Mandi

Tiistaina oli harvinaisnn höntsipäivä, hevoshommissa pyöriessä meni alle neljä tuntia :D Tallin siivosin ja painuin sitten kunnon juoksulenkille Nana-piskimme kanssa. Anteeksi ruma sana, on se sulonen saksanpaimenkoira (välillä). Ehin sopivasti kotiin syömään ja vaihtamaan heppakamat, kun Anna tuli hakemaan minuu naapurintallille.

Mandi-neiti käyttäyti hoitaessa selvästi rauhallisemmin kuin ekalla kerralla, vaikka omistaja ei ollut paikalla. Lempeitä kehuja kyllä tuli paljonrvi. Kentällä työskentely maasta- ja selästäkäsin oli paljon mutkattomampaa, eikä minun tarvinnut miettiä jokaikistä tekemääni liikettä. Kokonaisuudessaan Mandi oli selvästi rennompi.

Ratsastuskuvista lämmin kiitos Annalle! :)

Harmi kun takasesta puuttui kenkä vielä, joten ratsastelu oli lähinnä käyntiköpöstelyä. Ratsastaessa pidin hieman vahvemman tuntuman suuhun, ja kun myötäsin/annoin pitkät ohjat, ohja oli tosiaan löysä. Eihän tältä mitään peräänantoa voi vielä vaatia. Keskityin vain saamaan Mandin rennoksi ja kuulolle, sekä tarjoamaan suuhun tasaisen tuntuman, jonka se hyväksyi. Harjoiteltiin pysähdyksiä istunnalla ja erilaisten teiden ratsastamista (mm. voltteja, kentän poikki ratsastamista ja kolmikaarista kiemuraa!) ja tällä kertaa hieman enemmän harjoiteltiin asettamista.

Mandi kuuntelee luottavaisena ja seuraa kättä. Hyvä tyttö :)

Linssilude heppa...

Mandi vilauttaa herkkää puoltaan, kun idiootti ratsastaja vaati ravia ja takasesta puuttu kenkä! Ei silloin voi ravata, vaikeaa! Ja sitten idiootti ratsastaja vielä nauraa hassulle raville...

Jossain välissä sain vähän tutustua Mandin villimpään puoleen, kun traktori meni ohi. Eihän se kunnolla sitä pelännyt edes, on kuulemma tuttu vempele. Neiti keräsi energiat siitä ja hyppeli vähän takajaloille ja sivullepäin. Tilanne rauhottu nopeasti, kun en nostanut asiasta mitään numeroa; katsoin vain eteen, istuin paikallani rauhassa ja pidin yhtä pehmeän tuntuman kuin muulloinkin. Se siitä, hommat jatku! :D

Ratsastin vain puolituntisen, mikä oli ihan ok. Itse asiassa olisi voinut lopettaa pari minuuttia aikaisemminkin, sillä lopussa Mandi alkoi vähän väsähtää; hieman malttamattomat pysähdykset ja energisestä olosta kertovat päänviskelyt. Hommat kuitenkin lopetettiin nättiin pysähdykseen. Ens kerralla voisi juoksuttaa virrat pois, niin pääsis oikein kunnolla ratsastamaan :) 

Tällaisella herkällä ja vielä vähän raa'alla ratsulla ratsastaminen vähän pistää miettimään. Mitä kaikkea ratsun pitää osatakaan. Hirmu mielenkiintoista päästä tutustumaan näin herkkään neitiin. Huomatkaa esim. mun istunta kuvissa, eipä kantapäät kiiku ylhäällä kun ei tarvi survoa pohkeella.

Tässähän alkaa nähdä Jetteriputen taidot vähän eri näkökantilta; miten turta se on pohkeelle verrattuna Mandiin, mutta miten paljon enemmän se osaa. Tämä Jetteri-mölli taitaa olla kuitenkin vielä pikkusaikulla. Plääh! Maastakäsittely on ihan hirmu mukavaa ja kehittää meidän suhdetta, mutta ei se kunnon kouluratsastuksen iloa korvaa. Se niistä vastalaukoista ja laukkaväistöistä! :''(

Mölli!

Maanantaina minulla oli tallikaverina Kaisa, ja heppastelimme aamukymmenestä melkein iltaviiteen. Kaisa sai vähän ratsastaa Jetterillä käynnissä ilman satulaa, ja harjoittelimme etuosakäännöksiä, peruutuksia ja pohkeenväistöä. Jetteri totteli hirmu hyvin, kun Kaisa osasi antaa oikeat avut, ja molemmat olivat aika tyytyväisen oloisia. Lopuksi tehtiin vielä maailmanympärysmatkaa. Itse kun kävin selässä näyttämässä mallia pohkeenväistölle, Jetteri takajalassa tuntui hassu liike... Sairasloma jatkuu.

Ihana Kaisan itsetekemä Jetteri-koru. 

PS. Heii! Teillähän oli muuten lupa kysellä :D Pari rohkeaa pisti jo kysymyksiä, mutta muuten on ollu vähän hiljaista. Kysykää jos uteluttaa: http://teamsuokkipojat.blogspot.fi/2013/03/kuntoilu-on-vain-hevosten-korvike.html