Ell-treffit ja ekat ruohotupsut

Tulipa tässä muutamia puheluita soiteltua, ja ens viikolle sovin treffit Laukaan eläinsairaalan lääkärin ja Jetterin kesken. Ohjelmassa on luvassa ontumatutkimus ja kuvien otto takajalasta, sekä myös pikkuvikaisesta etusesta. Se on menoa sitten 200 km suuntaansa. Vähän paskat nämä Pohjois-Savon hevosenhuoltohommat. 

Ohjeeksi tuli seisottamisen välttäminen, sen sijaan kevyttä liikuntaa suht paljonkin kun ei oo kolmijalkanen hevonen. Hmm, ok, saapa luvan kanssa ratsastaa, ja varmaan tulee reaktiotakin ontumakokeessa. Ei övereiksi kuitenkaan vedetä liikutuksien kanssa.

Kevättuuli tuo kesän!!

Eilen vain harjasin Jetterin niiiiin hyvin ja puuhastelin sen kanssa vähän maastakäsin. Lopuksi käytin sitä yläpellolla makustelemassa ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia, ja samalla napsin nuo yllä olevat kuvat.

Tänään siivosin tarhoja vesisateessa hyvin ahkerasti, selkään koskee. Eilen ois ollu niin hyvä sää illalla, mut olin ihan angstilapsi Jetterin jalan takia. Vesisateessa oli niin ihanan dramaattista rangaista itseään elämänsä pahoista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Negatiivisessa mielentilassa tulee paiskittua eniten kurjia hommia.

Kun olin urakoinu itteni jumiin, kävin avaamassa paikat kunnon juoksulenkillä, jonka jälkeen lähdin pikkusiskoni Jossun kanssa heppastamaan. Just sopivasti alkoi sataa, kun otettiin Kami ja Jetteri talliin harjattavaksi (pikkasen pojat kerkesivät kastua) ja mutta kun asteltiin kentälle, taivas oli ihan kirkas. Loppukäyntien aikana alkoi sitten taas pisaroida. Hyvä että edes joissain asioissa käy onni... :p

Jossu vähän ravaili Kamilla, ja minä muistutin häntä keventämisestä syvälle satulaan sekä huolellisten teiden ratsastamisesta. Ei anneta hepan kaahata lapa edellä kulmia! Minä tunnustelin Jetterin askelta, pyysin sitä kulkemaan matalassa muodossa rentona. Hitsi, minä voisin vaa ratsastaa vaa käyntiä tolla Jetterillä, ku on nii prkleen vaikeaa saada ittensä vakaaksi, ja sitä kautta saada Jetteri luottamaan ja rennoksi. Onnistumisen hetkiä tuli kyllä, varsinkin alussa, mutta sitten kun Jetteri kuumui parista ravisiirtymästä.... hehh. Vaikka sen askel ei ollu ihan puhdas, se ei varsinaisesti nyt ontunutkaan ja todellakin liikkui mielellään eteenpäin. Vitsin energiakasa, se meinaa huijata minua että saisi juosta. 

Alla olevissa kuvissa esitellään mun ja Jetterin yhteispelin etsimistä, mutta aika paljon me vaa käppäiltiin pitkin ohjin ja harjotieltiin pysähdyksiä istunnalla.

Pätkä ravia

Hehe, ratsastaja on ihan kippurassa. 

Jossu the kameramies otti Kamista ovelan kuvan. Tuo valo!

"Hieno poika"

Lyhyt, vain käyntiä ja ravia sisältänyt 15 minuutin ratsastus riitti ensiavuksi. Mulle tuli hyvä mieli, kun Jetteri liikkui niin mielellään, vähän liiankin ponnekkaasti eteenpäin. Hönö heppa, vaikka jalkaa kirpaseekin, niin silti tekee mieli juosta. 

Lopuksi käytiin hetki kävelemässä kotitiellä, ja juuri kun tultiin pihaan, tuli ekat sadepisarat. Sitten satoikin jo ihan kaatamalla, mutta mepäs oltiin heppojen kanssa jo suojassa tallissa :)

Ja sitten tuli taas vettä.

Johanna hoiti Kamin, ja minä Jetterin. Mun suklaapoika näyttää nyt vähän varsakarvan lähdön aikaan; sen kesäkarva on selvästi tummempi kuin talvikarva. Talvella otetut kuvat aina huijaavat että Jetteri olisi supertumma, koska ei-niin-pro-kamerani valottaa kuvan vähän vinksalleen valkoisen lumen takia. Nyt Jetteriä vielä peittää ohut, vaaleanruskea höttökarva, mutta mm. rinnassa ja silmien ympärillä kuultaa alta tumma kesäkarva.

Viime vuonna Jetterillä oli vielä kesä-toukokuun vaihteessa talvikarvahuntu.

Elokuun look oli  pari astetta tummempi ja charmantimpi.