vaikka taisin innostua välillä liikaa, kun kurkku tuli kipeäksi. Opetustuokio kesti reippaan tunnin, jona aikana mieleen muistui nopeasti opettamisen hyvät ja huonot puolet. 

Millainen on hyvä oppilas...

 - On enimmäkseen hiljaa, mutta osoittaa kuuntelevansa 

 - Ottaa sekä kehut että kritiikin innolla vastaan

 - Uskaltaa kysyä, jos on epävarma

 - Yrittää parhaansa eikä lannistu!

Millainen on huono oppilas...

 - On omissa ajatuksissaan ja skippaa puolet open ohjeista (en minä ainakaan xP)

 - Yrittää väkisin ja väärällä tavalla tehdä jotain vähän tehtäväänkuulumatonta (vaatii hevosta menemään tosi lyhyellä askeleella, vääntää kaulan ylitaivutukseen tai sahaa peräänantoon tms)

 - Inttää opettajalle vastaan (heh... en ole syyllistynyt tähänkään, eiku)

 - Lannistuu nopeasti, ja pahimmassa tapauksessa heittää ohjat  kehään. Koskaan ei pidä luovuttaa. 

Tytöt olivat kuitenkin ihan topakoita, vaikka kaikille sai vähän ärähtää. Yksi katseli muualle näyttäessäni kädestä pitäen, miten suitset puetaan, toinen teki puomivolteista kerta toisensa jälkeen ylipitkän kananmunan muotoisia ja kolmannen kanssa Jetteri sortui kerta toisensa jälkeen raviin, koska pohkeet killuivat kaukana kyljistä. Kaikki kuitenkin korjasivat virheensä ja yrittivät upeasti parhaansa!!!

Sohvi aloitti verryttelemällä Jetteriä käynnissä ja ravissa, ja hänen kanssaan keskityin ratsastusmaailman perusasioihin; pidättämiseen ja eteenpäinratsastukseen, yksinkertaisimmillaan pysähdykseen ja liikkeellelähtöön. Miksi ratsastajille opetetaan aluksi, että potkaisemalla ja maiskuttamalla pirusti se hevonen liikkuu eteenpäin, ja ohjasta kun vetää tarpeeksi, se pysähtyy? Dunno.. Sohvi teki niin hienoja siirtymiä, täysin huomaamattomilla avuilla, vaikka ei olekaan sieltä kokeneimmasta päästä. Toki teimme myös puomitehtäviäkin.

Janica jatkoi verryttelyä ylittämällä puomeja ravivoltilla. Hyvä tarkkuustehtävä, jossa täytyy ennakoida ja käyttää istuntaa. Sisäohjasta vetämällä hevonen ei käänny. Jatkoimme lyhyillä estetehtävillä, ensin ravissa ja siitä sitten siirryttiin laukkaamaan. Harjoittelimme myötäystä, mikä se on ja miten paljon kannattaa myödätä. Kuvassa yllä on yksi perustehtävä, jonka muunnoksia sekä Jossu että Janica harjoittelivat.c

c
Jossua en suotta säästellyt, käskin häntä pyörittelemään jalkojaan ja käsiään vähän Jetterin selässä, ja sitten suoraan laukkaverkkaa uraa pitkin ja voltteja! :)

"Jäkäjäkäjäkäjäkä ja korjaa jalustin ja pidä ne pohkeet kiinni

"JÄKÄJÄKÄJÄKÄ JA KORJAA SE JALUSTIN NYT!!! SÄ OOT JO NIIN HYVÄ RATSASTAJA ETTÄ TUOMMOSTA EN HALUU NÄHDÄ OLLENKAAN ja jäkäjäkäjäkä....."

Tyttöparka. Vähän samanlaista höpsöyttä ja "jäätymistä" havaittavissa kuin isosiskollaankin, mutta kyllä neiti ylitti itsensä tällä kertaa. Laukassa lähes kylmiltään tekninen rata laukassa, isosisko oli oikein ylpeä. Ja Jetterin suhteellisen isoissa hypyissä ei ole nuoren ratsastajan ihan helpoin pysyä mukana. 

Suunnanvaihto

Kun Johanna oli suoriutunut viimein kiitettävästi vähän pidemmästä esteradasta, miunkin oli ihanihan pakko tehdä pari aloittelijahyppyä....

Vitsi miten iso este....

Suu mutrulla kun ei tasapaino pitänyt ja harmitti. Se siitä tunteesta "meen Jetterin selkään ja hyppään 100 cm okserin ihan kylmiltään ja oon tosi cool". Surullista.

Se malttaa kävellä! Hienoa, Jetteri ei kuumunut kiehumispisteeseen saakka.

Lämpöjä ja eteenpäinpyrkimystä oli kuitenkin ihan tarpeeksi...

Loppuverkkaa matalammassa muodossa

Lopuksi annoin reippaille esteratsastajille luvan lähteä maastoon kakspäällä tekemään loppukäynnit. Ja tämä bloggailu jää tältä päivältä tähän, lähden nukkumaan ja huomenna lisää hevosia. <3

Ai niin. Minä en ole ottanut yhtäkään tämän postauksen valokuvista, vaan kiitos kuuluu tuleville esteratojen kauhuille, Jossulle ja Janicalle! Hyvä mimmit :)