Lämpöö

Tätä on odotettu. Kesäääääääääääääääääääääää <3

Ja arvatkaa mitä, ihme on todellakin tapahtunut. Kuukausi meni surkutellessa ja toivoessa Jetterin jalan toipumista, mutta vasta eläinlääkärille soiton ja kunnollisen liikuttamisen jälkeen tapahtui jotain. Jokaisena liikutuspäivänä Jetterin liike parani, ja nyt viime perjantaina 3.5. en huomannut askeleessa epäpuhtautta, eikä Jetteri-jeppe edes lepuuttanut vasenta takastaan. Eli: ei tarvitse näillä näkymin lähteä Laukaalle saakka, koska Jetteri ei tosiaankaan onnu (en vieläkään meinaa uskoa tätä) ja on vähän turhankin liikkumisenhaluinen. Jestas. Olen onnellinen koska...

1. Jetteriin ei satu enää ja se on saanut liikkumisenhalunsa takaisin :)

2. En joudu nostamaan puolen tonnin lainaa...

Mutta voi Jetteri, se paranee. Jetterin liikuttajilta, vuokraaja Emmalta, Annalta sekä äidiltäni, kaikilta kolmelta on saatu puolueeton mielipide Jetterin jalan kunnosta. Mahtavaa.

Ennen tämän ihmeparantumisen varmisumista kävin perjantaina kotona hälventämässä heppaikävää ja tekemässä vähän tallihommia. Säätä ei voinut moittia, parempaa ei olisi voinut ollakaan. Sellainen hieman hehkuva keli, joka enteilee kesää! Miesparkani otti kuvat (vapaaehtoisesti :).

Käyntihömppää

Käynnissä pitää aina keskittyä kovasti. 

Kökköä, etupainoista laukkaa

Hymyilytti. 

Jetteri oli kiva. <3 Tai minä osasin hetkittäin antaa sille sopivasti tilaa että samalla tukea sitä, mikä on ihan jatkuvaa  tasapainoilua. Tosin parin laukkaympyrän aikana en saannut laukkaa pyörimään, tai toisin sanoen estin vahingossa sen etenemisen, niinkuin yleensäkin :P Ravissa Jetteri oli hieno, ja onnistuin pitämään käden niin tasaisena, että se uskalsi sopivasti tukeutua ohjaan. Puolipidäte, pehmeä pohje, lempeä ja tasainen käsi. 

Keskiviikkona/torstaina palaan taas heppakotiin intoa pursuten. Sitten siellä minua odottaa terve suklaapoika... <3

Sopiva biisi näihin päiviin by Brädi