Lukio + hevoset = .......

Ylä-asteelta saakka haaveilin eläinlääkärin urasta, ja sitten ysillä palloilin kahden vaihtoehdon välissä; lähdenkö lukioon, jolloin voisin opiskella kotoa käsin ja jatkaa elukkalääkäriksi, vai riittäisikö mulle sittenkin pelkkä eläintenhoitajan tutkinto. Valitsin elämän omien hevosteni rinnalla ja hain naapurikunnan lukioon. 

No ei se ihan helppoa loppujen lopuksi ollut. Vaikka mulla oli keskiarvo peruskoulun jäljiltä 8,5, töitä piti tehdä... ja kun halusin ell:ksi, otin pitkän matikan, fysiikan ja kemian + biologian. Öhöh. Bilsa oli parasta, olin tunneilla välillä ihan liekeissä, kun oli niin mielenkiintoista. 

Bussimatkojen kanssa koulupäivistä tuli usein 8½ tunnin mittaisia. Kun selvisin koulusta kotipihalle saakka, kello oli usein jo lähemmäs neljää ja ulkonahan oli sitten jo usein ihan hämärää. Talvi on kaikkein raskainta aikaa hevoshommissa; valmiiksi jo väsähtäneenä pitäisi raahautua ulos PIMEYTEEN JA KYLMYYTEEN. Hyi helkkari, kuka muka tykkää? Usein silti raahauduin valtavalla tahdonvoimalla talliin. Olisin varmaan jaksanut paremmin, jos olisin ottanut evästä bussimatkalle, sillä ruokailuvälit taisivat välillä venähtää viiden tunnin mittaisiksi... Nykyään vasta on tajunnut, miksi kannattaa syödä 3-4 tunnin välein: Jaksaa paljon paremmin.



Vaikka pimeiden koulupäivien jälkeen usein ärsytti, kauniisti sanottuna vitutti lähteä heppailemaan (oikeasti, ei tehnyt yhtään mieli välillä), niin tallilla pyörimisen jälkeen 99,99 % oli hyvä mieli. Aina kannatti lähteä. Jos olisin antanut joka toisella kerralla periksi, ratsastukset olisivat jääneet aika vähiin eikä mitään kehittymistä olisi tapahtunut.




Kentällä on talvella ihan jees ratsastaa, mutta...

1) on pimeää

...onhan meidän kentällä valot, mutta silti :(

2) on kylmää

-20 pakkasta

3) a. sataa lunta silmät ja suu täyteen

Rusina.

3) b. Sää on muuten ihan räkäinen

Räntä + tuuli  + -5 astetta <3

Siinä inhokit TOP 3. Ei ihme jos ei aina inspannut lähteä kentälle pyörimään.

Usein repäisin itseni sitten väkisin suoraan ruokapöydästä tallille, ja jätin läksyt iltaan. Heh, kuinka moni heppatyttö tietää sen tunteen, kun tuntien heppailun jälkeen pitäisi myöhään illalla tehdä jotain läksyjä??? Voi ei. Aivot puuroa, ei pysty, liian hapokasta.

Emt, saanko kiittää siedettävistä arvosanoistani matikkapäätäni. Läksyjen teko saattoi joinakin iltoina jäädä kokonaan... ei saa kertoa mun äidille. :D Useimmiten kuitenkin katsoin tehtävät läpi, ja tein muutaman mielestäni tärkeimmän/vaikeimman tehtävän. Läksyjenteon jäämistä paikkasi kuitenkin tunneilla urakointi; tein aina ahkerasti tehtäviä ja olin aina mahdollisimman skarppina opettajaa kuunnellen. Tämä tosin vaati hyvät yöunet: klo 10 ja 11 välillä piti mennä nukkumaan, että jaksoi herätä kuuden jälkeen aamulla.

Silti, kannatti mennä lukioon. Kaikista kamalista talvi-, syys- ja kevätilloista huolimatta, sillä 99,99 % niistä oli kaiken kärsimyksen arvoisia, ja niistä oppi. Ja huolimatta työpöydän ääressä odottavasta läksyvuoresta. Huolimatta koeviikon panikoinnista (niin, koeviikot olivat melkein luksusta, ensin kerrataan luokan kanssa ja sitten tehdään tentti, sitten saa jo lähteä kotiin :)). Kolmessa vuodessa kehityin paljon ratsastajana - ja ihmisenä. Sain uusia, ihania ystäviä.

Vinkkejä onnellisen heppaelämän ja koulumenestyksen yhdistämiseen:

1) Syö usein, muuten verensokeri heittelee liikaa. Ei se 5 tunnin syömättömyys ainakaan nosta virkeystilaa... ja sitten ei herkutakaan niin paljon, kun syö kunnolla!

2) Nuku paljon. Mielummin jätä illalla muutama tehtävä tekemättä tai luku lukematta tenttiä varten, nuku mielummin se 8 tuntia. Mieluummin enemmän.

3) Lähde tallille, vastoin omaa ja vanhempien tahtoa. :D Miunkin äiti sanoi, että "ei sun kannaa lähtee tuonne lumisateeseen jos ei tee mieli", mut sitten vaan pakotti itsensä menemään... ja saattoi olla elämäni parhaita ratsastuksia. Lähde vaikka ihan väkisin, älä anna laiskotukselle periksi. Yritä saada joku kaveri tallille mukaan, on paljon hauskempaa.

4) Tee säännöllisesti kotitehtävät, ehkä mieluiten heti, kun oot tullut koulusta ja syönyt. Varavaihtoehtoja on tehdä ne aamulla aamupalaa syödessä, bussissa matkalla kouluun tai välitunneilla... ;D Viikonloppuisin jätä 2-3 tuntia aikaa läksyurakoinnille.

5) Aloita kokeisiin lukeminen ajoissa, heti jakson alusta. Lue vaikka aina bussimatkojen ajan, syödessäsi tai vaikka odotellessa kaveria keskustassa. Käytä kaikki tilaisuudet hyödyksi. Kanna aina jotain koulukirjaa tai monistenippua mukanasi.

Tsemppiä kaikki koululaiset. Tehkää parhaanne, sitten on vähemmän paineita hakiessa jatkokoulutuksiin ja saatatte päästä siihen teidän unelma-ammattiinne. Onnea tulevaisuuteen!

Uni ja onnensirpaleet

Mulla oli unessa niin iloinen ja kevyt olo. Olin lähdössä kunnon ratsastusleirille Jetterin kanssa, ihanaa. Luvassa olisi paljon, paljon vaativaa este- ja koulutyöskentelyä. Harmi, kun Jetteriä pitäisi vähän säästellä estetreeneissä... Mutta koulutunnit tekisin ehdottomasti sen kanssa.

Mutta entäs Eemeli? Voi mua pöljää, miten minä en sitä muistanut. Tietenkin minä ottaisin sen leirille mukaan! Eemelihän rakastaa hyppäämistä, sen kanssa pääsisin hyppäämään kunnon ratoja, ja maastoesteitä. Voi, miten kovasti olen odottanut sitä. Minä ja Eemeli, yhdessä radalla reippaassa, hallitussa laukassa, ylittämässä esteitä yksi toisensa jälkeen. Tuskin maltoin odottaa.

Entäs koulutreenit? Mun mieliala nousi satasesta tuhanteen. Viime ratsastuksesta Eemelin kanssa oli ollut todella, todella pitkä aika. Silti muistin ja pystyin kuvittelemaan tarkalleen, miten Eemeliä piti ratsastaa. Aivan tarkalleen. Teki niin kovasti mieli päästä heti sen selkään testaamaan, miten hienosti se tänään liikkui. Viimeisellä ratsastuskerralla se liikkui niin hienosti.

Siellä se seisoi, korvat hörössä, valmiina lähtemään seikkailuun.

***

Ai, ei se mennytkään niin.

Rakas Eemelini. Minä en ymmärrä, mikset sinä ole enää täällä oikeasti.......

Vuokralle tarjotaan

VUOKRATAAN KUOPIOSSA omalla tallilla syksystä lähtien:
15-v. sh-r koulupainotteiseen töskentelyyn 1-2 krt/vko, toki maastotakin saa sydämensä kyllyydestä! Vej:n pikkuvian vuoksi vaatii ratsastuksen jälkeen huolellisen kylmäyksen ja esteitä pompitaan vain harvoin (vaikka heppa rakastaakin hyppäämistä).

Ko HeB-HeA, eteenpäinpyrkivä, herkkä ja kiltti jeppe. Ei yleensä hötkyä turhista. Kunnioittaa ihmisen tilaa ja osaa hyvin peruskäskyt maastakäsin + parit sirkustemput. Osaavalla ratsastajalla kulkee kyllä, kapasitettia HeA:n luokkiin, ja aloittelevammalle erinomainen opetusmestari. Maastossa turvallinen köpöttelyratsu, kokeneemmat voivat hyvin mennä reippaamminkin.

Tallilla iso ja todella hyvin valaistu kenttä ja paljon maastoja. Valmentautumismahdollisuus. 15-20 min ajomatka Kuopion keskustasta etelään. Hinta 80 €/kk.

Sinä nuorempi tai vanhempi hevosihminen, ota rohkeasti yhteyttä s-postiin: hoo.aa.aaltonen@hotmail.fi

Muuttoilmoitus ja rälläämistä pellolla

Kami ja Jetteri laitumella

Tämäkin päivä jatkui pienessä hurmostilassa. Tiiättekö miksi (sen lisäksi, että sain hömpätä Jetterin kanssa sydämeni kyllyydestä)?

Nyt se on sitten virallista, Jetteri muuttaa syksyllä kanssani opiskelijacityyn. Unelmani toteutuu.

Niin iso ilo, että melkein räjähdin. Tuntui ainakin siltä! Talli on pienehkö ja mukavan oloinen yksityistalli, ehkä vähän kaukana, mutta kokonaisuuden huomioon ottaen paras näistä, mitä kävin kiertämässä. Maneesia nyt ei ole, mutta iso, kunnon kenttä ja hyvät maastot. Niillä ollaan ennenkin pärjätty.

Sitten vain pihistämään joka penniä, jonka saan töistä. Rahatilanne voi olla tiukka, mutta jos teen viikonlopputöitä ja välillä teen ilta-/aamutalleja, rahatilanne on 0-0 ja voin pitää Jetteriä vaikka koko talven. Jää kyllä nähtäväksi. Vuokraajankin voisi etsiä  syksyksi, se helpottaisi toimeentulemista ja voisin välillä ehkä keskittyä opiskeluihinkin... :D Tiiä jos vaikka sitten pistän ilmoituksen tänne bloginkin puolelle.

Mutta syksyä odotellessa <3

***

Eilen oli tosiaan hyvä päivä, heti aamusta lähtien. Paitsi aidanteko alapellolle ei ollut hauskaa, ruoho oli kasvanut ylipitkäksi ja mesiangervometsissä rämpiminen oli hikistä hommaa. Osan peltosarakkeista jätin kokonaan aitaamatta, koska yli puolitoistametriset mesiangervot ja ohdakkeet olivat vallanneet nurkat. Niittokoneella pitäisi vetää koko pelto. Hepat tulevat silti saamaan uuden, kunnon ison laitumen.

Taisteltuani tolpat paikalleen (aitalanka loppu, jes) oli Jetterin vuoro. Aikaisemmin päivällä olin käynyt rapsuttelemassa sitä pitkään. Varmaan olen joskus aikaisemminkin saarnannut, että on tärkeää viettää hevosen kanssa paljon aikaa maasta käsin, jotain ihan mitä tahansa muuta puuhailua paitsi ratsastamista. Myöhemmin iltapäivällä sain hakea iloisen ja työintoisen pikku hepan talliin harjattavaksi.

Päätin tehdä vähän jotain erilaista sen ikuisen kentällä pyörimisen lisäksi. Yläpellolla oli niin nätin näköistä, että sinne mentiin ja ilman satulaa toki. Eikä mitään hienoja ratsastussuunnitelmia, laukkailin ja ravailin päämäärättömästi ympäri laidunta. Ja välillä varmistin että Jetteri kulkee tasapainossa eikä vaan kaadu lapa edellä täyttä vauhtia.

 

Jetterillä taisi olla hauskaa. Se vastasi yllättävän mielellään sekä pidättäviin että eteenpäinajaviin apuihin; nosti laukan istunnalla ja hidasti siitä käyntiin istunnalla. Sitten oli tietenkin erikseen laukkaspurtit, joissa vauhti vaan meinasi kiihtyä ja kiihtyä.. :D Miksei useammin ratsasta noin hölmön vapaasti. Hevosellakin kulkee askel vapaammin.

Kaikki yllä olevat kuvat on ottanut pikkusiskoni Johanna. Tuleeko respektiä :)  Ei huono, vaikka onkin niin nuori! Kiitos kameran lainaamisesta Janicalle.

Innostin kameranaista tulemaan myös selkään, vähän laukkailemaan kakspäällä. Tandemratsastus on hauskaa  epämukavuudestaa huolimatta. Jossua pikkasen meinasi jänskättää, kun hän on vain kerran aikaisemmin mennyt ravia ja laukkaa mun kanssa tandemilla, ja siitäkin on vuoden päivät aikaa. Nyt mentiin sitten aika paljon enemmän ja reippaamminkin. Jotta saataisiin todistusaineistoa äidille, että hänen tyttärensä eivät kuolleet tässä kokeilussa, pyydettiin kolmatta siskoani Ilonaa kuvaamaan. Kiitos siis hänellekin, kauniissa mekossaan kun tuli kameran kanssa heilumaan pellon laidalle.

Nähtävästi me emme painaneet yhdessä liikaa... ja mullakin oli todella hauskaa, vaikka vaan puoliksi hymyilen.

Hih, oli ihan hirmu hauskaa, ja Jossu ja Jetteri olivat samaa mieltä. Ratsu oma mielipide oli, että oltais voitu jatkaa vielä paljon pidempään rälläämistä, ja otettiin me sitten vielä pari nostoa pojan mieliksi. Mutta sekään ei meinannut riittää, kyllä sieltä vielä ravia tarjottiin parikin kertaa. :) Hassu. Hauskaa, kun Jetteri on oma menointoinen itsensä. Pitäisi huolestua, jos se ei haluaisi mennä kovaa ja korkealta.

Johanna ja Ilona olivat kilttejä, ja jelppivät Jetterin jälkihoidoissa. Pitihän sen jalka kylmätä ja sitten vielä tarkastin sen haavojen yms. varalta oikein tarkasti. Nirhamia ei ollut, mutta kärpäsensyömiin vanhoihin, umpeutuneisiin rupiin hieroin Tummelia kutinan ehkäisemiseksi. Päässäkin oli pari pikkurupea, ja nivustenkin alue sai oman Tummeli-annoksensa.

Sitten vain haikein mielin vein Jetterin laitumelle... jää nähtäväksi, milloin näen sen seuraavan kerran. Syksyä odotellessa...

Suokkiruunat x 2

Suokkipoika nro 1, Jetteri.

Aamulla oli harmaata ja sateista. Melkein ihastuttava ilma. Kun olin harjaillut Jetteriä oikein hitaasti ja höpsönä, rasvannut sen ötökkäruvet sekä rymynnyt mansikkapenkkiä perkaamassa, sain jotain aikaiseksikin ja nousin ratsaille.

En nyt viittinyt vain pyöriä ravissa kenttää ympäriämpäri, vaan tehdä jotain fiksua ja kehittävää. Tempaisin hatusta melkein tosi tiukan ratsastusohjelman:

1. Rauhallisia ravinnostoja, pitkässä muodossa taivuttelua. Ihanaa, Jetteri tuntui tosi hyvältä. Kevyt kädelle, herkkä ja kuuliainen, ja kääntyi ihan vaan istunnalla!!!

2. Laukannostotreeniä ympyrällä, joka oli nätisti jaettu esteiden avulla kolmeen osaan. 1/3 laukassa, siirtymä valmisteluineen, 1/3 käyntiä, nosto, 1/3 laukkaa jne. 

3. Laukannostotehtävän vaikeutus; 1/4 laukkaa, siirtymä valmisteluineen, 1/4 käyntiä, nosto painoavuilla, 1/4 laukkaa jne.

Noh, Jetteri teki tosi hyvät siirtymät... nosti laukan eikä sitä olisi tarvinnut vetää ohjista käyntiin... mutta silti minä nypin ohjista ja olin epävakaa, enkä edes valmistellut tarpeeksi huolella siirtymiä. Jumalauta... oho, anteeksi. Peräänanto oli välillä kaukana, koska se tulee vain, kun hevonen on luottavainen. Vaikea on olla, kun ratsastaja on yksi vandaali. Huono yritys. Välillä myötäsin liikaa ja sitten jäinkin jo suuhun kiinni. Tulipa harjoiteltua siirtymiä kuitenkin, muuten on tosi hyvä harjoitus.

Jetteri huolissaan; repäiseekö se taas kohta suusta?

"Yh! Laukataan jo, mä en kestä kävellä"

4. Hieman sulkutaivutuksia, sujuuko ne yhtään paremmin kuin viime viikolla? Kyllä. Helpompaa, hieman vetreämpää.

5. Vastalaukkaharjoituksia vasemmalla olevan kuvan mukaan. Ei me ihan noin pitkiä loivia kiemuroita tehty, mutta tuohon tyyliin! Edistystä viime kerrasta; Jetteripoika ei kertaakaan sortunut raville tai edes ristilaukalle, ja tasapainoiselta menolta tuntui. Mulla tais olla vähän jonkin sortin ongelma, kuvista päätellen jäädyin ja pidin ohjasta liikaa kiinni, eikä istunta ollut ihan napakka. 

Päätyihin voltit reippaassa laukassa

Pitkillä sivuilla hieman koottiin, painettiin sisäpohje liioitellun eteen kiinni ja toivottiin parasta...

Väliravit, kunnes kameran kortti meni täyteen.

Toki vielä jatkoin treeniä vasemmassa kierroksessa, voikun Jetteri oli hieno. Uskalsin tehdä entistä syvemmät kiemuraurat, ja laukka säilyi! Hieno Jetteri. Ensi kerralla voi reippaastikin nostaa vaikeustasoa. Mut pitää saada ratsastaja eka pitään kroppa napakkana JA joustavana. Voe pylly.

6. Loppuverkkatehtäväksi vuoronperään sulkutaivutukset pitkille sivuilla ja päätyihin ravivoltit letkeällä, pitkällä askeleella. Kun tuli yksi oikein hieno sulkutaivutus hyvin asettuneena, annoin pitkää ohjaa ja tehtiin loppuravit pitkällä ohjalla. Jetteri pysy koko ajan alhaalla ja liikkui rauhallisella, mutta aktiivisella askeleella.

Loppukäynnit tehty maastossa ja hyvä mieli :)

 Jetterin jalkaa kylmätessä vesiletkulla annoin sen syödä samalla. Omnom. 20 minuuttia meni siinä syötellessä ja kylmäillessä...

"Miten se tyyppi tuossa on, äsken se näkyi olevan vaan vasemmalla puolella?!?!"

Suokkipoika nro 2, Käpä.

Marikan kanssa lähdettiin lennossa Jetterin hoivailujen jälkeen ajamaan kohti toista tallia, jossa asusti Marikan liikutettava lv-t Suski ja tämän kaveri sh-r Käpä. Meininki oli lähteä käymään hevosilla naapurin kentällä ja tavata ystävämme Rosanna sekä hänen heppansa Essi. :)

Vähän hauskaa ja mahassakipristelevää päästä tutustumaan uuteen hevoseen. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi olen ollut muun kuin Jetterin selässä. Taisi olla joko Kami tai Mandi. Kerran aikaisemmin olen tavannut Käpän, samalla kun olin mukana seurailemassa Marikan ja Suskin touhuja.

Käpä-poika arvosti rapsutuksia, vaikkei nyt muuten minusta perustanutkaan. Varmaan olin herran mielestä ärsyttävä tyyppi, joka vaati vähän väliä jotakin.

Käpä on iso (n. 160 cm), komea ja omanarvontuntoinen, hauska hevonen, ei ollenkaan semmoinen "pystyynkuollut". Päinvastoin! :D Energiaa riitti pojalla talutettaessa laitumelta tallille. Perinteiset pysähdysharjoitukset ovat kultaa; pidätetään narusta odottaen oikeaa reaktiota ja annetaan hevosen pyöriä vaikka taluttajan ympäri, kunnes heppa pysähtyy. Siitä seuraa välitön myötäys ja liikkeellelähtö, joka oli tässä tapauksessa se paras palkinto. Käpä oppi, että pysähtymällä saa jatkaa matkaa rauhassa. Usein ja tiheään toistettuna saa aikaan erinomaisia tuloksia, myös vain 200 metrin matkan aikana.

Varustettiin hepat reippaasti ja lähdettiin kohti pikkukenttää. Jännittävän reissusta teki ison maantien alitus, yli ei menty liikenteen takia mielellään. Maastossa hömpöttely sujui hyvin. Vaikka käpä oli iso ja vahva hevonen täynnä virtaa, mulla oli semmonen perusluotto siihen. Sen tunsi, tämä on tämmöinen hyvä tyyppi, vaikka toki olin varovainen sen autopelon vuoksi. Kuitenkin melkein kaikki suomenhevoset ovat samantapaisia, menohaluisia, mutta kuitenkin järkipäitä ja käsissä pysyviä, ainakin jos vaan pidättää tarpeeksi. :D 

Käpä näytti selväjärkisyytensä siinä vaiheessa, kun saavuimme kentälle, ja Marika jatkoi matkaa Rosannaa vastaan. Käpän autopelon takia jäin kentälle, mutta poika meinasi lähteä väkisin tyttöystävänsä perään. Vaikka se poukkoili, viskoi päätään ja meinasi lähteä juoksemaan, se ei kuitenkaan alkanut hyppimään pystyyn tms. hullunvaarallista. Vaikka ryntäily tuntuikin vähän huolestuttavalta, jatkuvalla seis-käännös-eteenpäin-seis-harjoituksilla se rauhottui. Lämppäriratsukoiden saapuessa vartin päästä olimme harjoittelemassa suorien teiden ratsastusta, eikä menty tervehtimään tyttökavereita, vaan mentiin koulua!

Missä on napa

Käpä on vielä vähän raaka ratsu ravuritaustansa takia, joten harjoittelin pohkeella ja istunnalla kääntymistä, taivutusta käynnissä ja sitten vaan ravattiin volteilla ja kenttää ympäri. Pojalle tais olla siinä tarpeeksi hommaa. Tyytyväisin olen niihin taivutuksiin, suoralla tiellä asetettiin ensin vasempaan ja vaihdettiin siitä lennossa asetus oikealle, siis suoralla tiellä! 

Kentällä ei oltu kuitenkaan kovin kauaa, Suskille tuntui riittävän siinä pyöriminen. Essi oli mukavan rauhallisen oloinen, vaikka välillä kattelikin mettään. Jatkettiin siitä sitten metsäpolkuja pitkin ison tien varrelle, josta Ronsku kipitti yli, kun autoletkaan tuli tauko. Minä ja Marika jatkettiin ihania pikkuteitä pitkin kohti tallia, mentiin "maisemareittiä" pitkin, ravattiin jonkun verran. Parissa mukavassa ylämäessä annettiin hevosten mennä kovempaa, ja Käpä nosti laukan ihan itsekseen! Ja hieno laukka olikin, pojasta tulee oiva ratsu askellajeineen.

Koko ratsastus venähti yhteensä kahden tunnin mittaiseksi, hups. Vähän jalat tuntuivat irtirevityiltä Käpän leveässä selässä istumisen jälkeen, mutta ei se mitään. Harjattiin heppoja ja Marika kylmäsi Suskin jalat, ennen kuin talutettiin hepsut takas laitumelle. Jostain syystä Käpä käveli paljon rauhallisemmin kuin laitumelta haettaessa. :D Perillä vielä rapsuteltiin heppoja ja katottiin, miten ne nauttivat piehtoiroimisesta.

Kaikki Käpästä otetut kuvat ©Marika ja hänen ihana kameransa.

Kolmen estetunti

Taas heppakodissa, voi tätä onnea. Välissä paahdoin ihan tarpeeksi rankan työputken kaukana siellä jossakin. Lievästi sanottuna väsytti tänään, mutta onneksi jaksoin raahautua iltabussiin ja pelastautua hevosten keskelle.

Viime keskiviikkonakin oli vielä heppailupäivä! Hoidin aamutallin harmaassa tihkusateessa ja lähdin Jetterin kanssa pienelle aamuverryttelylle maastoon ilman satulaa. Jestas, miten kipeät jalat mulla oli. Tuntui siltä, että mun koivet repeäisivät irti reisien kohdalta, kun Jetterin leveä selkä pakotti sisäreiden lihakset venymään. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa vertyivät, kun töpösteltiin pikkuhiljaa eteenpäin.Välillä otettiin ravi-ja laukkapätkiäkin.

Yksi hauskimmista asioista maailmassa on laukata ilman satulaa omalla hevosella. Jetteri eteni reippaasti pyöreässä laukassa viskoen välillä päätään riemusta, ja minä kikatin kuin pikkutyttö.

Iltapäivällä muutaman tunnin levon jälkeen oli vauhdikkaampaa menoa luvassa Jetterille. Pidin jaetun este-/puomitunnin kahdelle pikkusiskolleni Jossulle ja Sohville sekä pikkuserkulleni Janicalle.

Jossu

Janica

Tyttöjä oli hauska opettaa, vaikka taisin innostua välillä liikaa, kun kurkku tuli kipeäksi. Opetustuokio kesti reippaan tunnin, jona aikana mieleen muistui nopeasti opettamisen hyvät ja huonot puolet. 

Millainen on hyvä oppilas...

 - On enimmäkseen hiljaa, mutta osoittaa kuuntelevansa 

 - Ottaa sekä kehut että kritiikin innolla vastaan

 - Uskaltaa kysyä, jos on epävarma

 - Yrittää parhaansa eikä lannistu!

Millainen on huono oppilas...

 - On omissa ajatuksissaan ja skippaa puolet open ohjeista (en minä ainakaan xP)

 - Yrittää väkisin ja väärällä tavalla tehdä jotain vähän tehtäväänkuulumatonta (vaatii hevosta menemään tosi lyhyellä askeleella, vääntää kaulan ylitaivutukseen tai sahaa peräänantoon tms)

 - Inttää opettajalle vastaan (heh... en ole syyllistynyt tähänkään, eiku)

 - Lannistuu nopeasti, ja pahimmassa tapauksessa heittää ohjat  kehään. Koskaan ei pidä luovuttaa. 

Tytöt olivat kuitenkin ihan topakoita, vaikka kaikille sai vähän ärähtää. Yksi katseli muualle näyttäessäni kädestä pitäen, miten suitset puetaan, toinen teki puomivolteista kerta toisensa jälkeen ylipitkän kananmunan muotoisia ja kolmannen kanssa Jetteri sortui kerta toisensa jälkeen raviin, koska pohkeet killuivat kaukana kyljistä. Kaikki kuitenkin korjasivat virheensä ja yrittivät upeasti parhaansa!!!

Sohvi aloitti verryttelemällä Jetteriä käynnissä ja ravissa, ja hänen kanssaan keskityin ratsastusmaailman perusasioihin; pidättämiseen ja eteenpäinratsastukseen, yksinkertaisimmillaan pysähdykseen ja liikkeellelähtöön. Miksi ratsastajille opetetaan aluksi, että potkaisemalla ja maiskuttamalla pirusti se hevonen liikkuu eteenpäin, ja ohjasta kun vetää tarpeeksi, se pysähtyy? Dunno.. Sohvi teki niin hienoja siirtymiä, täysin huomaamattomilla avuilla, vaikka ei olekaan sieltä kokeneimmasta päästä. Toki teimme myös puomitehtäviäkin.

Janica jatkoi verryttelyä ylittämällä puomeja ravivoltilla. Hyvä tarkkuustehtävä, jossa täytyy ennakoida ja käyttää istuntaa. Sisäohjasta vetämällä hevonen ei käänny. Jatkoimme lyhyillä estetehtävillä, ensin ravissa ja siitä sitten siirryttiin laukkaamaan. Harjoittelimme myötäystä, mikä se on ja miten paljon kannattaa myödätä. Kuvassa yllä on yksi perustehtävä, jonka muunnoksia sekä Jossu että Janica harjoittelivat.c

c
Jossua en suotta säästellyt, käskin häntä pyörittelemään jalkojaan ja käsiään vähän Jetterin selässä, ja sitten suoraan laukkaverkkaa uraa pitkin ja voltteja! :)

"Jäkäjäkäjäkäjäkä ja korjaa jalustin ja pidä ne pohkeet kiinni

"JÄKÄJÄKÄJÄKÄ JA KORJAA SE JALUSTIN NYT!!! SÄ OOT JO NIIN HYVÄ RATSASTAJA ETTÄ TUOMMOSTA EN HALUU NÄHDÄ OLLENKAAN ja jäkäjäkäjäkä....."

Tyttöparka. Vähän samanlaista höpsöyttä ja "jäätymistä" havaittavissa kuin isosiskollaankin, mutta kyllä neiti ylitti itsensä tällä kertaa. Laukassa lähes kylmiltään tekninen rata laukassa, isosisko oli oikein ylpeä. Ja Jetterin suhteellisen isoissa hypyissä ei ole nuoren ratsastajan ihan helpoin pysyä mukana. 

Suunnanvaihto

Kun Johanna oli suoriutunut viimein kiitettävästi vähän pidemmästä esteradasta, miunkin oli ihanihan pakko tehdä pari aloittelijahyppyä....

Vitsi miten iso este....

Suu mutrulla kun ei tasapaino pitänyt ja harmitti. Se siitä tunteesta "meen Jetterin selkään ja hyppään 100 cm okserin ihan kylmiltään ja oon tosi cool". Surullista.

Se malttaa kävellä! Hienoa, Jetteri ei kuumunut kiehumispisteeseen saakka.

Lämpöjä ja eteenpäinpyrkimystä oli kuitenkin ihan tarpeeksi...

Loppuverkkaa matalammassa muodossa

Lopuksi annoin reippaille esteratsastajille luvan lähteä maastoon kakspäällä tekemään loppukäynnit. Ja tämä bloggailu jää tältä päivältä tähän, lähden nukkumaan ja huomenna lisää hevosia. <3

Ai niin. Minä en ole ottanut yhtäkään tämän postauksen valokuvista, vaan kiitos kuuluu tuleville esteratojen kauhuille, Jossulle ja Janicalle! Hyvä mimmit :)