Sunnuntai: Narupäitset, kilpailuasu ja hieroja

Ja tarina jatkuu. Olen ainakin nähtävästi saanu ruokahaluni takas, viimeviikkoisen Noro-virustaudin jäjiltä se on ollut hukassa... tänään on kyllä ruoka maistunu vähän liiankin hyvin! :P

Mutta tosiaan, minä olin lauantai-iltana ihan huolesta soikeana ja mietin pääni puhki, että mitä suokkiputelleni oli tapahtunut. Syy ei oikein voi olla muualla kuin toissaviikonlopun rankoissa valmennuksissa, koska sen jälkeen Jetterin liikuttajat olivat vain käyneet maastoilemassa tai kevyesti hömpötelleet kentällä Jetterin kanssa. Valkoissa Jetteri joutui käyttämään selkälihaksiaan kunnolla koko ajan, ja yleensä lopuksi tekemäni eteen-alasvenytykset jäivät. Silti on hassua, että poika ei palautunut runsaista palauttelupäivistä ja minun venyttelyistäni huolimatta. Viikolla kylmettyminenkään ei ollut mahdollista, ihanat plussakelit. :) 

Mitä tästä opimme, oikein kantapään kautta. Jatkuva kootummassa muodossa ratsastaminen kipeyttää hevosen lihakset. Valkan loppuraveissa sain ohjeet ratsastaa Jetteriä alemmas, mutta semmoinen pikkunen eteen-alas ratsastus ei riitä. Hevosen täytyy saada oikeasti venyttää koko kroppaansa.

Jetterin aamutervehdys. Jätkää tais nukuttaa aika
makeasti :p Loimet aina ihan purussa...

Tulipas saarnaa (itselleni). Pidin Jetterin selän lämpimänä, laitoin sille yöksi viileään talliin fleecen ja seuraavana aamuna kirpakkaan pakkaseen ihan toppaloimen (kiitos ja anteeksi Anna lainasta :)). Kiitin vielä onnea siitä, että Soile tulisi hieromaan juuri sinä päivänä sekä Jetterin että Kamin.

Aamutallin teon jälkeen otin Jetterin hoideltavaksi ja tutkiskelin sen selkää. Se ei ollut enää kippurassa, ainoastaan vasen puoli lanneselästä oli hieman turvoksissa. Mikä helpotus. Ai minäkö muka olin lauantai-iltana neuroottinen ja paniikissa oleva hevosenomistaja?

Aamulla klo 10:25 napattu kuva

Vertailun vuoksi edeltävänä iltana otettu kuva klo 19:13. Ero on pieni, mutta tuntuva.

Hierontaan oli aikaa vielä monta tuntia, joten kunnon karvanpöllyytyksen jälkeen sidoin riimunnarun kiinni päitsiin ja lähdin köpöstelemään kotitielle Jetterin kanssa ilman satulaa. Kun lanneselässä oli turvotusta, oli mahdollisuus että lihas olisi tulehtunut ja reipas liikunta vain pahentaisi tilannetta. Toisaalta, jos lanneselkä olisikin vain jumissa, pieni vetreytys tekisi sille erittäin hyvää. Että Jetterin ehdoilla mentiin ja hissukseen joka tapauksessa.

No jooooopa joo, olipa se Jetteri tosi kipeä. Koko ajan sen käynnin tahti reipastui, ja kun se varovasti tarjosi ravia, annoin luvan hömpätä rauhassa loivia ylämäkiä. Pätkä laukkaakin sujui nätisti, puhtaasti ja ilman että ratsastaja kippasi selästä!

Kotiinpäin tullessa testailin vähän, miten Jetteri toimii "kuolaimettomilla suitsilla". No problem! Pidätteet menivät pohkeenväistössä melkeinpä paremmin läpi kuin kuolainten kanssa. Enimmäkseen ratsastin vain istunnalla, mutta kun tein pidätteen, varmasti pienempikin apu olisi riittänyt... :p

Innostuin tutkiskelemaan kentällä hetken ajan vähän vielä enemmän tätä erilaista vaikutustapaa.

Ei ehkä ihan kilpailuasu ole mulla päällä, mutta ainakin on lämmin, eikä hevosenkarvat kutita ratsastushousjen läpi! Tuo työhaalari on ihan huippu tallilla pyöriessä.

Jetteri haki helposti... öh... "kuolaimelle", mutta jäi etupainoiseksi ja selästä tyhjäksi. En tosin edes vaatinut pojalta kummempaa itsensä kantamista, koska se olisi rasittanut jo valmiiksi kipeitä alaselän lihaksia.

Ravia otin hurjat puolitoista kierrosta keskiympyrällä.

Ei se Jetteri ihan niin hienosti kulkenu ku kuvittelin, mutta tästä kun sais ylös ratsastettua, niin... :)

:)

Ja venytys!!

Lopuksi kokeilin vielä peruuttaa ilman ohjaspainetta. Jetteri tais huomata leipäpalan mun kädessä kun totteli...

"OOOOOH sillä on leipäpala!"

"Omnomnomnom." Samalla Jetterin kyljet saavat venytystä.

Kuvista kiitos Janicalle! Olipas jännä kokemus, ennen en ole kummemin narupäitsillä mennyt Jetterillä ja tuollaisia tapahtui. Pitää ottaa pian uusiksi ja ratsastaa sitten ihan kunnolla :D

Jetteri ehti hyvin huokaista pari tuntia, kunnes Soile saapui hieromaan molemmat hepat. Oli iso helpotus, kun selkä ei tosiaankaan ollut ihan tirrissä, vaan hieman turvonnut toiselta puolelta. Kipeyttä oli kyllä takaosan alueella, mutta ei mitään kamalaa. Myös ryntäiden alueella oli tosi kireä kohta.

Kipeä lanneselkä on kuulemma ratsujen yleisimpiä jumipaikkoja, ja juuri sen takia, koska ne joutuvat käyttämään selkälihaksia ja takaosaa tehokkaasti ja paljon. Tässä taas mullekin muistutus, miten tärkeää on antaa hevosen venyttää itseään alas ratsastuksen aikana, eikä vaan tehdä tunnin yhtämittaista treeniä lyhyellä ohjalla. Yhdet välikäynnit eivät riitä, vaan myös laukassa ja ravissa hevosen täytyisi antaa venyttää lihaksiaan. Hyvän suorituksen jälkeen hevoselle on mahtava palkinto antaa liikkua hetken vapaammassa, pidemmässä muodossa.

Tavallisen hieronnan ja jalkojen venyttelyn lisäksi Soile teki mielenkiintoisen kraniosakraalikäsittelyn, joka on äärimmäisen kevyt, mutta tehokas menetelmä. Ulkopuolisesta näyttäisi siltä, että hieroja vain siirtelisi kättään hevosen selkärankaa pitkin, mutta samalla koko selkäranka teki voimakasta s-muotoista liikettä. Aina niin höselö Jetterikin rentoutui oikein kunnolla.

Kraniosakraalihoitoa

Ei muuta kuin kiitoksia vain kovasti Soile. Minä mainostan ihan suoraan, suosittelen!!! :)

http://www.animaltouch.fi/