Team Suokkipojat: Äärimmäisen kevyt tuntuma

Lihapullan liikunnat minun kanssa su-ti:

Su - Jumppasarjoja 40 cm ja laukkapuomeja

Ma - Irtojuoksutus 15 min + illalla reilun tunnin rauhallinen maasto ja laukan työstämistä naapurin kentällä

Ti - Ilman satulaa koulua kentällä ja pellolla viippailua

Jetteri on hyvä opettaja ja minä huono ratsastaja. Hevoseni jaksaa (joutuu) opettamaan mulle yhä uudelleen, aina edelliskertaa syvällisemmin, että istunnalla ratsastetaan ja ohjaan kosketaan vain "hätätapauksessa".

Maanantaina totesin myös, että maastoratsastus on erinomaista istuntaharjoitusta ratsastajalle. Iltapäivän irtojuoksutuksen jälkeen lähdin illalla käppäilemään Jetteripojan kanssa tielle. Pojan rauhassa köpöstellessä minä sain väännellä ja fiksailla istuntaani mielin määrin välittämättä siitä, miten hyvin Jetteri oli avuilla. Perusvirheeni on jalan koukistuminen ja siitä seuraa takapuolen nouseminen satulasta. Vieressä oikealla on tiistaina otettu havainnollista kuva. Kyllä arvaa, miltä meno näyttäisi sitten satulan kanssa...

Tiellä kävellessä annoin jalkojen venyä lonkista asti taakse-alas, minkä lisäksi käänsin reisiä enemmän sivulle päin ihan omia käsiä käyttäen. Otin reidestä kiinni, nostin jalkaa ja ikäänkuin käänsin takareiden osoittamaan hieman ulos- ja taaksepäin. Näin varpaat osoittivat paremmin eteen ja sain jalat käärittyä paremmin Jetterin ympärille. Vasemmalla olevasta kuvasta näkee, miten pohje on vähän paremmassa paikassa kuin yllä olevassa otoksessa.

Kun istunta on kunnossa, sillä pystyy vaikuttamaan hevoseen hyvin tehokkaasti. Kokosin ohjia erittäin kevyesti tuntumalle, melkein löysiksi jättäen ja pidin pohkeen kevyesti kiinni, ja se riitti. Jetteri pyöristyi välittömästi ja kantoi itsensä rennosti ja tasapainossa. Ei tarvinnut tehdä ohjalla edes puolipidätteitä. Pelkkä istunta ja halaavat pohkeet riittivät.

Kuva vuodelta 2011 esimerkkinä (erittäin) huonosta ratsastuksesta. Yritin saada Jetterin väkisin "peräänantoon" ohjien avulla. Arvatkaa toimiko ja oliko hevosella hyvä olla? Jetterin ilme kertoo paljon.

Kuva viime tiistailta, kaksi vuotta myöhemmin. Ohja on juuri ja juuri tuntumalla, ja Jetteri liikkuu hyvällä mielellä ja hyvässä, luonnollisessa muodossa reippaasti eteenpäin.

Harjoittelin äärimmäisen pehmeällä ohjalla ratsastamista ja istunnalla vaikuttamista poikkeamalla naapurin kentälle, jossa treenasin laukassa istumista. Ja vaikka Jetteri hetkittäin nousikin peräänannosta istunnan herpaantuessa tai tehdessäni jonkin muun virheen, niin muun ajan poika liikkui erittäin hienosti, vapaasti ja kehoaan oikein käyttäen pyöreänä.

Enkä tarvinnut tiukkaa ohjastuntumaa. Jetteri jännittyi aina, kun en vaikuttanut siihen tarpeeksi tai tein jotain väärin. Perinteinen moka on käden jännittyminen ja siitä seuraava ohjasta nykäisy. Peräänannontapaisen saamiseen riittää vain oikea istunta ja pehmeät, toimivat pohjeavut.

Toinen hyvä esimerkki äärimmäisen kevyen käden toimivuudesta on Kami. Marikan hevoselle on pitkään ollut tyypillistä aukoa hyvin pienesti, mutta jatkuvasti suutaan (ei siis mutustele kuolainta), kun sitä ratsastetaan pyöreäksi. Marika on erittäin pehmeäkätinen ratsastaja ja hänellä on paljon vakaampi istunta kuin minulla, joten epämääräistä ohjien vemppaamista ei esiinny. Marika on kokeillut suun aukomisen lopettamiseksi alaturpahihnaa, remonttiturpista ja useampia erilaisia kuolaimia omenanmakuisesta kumikuolaimesta vähän raskaampaan niveleen. Kamilla ovat Marikan itsensä lisäksi kokeilleet useampi oikeasti taitava ratsastaja ratsastaa napakalla ohjastuntumalla, ideana saada se hakeutumaan itse kuolaintuntumalle ja luottamaan kuolaimeen.

Mitään hurjaa parannusta ei tapahtunut, kunnes Marika yksi päivä tässä pienellä epätoivon hetkellä hieman pidensi ohjaa. Ohjastuntuman Marika säilytti, mutta hän ei vaikuttanut Kamin suuhun millään tavalla, vaan vaikutti ainoastaan istunnalla ja pohkeilla. Sillä hetkellä suun aukominen lakkasi täydellisesti.

Kami ja Marika (ja myös itse valokuvaaja) suuren AHAA-elämyksen hetkellä

Mitä tapahtui? Mitä tästä opimme? Mulle on jo ratsastuskouluajoista ja edesmenneen Empunkin takia juurtunut päähän, että ilman napakkaa ohjastuntumaa hevonen on vähän... out of control, ei täysin hallinnassa ja mahdoton ratsastaa pyöreäksi. Jos juuri haluaa hevosen kevyeksi ratsastaa ja peräänantoon, aikaisemmin oppimani mukaan se täytyy aloittaa vahvalla ohjastuntumalla tietenkin pohkeilla ja istunnalla ratsastaen.

Joillekin hevosille napakka saksalaistyylinen ohjan tuki on ok. Hyvä esimerkki tällaisesta hevostyypistä on rakas junttisuokkini Esa-Eemeli. Toisille hevosille vahva kontrollointi ohjalla ei sovi ollenkaan, ne stressaantuvat siitä. Kami on herkimmästä päästä, se on nähtävästi niin herkkä suustaan, ettei se kestä kuin yksittäisiä ja hyvin pieniä pidätteitä. Liian vahvaan ohjaan se reagoi pienesti, mutta selvästi.

Erilaisia ohjastuntuman vahvuuksia voi kokeilla, mutta eikö olisi hyvä lähteä siitä lempeämmästä päästä? Hevosen suu on erittäin herkkä. Näin heppatytön järjellä hevonen kyllä huomaa suussaan sellaisen aavistuksenomaisen paineen. Ja periaatteessahan suuhun ei tarvitsisi vaikuttaa ollenkaan. On vain istunta ja pohkeet, mutta niitä täytyy osata käyttää. Ehkä juuri pohkeiden ja istunnankäytön osaamattomuuden vuoksi pikkuiselle Helenallekin opetettiin joskus, että pidä kunnon ohjastuntuma, niin saat hevosen kääntymäänkin johonkin suuntaan.

Ohjastuntuman vahvuudesta riippumatta se tärkein pointti on kuitenkin käden tasaisuus!

Kuvissa minä ja Jetteri ollaan keskellä mullistavaa ahaa-elämystä. Tarkkailkaa Jetterin ilmettä ja ohjastuntumaa. Joissakin kuvissa ohja on jopa löysä, toisissa kevyesti tuntumalla. Valokuvaajana toimi pikkusiskoni Johanna.

Jetteri ei ole tainnut saada pitkään aikaan liikkua laukassa näin aidon vapaasti ja pyöreänä.

Tässä jo mentiin reippaammin

Huh. Onpas mielenkiintoista ja hauskaa. Ei varmasti olla maailman ensimmäisiä kevyen ratsastustyylin keksijöitä, mutta me keksittiin tää ihan ite, vastoin meille opetettua. Sitten kun oppis ratsastamaan vielä paljon paremmin....

Lopuksi vielä vähän perinteisiä laidunmölläilykuvia ja irtojuoksutuksen helmiä. Mun olisi vain kannattanut harjata Jetteriä ennen kuvienottoa :D