Ell-treffit ja ekat ruohotupsut

Tulipa tässä muutamia puheluita soiteltua, ja ens viikolle sovin treffit Laukaan eläinsairaalan lääkärin ja Jetterin kesken. Ohjelmassa on luvassa ontumatutkimus ja kuvien otto takajalasta, sekä myös pikkuvikaisesta etusesta. Se on menoa sitten 200 km suuntaansa. Vähän paskat nämä Pohjois-Savon hevosenhuoltohommat. 

Ohjeeksi tuli seisottamisen välttäminen, sen sijaan kevyttä liikuntaa suht paljonkin kun ei oo kolmijalkanen hevonen. Hmm, ok, saapa luvan kanssa ratsastaa, ja varmaan tulee reaktiotakin ontumakokeessa. Ei övereiksi kuitenkaan vedetä liikutuksien kanssa.

Kevättuuli tuo kesän!!

Eilen vain harjasin Jetterin niiiiin hyvin ja puuhastelin sen kanssa vähän maastakäsin. Lopuksi käytin sitä yläpellolla makustelemassa ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia, ja samalla napsin nuo yllä olevat kuvat.

Tänään siivosin tarhoja vesisateessa hyvin ahkerasti, selkään koskee. Eilen ois ollu niin hyvä sää illalla, mut olin ihan angstilapsi Jetterin jalan takia. Vesisateessa oli niin ihanan dramaattista rangaista itseään elämänsä pahoista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Negatiivisessa mielentilassa tulee paiskittua eniten kurjia hommia.

Kun olin urakoinu itteni jumiin, kävin avaamassa paikat kunnon juoksulenkillä, jonka jälkeen lähdin pikkusiskoni Jossun kanssa heppastamaan. Just sopivasti alkoi sataa, kun otettiin Kami ja Jetteri talliin harjattavaksi (pikkasen pojat kerkesivät kastua) ja mutta kun asteltiin kentälle, taivas oli ihan kirkas. Loppukäyntien aikana alkoi sitten taas pisaroida. Hyvä että edes joissain asioissa käy onni... :p

Jossu vähän ravaili Kamilla, ja minä muistutin häntä keventämisestä syvälle satulaan sekä huolellisten teiden ratsastamisesta. Ei anneta hepan kaahata lapa edellä kulmia! Minä tunnustelin Jetterin askelta, pyysin sitä kulkemaan matalassa muodossa rentona. Hitsi, minä voisin vaa ratsastaa vaa käyntiä tolla Jetterillä, ku on nii prkleen vaikeaa saada ittensä vakaaksi, ja sitä kautta saada Jetteri luottamaan ja rennoksi. Onnistumisen hetkiä tuli kyllä, varsinkin alussa, mutta sitten kun Jetteri kuumui parista ravisiirtymästä.... hehh. Vaikka sen askel ei ollu ihan puhdas, se ei varsinaisesti nyt ontunutkaan ja todellakin liikkui mielellään eteenpäin. Vitsin energiakasa, se meinaa huijata minua että saisi juosta. 

Alla olevissa kuvissa esitellään mun ja Jetterin yhteispelin etsimistä, mutta aika paljon me vaa käppäiltiin pitkin ohjin ja harjotieltiin pysähdyksiä istunnalla.

Pätkä ravia

Hehe, ratsastaja on ihan kippurassa. 

Jossu the kameramies otti Kamista ovelan kuvan. Tuo valo!

"Hieno poika"

Lyhyt, vain käyntiä ja ravia sisältänyt 15 minuutin ratsastus riitti ensiavuksi. Mulle tuli hyvä mieli, kun Jetteri liikkui niin mielellään, vähän liiankin ponnekkaasti eteenpäin. Hönö heppa, vaikka jalkaa kirpaseekin, niin silti tekee mieli juosta. 

Lopuksi käytiin hetki kävelemässä kotitiellä, ja juuri kun tultiin pihaan, tuli ekat sadepisarat. Sitten satoikin jo ihan kaatamalla, mutta mepäs oltiin heppojen kanssa jo suojassa tallissa :)

Ja sitten tuli taas vettä.

Johanna hoiti Kamin, ja minä Jetterin. Mun suklaapoika näyttää nyt vähän varsakarvan lähdön aikaan; sen kesäkarva on selvästi tummempi kuin talvikarva. Talvella otetut kuvat aina huijaavat että Jetteri olisi supertumma, koska ei-niin-pro-kamerani valottaa kuvan vähän vinksalleen valkoisen lumen takia. Nyt Jetteriä vielä peittää ohut, vaaleanruskea höttökarva, mutta mm. rinnassa ja silmien ympärillä kuultaa alta tumma kesäkarva.

Viime vuonna Jetterillä oli vielä kesä-toukokuun vaihteessa talvikarvahuntu.

Elokuun look oli  pari astetta tummempi ja charmantimpi.

Eemelin muistovideo

Kun katson näitä videoita ja kuvia itsekseni, hiljaa omassa rauhassani, kyyneleet tulevat. Siitä on nyt vähän yli vuosi, mutta.......

Suurin osa kuvista ja videoista on otettu vuosina 2009-2012. Tästä löytyy vanhempi video Eemelistä, materiaali vuosilta 2007-2010, jolloin vasta oltiin tutustumassa toisiimme ja otettiin mittaa toisistamme, kumpi oli se kovempi tapaus. Loppujen lopuksi annoimme molemmat periksi ja elimme onnellisina... jonkin aikaa yhdessä.

Yksin

Mulla on tylsää, ja ajankulukseni treenaan alavatsan lihaksia ja kuuntelen musaa. Tylsyys on huono sana, minua oikeastaan ahistaa.

 

Maltan tuskin odottaa että pääsen huomenna heppakotiin. Tai ylipäätään odotan huomisaamua, jolloin soitan viimein eläinlääkärille ja tilaan ontumatutkimuksen Jetterille. On tuotakin pitkitetty liikaa, mutta nyt on ainakin selvä että tuo ei oo mikään pikkujuttu, joka paranee itekseen. Odotan vähän kauhulla mitä diagnoosissa selviää.

 

Oon ollu ja oon nytkin aika turhautunut; tuntuu että vieraannun heppamaailmasta päivä päivältä. Ja että Jetteri on kipeä. Nyt viikonloppuna olisin mennyt kotiin, mutta sain työhaastattelukutsun parinsadan kilometrin päästä heppakodista/opiskelijacitystä. Paikka vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, niin jäänpä sitten kesäksikin sinne kolmeksi kuukaudeksi. Öäh mitä mun hevoselämälle tapahtuu, kun saan jo nyt näin pahoja vieroitusoireita?? Turhautuneena kävin purkamassa mieltä tunnin hölkkälenkillä, ja äsken ähräsin tiukan vatsalihassetin. Vielä voisi jaksaa yhden sarjan tehdä, vaikka hapottaa. Hepat ovat mulle huumetta. Lievitän vieroitusoireita liikkumalla puolipakkomielteisesti.

Oon liian koukussa suhun

Angstiakseni urakalla aloitan viimein tuon kipeän urakan, Eemelin muistovideon teon. Videoiden katsominen sattuu vieläkin liikaa. En tiiä pystynkö tähän..

Eemeli

Heppatyttösiskokset

Minä olen ollut mielestäni harvinaisen ahkera opiskelija, ja tehnyt niin kovasti kouluhommia, etten ole edes kunnolla jäädä Facebookia selaamaan. Viime viikonlopun heppailuistakin lörpöttäminen jäi ihan puolitiehen.

Jetteri heräsi aamutorkuilta

Nukuin niin pitkään kuin auringonvalolta pystyi, ja lähdin sitten antaumuksella heppastamaan. Aloitin Jetterin tarhassa jo möllöttelevän Jetterin tervehtimisellä, ja jatkoin sen harjaamisella. Oli liian polttava ikävä Jetterin selkään, joten tallin siivoaminen sai suosiolla jäädä myöhemmin hoidettavaksi.

Marika oli jäänyt koululleen päikkään viikonlopuksi, joten Johanna hoiti Kamin, ja pisti sitä samalla ratsastuskuntoon kun minä puunasin Jetteriä. Harjasin suklaapoikaa antaumuksella jonkun tunnin verran; harja ja erityisesti häntä huolella läpi, ja lopuksi pehmeällä luonnonkarvaharjalla viimeisetkin pölyt pois karvankiillotusaineen kera. Se pinkki mönjä haisi kyllä ihmisnenäänkin aika ällömakealta, mitähän Jetteri oli oikein mieltä asiasta... :P

Hartaan harjausrituaalin jälkeen katsoin hetken Jossun ja Kamin yhteispeliä, ja olin kyllä aika ylpeä siskostani. Hänen ratsastustyylinsä on yleensä hyvin rauhallinen, tasainen ja hillittyliikkeinen (toisin kuin ehkä isosiskollaan :P). Sanomista on vielä ohjien pitämisessä "oikein päin" (ettei ulko-ohja lörpötä), apujen antamisessa ja istunnassa (kuten isosiskollaankin), mutte yleisilme on niin lempeä ja tasainen, että kyllä sydän paisui ylpeydestä. :)

Kami oli ihan mielissään ja todella rento

Laukkakin alkaa sujumaan!

Sitten ihan yli-innokas heppatyttö Hellu kiipesi varovasti oman Jetterinsä selkään. Siltä puuttui kenkä, minkä takia päätin ratsastaa hyvin lyhyesti. Mutta kestääkö  takajalka? Kuvittelenko ongelman vai en? Välillä on aika ristiriitaista, kun osa lähipiiristäni sanoo "Älä hössää, ei sillä hätää ole, olet ihan neuroottinen" ja toiset olisivat soittaneet viikkoja sitten eläinlääkärille takajalan takia. Loppujen lopuksi omistaja yleensä tietää parhaiten, onko hevonen terve. Diagnoosin määrittäminen on sitten vain eri juttu.

 

Ratsastin Jetterillä tosi simppelisti piuhojen kanssa. Ratsastukset ovat jääneet niin vähiin, että piuhat ovat Jetterille lempeämpi keino houkutella se alas, kuin että minä alan puolivahingossa roikkua sen suusta. Itekin olen ratsastanut ihan surkean vähän viime viikkoina, joten minäkin olin ihan ruosteessa.

Ratsastin 15-20 minuttia täysin sulaneella alueella metsäpäädyssä, enimmäkseen ympyrällä asetuksesta huolehtien. Olin ihan jäykkä ja kasassa selässä, ainakin laukassa- Välillä Jetteri ei meinannut taipua vasempaan kierrokseen, ja olin ihan huolissani, että johtuuko se jalasta. Myöhemmin kuvia katsoessani huomasin, miten oikea käsi oli ihan lukinnut ulko-ohjan. Höh. Ei ihmekään kun heppa kulkee pää ulkona, kun ratsastaja itse vetää sen sinne. Oi voi.

Apua mikä jäykkis kippuraistunta...

Jetteri oli parin laukkapätkän jälkeen ihan intopinkeänä :D Ja tässä hyvä esimerkki, miksei Jetteri pystynyt taipumaan vasempaan: ks. oikea käsi

Pieni takaosanväistö ulos

Harjoitusravissa oli harvinaisen helppo istua, kun piuhat auttoivat Jetteriä nostamaan selkäänsä. Jetteri tuntui muutenkin yllättävän hyvältä, lukuunotatmatta ekoja laukkoja, joissa se meinasi lähteä vetämään yhtä pyllymäistä laukkaa kuin edellisen päivän liinajuoksutuksessa... 15 minuutin ratsastukseksi pitkän tauon jälkeen ihanaihana ratsastus. Ilo pirskahteli minusta, ja niin hyvä mieli jäi. 

Mutta...

Alle 15 minuuttia rauhallista ravi- ja laukkatyöskentelyä ja sitten käyntiin. Kääntelin Jetteriä, pysäyttelin sitä, ja tunnustelin askelta huolissani. Ei paha, ei. Mutta pieni, hassu liike takaa tuntui käynnissä ... Saako sen pistää irronneen kengän piikkiin? Näen yhä painajaisia, että Jetteri ei toivu, vaan se kipeytyy entistä enemmän.

Ensi viikolla jos tuo "pieni hassu liike" tuntuu yhä ja Jetteri lepuuttaa jalkaansa, niin se on soitto eläinlääkärille. Jos olisin palkkatyössä ja rahaa olisi enemmän kuin kaksi euroa tilillä, olisi aiemminkin voinut soittaa. Heppakoti on kuitenkin niin syrjässä, ja jos kyseessä on suht nopsaan ajan kanssa paraneva ei kovin vakava vamma, eläinlääkärin käynti ei ole tarpeellinen. Jos tuo irronnut kenkä ei olisi aiheuttanut mahdollista "lisähäiriön" liikkeeseen, olisin varmaan soittanut jo viime viikolla. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Jos heppani on vielä aavistuksenkin kipeä, niin vaikka nostan tonnin lainan ja maksan sillä kunnon tutkimukset. Tämä ei nyt käy.

Ratsastusten jälkeen pistin Jetterin jäähylle talliin ja pidin lyhyen ruokatauon, ennen kuin pihaan tupsahti talliapulainen Kaisa :) Hän sai harjailla Jetteriä, kun minä venyttelin sen jalat läpikotaisin. Erityisesti vein etusia ja takasia taaksepäin, ne ovat tiukkoja paikkoja. Vasemman, mahd. edellisesti kipeän takasen eteenvenytys mahan alle on aina välillä vähän takkuista, taitaa olla jäykempi puoli tai jotain, mutta lauantaina Jetteri pisti tavallista enemmän vastaan. Jos ongelma on, niin se saattaisi löytyä lonkasta/polvesta/takajalan lihaksistosta. Ärgh, en saa mielenrauhaa. Tuun hulluksi. Kunhan pääsen kotiin, niin... Pistän jo opintolainapyynnön, ja ne rahat ei tosiaan taida mennä opintoihin :P

Jooh... Kaisan kanssa oli kuitenkin mukava puuhastella. Hän auttoi myös tallinsiivouksessa, ja teki Jetterin kanssa vähän maastakäsittelyharjoituksia, kun minä siivosin pikkutarhaa. Kauaa ei ehditty ahertaa, kun minulle tuli lähtö cityyn.

Niin ikävä ja huoli siitä hevosta, että pakahdun...

Liinan päässä

Hevosten ihmeellinen voima on jälleen todistettu. Olin kunnon stressissä ja väsynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti, kun tulin heppakotiin viikonloppua viettämään. Kamin ratsastuksen ja Jetterin kanssa puuhailun mieli on ainakin vähän vähemmän kireä. Kami onnistui rentouttamaan minut ihan täysin. Marika oli viikonlopun poissa, ja minä ratsastin mustaa pikkuheppaa kevyesti. Polven nivelrikko ei näyttänyt vaivaavan kävelytyskauden jälkeen, huippua! :)

Kamilla on tosi mukava ratsastaa, kun ei ota paineita mistään, antaa mennä vaan, ja kaikki tapahtuu melkein itsestään. Ratsastin koko puolituntisen pitkällä ohjalla (lukuunottamatta yhtä käyntipätkää) ja keskityin ainoastaan istunnalla ja vähän pienillä pohjeavuilla vaikuttamiseen. Minä vain kevensin ravia, ja  yritin saada napakan, syvälle istuvan rytmin. Kun "tuntuma" löytyi, Kami pyöristyi alas välittömästi. Laukkapätkillä sama; kun lantion sai rullaamaan mukana, tunsi, miten Kamin pyöristi ylälinjaansa tyytyväisenä. Siis pelkkä istunta ja hieman taivuttamista sisäpohkeella ympyrälle ja heppa kulkee peräänannossa. Oispa Jetteri yhtä helppo ja kevyt. Kami on niin hieno...

Lopuksi käytiin maastossa kävelemässä kohisevien tulvaojien viertä. Sain pari söpöä kuvaa kännykällä Kamipojasta, mutta nyt siirto koneelle ei onnistunut :P Tietotekniikkaan ei ikinä pidä luottaa...

Hymy huulilla hoitelin Kamin, ja ppistin sen hetkeksi jäähylle talliin. Kutkutti kamalasti nousta Jetterin selkään, mutta kello oli jo 19:58, niin päätin vain irtojuoksuttaa. Eikun juoksuttaa liinassa. Ja piuhojen kanssa. Jotka olisivat setolkassa kiinni. Joo!

Marikan keksimä kotitekoinen juoksutussetti on aika ovela. Sivuohjat olisivat paremmat, mutta paremman puutteessa piuhoistakin on vähän iloa. Jetteri ei muistanut piuhoilla ratsastuksista, että miten niskaan ja suuhun tulevasta paineesta oikein pääsee eroon. Käynnissä se malttoi aika nopeasti laskea päätä, mutta ravissa se vemppasi kaulaa ylös alas, ja laukasta oli turha puhua, vaikka sitäkin kokeiltiin. Sivuohjat olisivat tässä paremmat, siinä paine selvästi hellittää, kun kaula on oikeassa asennossa, mutta piuhojen kanssa Jetteri  mielummin sieti pientä painetta suussa kuin liikkui oikeasti työskentelymuodossa. Ravi-käynti-siirtymissä Jetteri hokasi homman, ja liikkui ravissakin hetkiä rentona jotenkinpäin työskennellen. 

Jetteri näyttää näissä kuvissa ihan tappijalalta, kun otin kuvat oman pääni korkeudelta (177 cm vs. Jetterin sk 155 cm)

Kenttä parhaassa a-luokan kunnossa

Jetteriä kiinnosti raippa. Kotitekoiseen juoksutussettiin kuuluu juoksutusraipan sijasta piiiitkä koulupiiska.

Juoksutuksen jälkeen taluttelin Jetteriä hyvän tovin kuraista kenttää ympäri, ja tein vähän maastakäsiin työskentelyä; pysähdyksiä ja peruutuksia ilman kosketusta tai ääntä. Sitten vain tallissa linimentit jalkaan ja pusut turvalle ja iltaruuat naamaan. Ihmiselle kanssa.

Uutta kokenut ja itsestään niin kovin ylpeä Jetteri

Hyvää yötä!

Heppa on ehjä ja ratsastaja osaamaton

On se kyllä touhua, kun oma heppa tuntuu olevan joka välissä rikki ja nyt kun sillä oli tuo takajalka kipeä. Olen nähnyt ainakin kolmena yönä painajaisia siitä, että joku on ratsastanut Jetterillä salaa, vaikka olen monesti kieltänyt ja antanut tarkat ohjeet, mitä sen kanssa saa tehdä. Sitten olen herännyt sekopäisenä kiukusta kihisten ja huolestuneena, jos joku on mennyt ja rikkonut rakkaan hevosen lopullisesti. Hyvä etten ole aamukolmen aikaan tarrannut puhelimeen ja soittanut äidille varmistuakseni, että Jetterin jalka on kunnossa.

Tein toissailtana pikakeikan heppakotiin poikaystävän kanssa, ja samalla tietenkin oli ihan hillitön pakko hoitaa Jetteri. Se seisoi tarhassa ihan sen näköisenä, että se odotti vain minua. Kun menin lähempää kauhistelemaan suklaapojan karvan kuntoa (kaikki se hiekka ja se talvikarvatuppojen määrä..), se seisoi niiiiiiiiin tyytyväisenä ja hiljaa paikallaan ihan vain minuun keskittyen. 

Ei mitään mahdollisuuksia vastustaa tuollaista pientä, mutta niin suurta kiintymyksenosoitusta. 

Nappasin Jetterin nopsaan pihalle harjattavaksi (en talliin, tervekin ihminen olisi saanut astmakohtauksen siitä pölymäärästä) ja jynssäsin ja jynssäsin ja jynssäsin. Lopputulos oli siedettävä alkutilanteeseen nähden.

Mieheni oli kovin kiltti, kun suostui ylipäätään seuraamaan sivusta minun heppastelujani ja jopa kuvaamaan. Copyrightit siis avopuolisolleni! :)

Alkutilanne ja aikaa vähän (y)

Ja satula jäi taas jonnekin, hups.

 Ajan säästämiseksi satulakin jäi talliin. Päätin vain vähän testata Jetteriä, kestääkö sen jalka ylipäätään rasitusta ja miten se kuuntelee ratsastustauon jäljiltä minua. Rennolla meiningillä siis, ja tason näkee kyllä kuvista :P

Aluksi taivuttelin ja vähän väistätinkin Jetteriä käynnissä, pysähdyksiäkin. Ei ollut ihan rennointa, Jetterillä oli energiaa, ja minä olin tietenkin vähän epävakaa koko kropasta, kun ei ollut satulaa. En saanut ratsastettua Jetteriä tarpeeksi rennoksi ja pyöreäksi alas, vaan Jetteri jäi innoissaan ja osittain myös huolissaan juoksemaan alta alakaula pullottaen... Koko hevosen ylälinja oli välillä notkolla, vaikka sen pitäisi olla pyöreä.

Pullottava alakaula, etupainoisuus

Lisäksi Jetteri oli ihan lankku vasempaan kierrokseen, ravissa se asettui jopa ulospäin aktiivisesta pohkeenkäytöstä ja istunnasta huolimatta. Ravia ja laukkaa otin kuitenkin aika vähän, laukkaa ympyrälliset suuntaansa, ravia työstin muutamia minuutteja. Kokonaisuudessaan ratsastin kuitenkin vain 30 min, josta korkeintaan 15 minuuttia ravia/laukkaa ja loput käyntityöskentelyä tai pitkillä ohjilla käppäilyä. En tässä vaiheessa enää halua iskeä Jetterin jalkaa paskaksi innostumalla liikaa :P Sitä paitsi, pojalla oli takasesta kenkäkin irti. 

Jetteri oli ihan hupsu ja villi laukassa :) päänviskelyä ja pomppiva askel

Minäkin taisin melkein yrittää ratsastaa. Hymy perseessä ja Jetteri yhtä innoissaan

Etupainoista, mut tyytyväistä menoa hetken verran

Sitten kun vaaditaan tekemään jotain, niin yritetään kipittää alta pois..

Ja taas selkä notkolla

Lopputiivistelmä: hevonen kulki aika väärinpäin. Voi sentään tuota alakaulaa, ja koko vaikutelmaa. Eihän siinä ajassa nyt kauheen hyväksi voi hevosta ratsastaa tuolla menolla, mutta jäi kyllä vähän sähläri olo. No... jos jotain positiivista pitää hakea, niin suunta on vain ylöspäin... JA JALKA ON EHJÄ! Bileet :))) Ei mitään takajalan lepuuttamisia ja askel täysin puhdas. Ihanaa. Kunhan nyt saa kengän tuohon toiseen takaseen, niin pääsee opettelemaan sitä ratsastamista.

Ja pysähdykset tulevat istunnalla, pakko-optimismia

Loppukevennyksenä kuva meidän Nanasta, reilu parivuotiaasta saksanpaimenkoiranartusta. :) Yhtä höppänä miltä näyttääkin.