Vaelluksella

Järjestimme Marikan kanssa itsellemme suuren pienen seikkailun, ja lähdimme kaksipäiväiselle maastovaellukselle Kamilla ja Jetterillä. Määränpäänä oli Marikan mummola, jonne matkaa oli linnuntietä pitkin n. 17 km. Jälkikäteen tehtyjen laskelmien mukaan matkaa tuli kaiken kaikkiaan ainakin 43 kilometriä ja yli 7 tuntia. 

Seikkailu alkoi keskiviikkoiltana. Aikaisesta työvuorosta selvittyäni hyppäsin junaan, matkustin sillä heppakotiin ja kävimme siskon kanssa hakemassa Marikan kotoaan. Hän oli etukäteen rakentanut hevosille pikkulaitumet määränpäähän, mutta tarvittavat jutut pakkasimme mukaan. Perhetuttumme itsetekemään satulalaukkuun pistin mukaan pakollsiet vaihtovaatteet, hamamsharjan, Jetterille kaviokoukun, harjan ja päitset päähän sekä itselleni vesipullon. Ai niin, mukaan lähti varuilta myös proteiinipatukka!

Meidän matkavarustus. Minä vuorostani kannoin pikkureppua.

Päivällä oli todella helteistä, ah 28 °C... Kun lähdimme liikenteeseen vähän vaille iltaseitsemän, aurinko yhä helotti kuumana. Mikäs siinä, viilensimme hevosia vesisuihkulla ja me ihmiset valmistauduttiin auringonottoon käärimällä paidat ylös.

Emt, olenko yhä neuroottinen Jetterin jalasta, mutta mielummin olen vähän liian varovainen, kuin että hajottaisin  heppani (vaikka tämän megareissun jälkeen en todellakaan ole enää huolissani "iik ontuuko se"). Kuitenkin myös matkan pituudenkin vuoksi etenimme ihan rauhassa, enimmäkseen käynnissä, välillä ravipätkiä ottaen. Alkumatka, noin 12 kilometriä, kulkivat vähän kovapohjaisia hiekkateitä pitkin. Hyvin rauhallista, ja hyvin lämmintä. Marika oli pakannut omia ja yhteisiä tavaroitamme pikkureppuun, joka hiosti makeasti selkää ja vähän jyskytti selkää vasten reippaammassa vauhdissa. Matkassa oli muitakin pieniä epämukavuustekijöitä, kuten kärpäsparvi ja täydellisen istunnan tavoittelu. :D Hups, oli pakko, kun viime ratsastuksesta tuntuu olevan viikkoja. Noh, pikkuvikoja. Matkaseura se tunnelman tekee. Meillä oli Marikan kanssa aika hyvät jutut.... :D

Marikan kanssa saimme ihastella näitä lehmiä. Jetteri ei ollut tosin samaa mieltä. Kami suhtautui näihin otuksiin coolin välinpitämättömästi :D

Nuo lehmät olivat ensimmäinen kauhistus rekkojen ja veneenkuljetuskärryn jälkeen. Autot ohitettiin ongelmitta, vaikka hönöt kuskit välillä kaahasivatkin liian kovaa ja liian läheltä. Kamalat punaiset pakutkaan eivät enää kauhistuttaneet Jetteriä, eikä kumpikaan heppa mennyt hepuliin kuorma-autojen huristellessa varovasti ohi. Rekkakuskit taisivat olla kohteliaimpia kuskeja. <3 Samoin eräät tutut :)

Vähän yli puolivälissä matkaa. Heppakoti on nelisen kilometriä tuolla kaukana siintävän puhelinmaston takana.

Hiekkateillä tallustelun jälkeen oli valittavana lisää hiekkatietä tai maantie, jonka varrella sijaitsisi täydellinen järvi. Täydellinen järvi on tässä tapauksessa kirkasvetinen, rauhallinen järvi, jossa on kova hiekkapohja. Heh, sinnehän me mentiin hevosia kahluuttamaan ja juottamaan. Jetteri vähän kauhisteli ensin (luultavasti aaltojen liplatusta), mutta rohkeasti se sitten meni veteen. Suklaapoika paljastui oikeaksi virtahevoseksi... Myös Kami viihtyi vedessä, ja ratsastajat myös! Ihanaa :D Joku kerta voisi lähteä vaikka vaan uittamaan hevosia...

Marikan pikkusisko tuli meitä vastaan järven kohdalla, ja kasteli itsensä kuvatessaan vedessä pelleileviä hevosia. Jetteri ainakin kauhoi antaumuksella vettä ja ja oli vähän piehtaroimismeiningillä menossa. Olisihan se voinut olla aika makeaa kellahtaa vilpoiseen veteen... Jetteripoika joutui kuitenkin tyytymään snorklaukseen, kuten Kamikin. Turpa veteen ja kuplia!

Marikan pikkusisko piti meille seuraa  loppumatkan mummolaan. Ratsastimme jonkun 100 metriä järvenrantaa pitkin, ja maantieltä käännyimme hiekkatielle. Sitä pitkin kuljettiin viimeiset 4,5 kilometriä, ja pehmeällä alustalla uskalsi kulkea vähän reippaamminkin. Otettiin jopa pari pätkää laukkaakin! 

Perille päästiin klo 22:15, eli ensimmäisen päivän reissuun meni yli kolme tuntia. Paikan päällä oli Marikan koko perhe vastassa, ihana yllätys! Hevoset saivat ansaittuja taputteluja ja leipäpaloja. Vaikka heitinkin ratsastussaappaat pian narikkaan, otin niillä pari askelta liikaa ja ne kerkesivät hiertää jalkoihin rakonalut. Hiihtelin sitten paljain varpain ympäri pihaa suihkuttaessani Jetteriä ja sen jalkaa. 

Klo 23:50. Hepat viihtyivät erinomaisesti laitumella. Ruokaa riitti, eli no problem

Hepat saivat levätä kahdeksan tuntia, mutta minä ja Marika jäätiin vähän kupeksimaan. Minä simahdin vähän ennen puoltayötä. Herätyskello soi klo 5:30. Mitä aikaisemmin lähdimme, sen parempi, sillä torstaipäivästä tulisi kuuma ja olisi täynnä ukonilmaa.

EDIT// Piti vielä lisätä, että meistä pidettiin parempaa huolta kuin useimmissa hotelleissa. Marikan isovanhemmat tarjosivat iltamyöhällä hyvän iltapalan ja molemmille omat datistuskoneet (Fb piti katsoa!). Nukkumispaikkana oli ihanan pehmeä ja leveä parisänky. Hitsi kun nukutti hyvin.

Silmät ristissä sitten aamulla tarkastettiin, että hepat olivat pysyneet yön laitumella. Hyvän aamiaisen jälkeen noin klo 6:50 lähdettiin ratsastamaan pientä metsäpolkua pitkin kotiin.

Klo 7:00

Ihania metsäpolkuja, hieman puskittuneita, mutta ilman raapivia oksia ja tasainen pohja. Ravissa oli mukava humputella, niin ei kärpäset tai hyttyset pysyneet perässä, paarmoista puhumattakaan. Metsä- ja hiekkateillä pujottelun jälkeen alkoi maantieosuus, ja kävimme taas kahluuttamassa hevosia. Jetterillä oli tälläkin kerralla pieni paha aavistus vedessä uiskentelivista pedoista, mutta kun veteen mentiin, sieltä ei olisi haluttu lähteä pois ollenkaan. :)

Kaloja mä metsästän...

"VESIHIRVIÖ!!! Eikun... se olikin vedessä räpiköivä ihminen eikä mustekala..." Vedessä kelluva ihmisen pää herätti kauhistusta.

Osa matkasta kuljettiin ojan toisella puolella. Mäntykankaalla on hyvä maastoilla

Maantieltä emme kääntyneet pitkälle hiekkatieosuudelle, vaan jatkoimme suoraan maantien penkereellä kohti kirkonkylää. Emme kulkeneet ihan keskustan kautta, sillä hevonen luokitellaan ajoneuvoksi, ja sillä ajetaan ajokaistalla. Ajelimme peleillämme hieman syrjemmästä. Tosin jätskit olisi voinut käydä ostamassa kaupasta.

Voin vain kuvitella, mitä Jetteri on mieltä alikulkutunneleista: "Lohikäärmeen  luola!!!"

 Silti me mentiin yhdestä tuollaisesta alikulkutunnelista, jossa kavioiden ääni kuului kymmenkertaisena. Useimmiten niin cooli Kami oli tääkin kertaa cool, ja näytti jänishousu-Jetterille esimerkkiä. Sitten uskallettiin kipittää luolan läpi.

Matkalle mahtui myös muita, vähän höhlempiä pelotuksia. Jetteri on vähän höntti, se kahtelee usein kaikkea, ja ratsastajan reaktiosta riippuen se joko toteaa asian typeräksi ja vaarattomaksi tai pitää sitä hengenvaaran aiheuttavana asiana. Hyvä esimerkki pienelle suomenhevoselle erittäin vaarallisista asioista ovat katukaivojen pyöreät kannet.

"Hellu hei, nyt ollaan pulassa, se hyökkää ihan hetkellä minä hyvänsä"

Kylällä käytiin vielä kurkkaamassa ystävääni Ammaa, kun ihan ikkunan ohi kuljettiin. Kello oli tässä vaiheessa noin jotain 9:30, huomenta! Asfaltilta selviydyttiin lopulta tutulle pikkutielle, joka nousi korkean mäen päälle, kulki peltojen halki ja laskeutui yhtä jyrkästi alas. Tässä välissä mulla oli jo niin nälkä, että oli pakko syödä eväsbanaani ja -tomaatti. Enempikin ois mahtunu vatsaan.

Mäen päällä. Huomaa että on helle, tuota "hellesumua" kutsutaan autereeksi.

En tiedä, häiritsikö Jetteriä ötökkä, oliko se huolissaan Kamista vai oliko se vain hurmioitunut ruuan määrästä....

Loppumatkasta ravattiin taas vähän enempi, ja laukkattiin myös. Huomasi, että Jetteriä vähän hapotti, kun laukan vauhti meinasi hyytyä ylämäkeen. Minulla ja Marikalla oli jo leikkimielinen valituskilpailu, kumpaan koskee enemmän ja mihin... Takamus oli kaikkein kovimmilla. Ja minä taisin istua vähän liian oikeaoppisesti varpaat suoraan eteenpäin, sillä nilkoissa tuntuu vieläkin sellaiselta, kuin ne olisivat lievästi nyrjähtäneet. :D 4 tunnin istuntatreeni?

Viimeinen kilometri kotitiellä!

Tallille päästiin vähän vaille klo 11 ja olo oli tööt, ehkä lähinnä lievän nestehukan takia. Tarjosin Jetterillekin heti laimeaa mellavettä, ja suihkutin sen viileällä vedellä. Romujalka sai extrahoidon; vesikylmäyksen päälle vielä kaksiteholinimenttiä. Tiedä auttasko yhtään paremmin....

Mitä vielä tästä viime vuorokaudesta sanoisi. Mahtava suuri pieni seikkailu!!! <3